Kuukautistani ei kuulunut mitään pitkään aikaan ja huolestuin. Ostin kaupasta raskaustestin ja tulos oli ei haluttu, olen raskaana. Tein vielä varmuuden vuoksi toisenkin testin ja samaa näytti.
Olen 23 vuotias ja asun avopuolisoni kanssa. Kerroin hänelle asiasta ja hän järkyttyi. Oli ehdottomasti abortin kannalla. Sitä samaa kai minäkin.
En ole vielä mennyt lääkäriin, koska en tiedä mitä siellä sanoisin. Odotan vieläkin itku kurkussa, että testit olisivat olleet väärässä ja menkkani alkaisivatkin.
Jos pitäisin lapseni, minusta tulisi todennäköisesti yksinhuoltaja, niin selvä oli avokkini mielipide.
Pidän itseäni jotenkin vielä ihan teininä. Osa minusta haluaisi pitää lapsen ja osa minusta haluaisi olla vapaa kaikista velvoitteista.
Jos miesystäväni olisi ollut lapsen pitämisen puolella, ei minulla olisi mitään hätää.
Minä olen vain köyhä opiskelija, opintoja jälkellä vielä kolme vuotta. Kaikki järkyttyisivät jos saisivat tietää,että olen raskaana ja saan lapsen. Äitini pääsisi sanomaan, että siinähän pilasit elämäsi.
Miksi tämän piti tapahtua mulle nyt. Miksei vaikka vasta viiden vuoden päästä.
Olen 23 vuotias ja asun avopuolisoni kanssa. Kerroin hänelle asiasta ja hän järkyttyi. Oli ehdottomasti abortin kannalla. Sitä samaa kai minäkin.
En ole vielä mennyt lääkäriin, koska en tiedä mitä siellä sanoisin. Odotan vieläkin itku kurkussa, että testit olisivat olleet väärässä ja menkkani alkaisivatkin.
Jos pitäisin lapseni, minusta tulisi todennäköisesti yksinhuoltaja, niin selvä oli avokkini mielipide.
Pidän itseäni jotenkin vielä ihan teininä. Osa minusta haluaisi pitää lapsen ja osa minusta haluaisi olla vapaa kaikista velvoitteista.
Jos miesystäväni olisi ollut lapsen pitämisen puolella, ei minulla olisi mitään hätää.
Minä olen vain köyhä opiskelija, opintoja jälkellä vielä kolme vuotta. Kaikki järkyttyisivät jos saisivat tietää,että olen raskaana ja saan lapsen. Äitini pääsisi sanomaan, että siinähän pilasit elämäsi.
Miksi tämän piti tapahtua mulle nyt. Miksei vaikka vasta viiden vuoden päästä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tyttärellen tuollaista? Vanhempien kuuluu tukea lapsiaan ja hoitaa tarvittaessa lapsenlapsiaan.
Yhtenä päivänä vuonna 2012.... Huomaat istuvasi puiston laidalla näet kun pieni lapsesi juoksee kohti sinua ja huutaa äiti....mä rakastan sua. Ei silloin paina pienet velat eikä muutkaan murheet. Lapsen rakkaus palkitsee sinun kärsivällisyytesi. Sitä ilman jäät jos keskeytät raskauden. Hän tulee rakastamaan sinua jos annat hänelle siihen mahdollisuuden. Jos avokkisi rakastaa sinua hän ei laita sinua valitsemaan itsensä ja lapsen välillä.
Anna itselle suurin onnen tunne mitä maailmassa on rakkaus omaan vasta syntyneeseen lapseen.
Sitä et kadu koskaan jos annat lapsesi elää, mutta sitä saatat katua kyynelten kanssa että et antanut.
Terveisin
Onnellinen Isä
Et ole teini vaan aikuinen nainen.
Jos "avopuolisosi" ei ole valmis vastaamaan tekemisistään eikä haluaisi lastaan, niin vaihda kaveria ja hanki itsellesi oikea mies. Todennäköisesti kuitenkin on kyseessä alkujärkytys. Luultavasti avopuolisostasikin tulee mies ja hyvä isä, joka salaa häpeää sitä, että kehtasi kerran epäillä lapsensa elämää...
Pidä ja suojele kuitenkin lapsesi joka tapauksessa. Lapsesi elää jo omaa ainutkertaista elämäänsä.
Ei sinulla mitään hätää ole. Olet nuori ja terve ja opiskelet kohti tulevia haasteita. Sinulla on kaikki hyvin, nyt ja tulevaisuudessa. Lapsi vain auttaa elämääsi ja tuo siihen syvyyttä ja rakkautta.
Nuoret pelkäävät että lapsi jotenkin vie heidän vapautensa. Se on harhaluulo, joka vaihtuu tiedoksi siitä, että lapsi vain lisää toiminnan mahdollisuuksia ja lisää vapausasteita. Ei lapsi ole taakka vaan siunaus.
Vanhemmiten ihmiset ymmärtävät, että lapset olivat parasta mitä heille nuoruudessa ja koko elämässä tapahtui.
Kun elämä nyt on kutsunut lastasi ja sinua sekä miestäsi, niin ottakaa kutsu vastaan. Elämä ei petä, elämä antaa.
Olin itse 18 kun saimme avopuolisoni kanssa tietää että meistä tulisi vanhempia, meillä tietenkin oli eri lähtökohta, halusimme lasta.
Mutta et ikinä tule katumaan sitä että pidät lapsesi, se on suurinta rakkautta mitä maan päällä on. Nähdä oma vauva ensimmäisen kerran, voi kun haluaisin kokea sen uudestaan. Ensimmäinen hymy, ensimmäiset sanat, ensimmäinen päiväkotipäivä. Poikamme on nyt 2v6kk ja en ikinä kadu päätöstäni.
Jos avopuolisosi ei ole valmis niin kyllä sinä pärjäät yksinkin, tai etit uuden miehen joka hyväksyy sinut ja sisälläsi kasvavan lapsen.
Jos keskeytät raskauden vain koska avokkisi haluaa, niin tulet katumaan sitä päätöstä.
Kirjoita mulle sähköpostia jos haluat jutella enemmän. Osoite on: [email protected], ei kannata välittää tuosta osoitteesta, olin teini kun tein sen :D
..Odotat sen viisi vuotta. Paremmat lähtökohdat lapsella ja ehkä miehesikin olisi valmis. Ikävää että täällä paasataan aina vaan sen sikiön puolesta, ei ajatella esim isää ollenkaan, tai edes äitiä. Jos olet epävarma, mieti plussat ja miinukset. Haluatko mahdollisesti heittää opiskelusi nurkkaan ja luopua miehestäsi? Teet miten teet, mutta lapsia ehtii myöhemminkin hankkia. On lapsellekkin reilumpaa kun se on haluttu.
Ps. sikiö ei tajua ympärillä olevasta maailmasta mitään, eikä se tunne kipua, joten sitä sinun on turha pelätä. Jos abortti on oikea ratkaisu sinusta niin rohkeasti vain lääkäriin juttelemaan! Jos taas haluat pitää lapsen niin toki.
sillä onhan se reilua kuunnella miehenKIN mielipidettä, vaikka ratkaisu on loppujenlopuksi sinun ja VAIN sinun. onko kuitenkaan reilua kummankaan kannalta että menetätte mahdollisesti toisenne? (kun mieskin on kerran niin simppelisti ja varmasti antanut mielipiteensä ilmi), tuskin olette suunnitellut asiaa pahemmin, joten eikös olisi kivempaa jos odottaisitte vielä hetken?
miehestä tuskin tuntuu kivalta luopua sinusta vain siksi että ei voitu tehdä aborttia koska nämä prolifet provoaa sinua puhumalla sikiön elämästä sun muusta. kuten ylempänä jo mainittiinkin niin sikiö ei ole mistään tästä tietoinen ja jos teet abortin pikaiseen niin se on vielä mahdollisimman kehittymätön solurykelmä, eikä tunnu niin pahaltakaan välttämättä.
lisätäkseni vielä:
"Ajattelen nain, etta ei elaman pituus ole tarkeinta vaan sen mielekkyys. Jokaisen syntyvan lapsen tulee saada kokea olevansa vanhempien maailman keskipiste ja vanhempien tulee olla kykenevia kaikin tavoin antamaan lapselle hyvat elaman evaat."
joku tuossa mainitsikin hyvin tuon pointin, minusta lapsen on synnyttävä haluttuna.
harmillista myös tosiaan nää provoavat ihmiset täällä jotka puhuvat tähän tyyliin 'et sinä pety, rakastat varmasti tulevaa lastasi' yadayada, kun näin ei ole kaikkien kohdalla, ei todellakaan. nämä asiat ovat täysin henkilökohtaisia, toinen on toista mieltä ja toinen toista ja piste. yleensö myös näillä provoilijoilla on hiukan oma lehmä ojassa, oma uskonto kieltää tai sitten ollaan katkeria kun itse ei voida saada lapsia, tai sitten yksinkertaisesti ollaan niin tietämättömiä sikiön kehityksestä ('yhyy se tuntee kipua jnejne, kun ei se tunne) tai sitten ei vaan osata asettua sellaisen ihmisen asemaan jolle lapsi ei yksinkertaisesti s-o-v-i j-u-u-r- n-y-t, tai koskaan.
Abortti-asiamiesten puheista paistaa elämänkokemuksen puute.
Törkimys houkuttelee lapsen surmauttamiseen, koska "ei se mitään ymmärrä eikä tunne". Tavoitellessaan lapsen henkeä abortti-asiamies vähättelee lapsia ja pitää heitä hankittavana tavarana, lisäksi hemmo ilkeää väittää surmauttamista lapsen omaksi eduksi.
Aborttiväen menetelmänä on lapsen vähättely, pyrkimys nostaa äidin itsekkyys lasta ja äitiyttä vastaan ja saatella epävarma äiti "juttelemaan" lapsen surmauttamisesta.
riittänee myöhemminkin.
ei välttämättä tule enää mitään. Ei varsinkaan tätä lasta jolla on nyt tämä ainoa elämänsä ja mahdollisuutensa.
Tosiasia on se, että 28 vuotias ensisynnyttäjä on VANHA!!!! olen saanut esikoiseni 26 vuotiaana ja nyt harmittaa, että lasten teko jäi niin myöhäiseen. Kyllä se vaan niin on, että nuorena jaksaa. Ja 9kk aikana ehtii tottua ajatukseen äidiksi tulosta.
Esikoinen oli ihan suunnitelematon "vahinko" ja vielä 2 viikkoa ennen h-hetkeä nauroin kippurassa ajatukselle, että olen äiti ja kohta mulla on vauva. Just joo, vauva hahahahahahahah... Niin vaan oli eikä naurattanut. Se oli ihanaa.
Minä en vastusta aborttia, mutta 23 vuotias on jo ihan aikuinen ja valmis vanhemmaksi. Seksistä voi seurata raskaus ;)
Aloittajan olisi hyvä jutella asiasta miehensä kanssa ja vähän kypsytellä asiaa eikä sännätä päätöksiin.
Ihan silikkaa paskaa!
Kuka sanoo että hän saa vielä lapsia?
Niitä ei tilattu apteekin hyllyltä,kukaan ei etukäteen tiedä,saako vai eikö.
Ja voi herranjee,"on lapsellekin reilumpaa kun se on toivottu".Tyhmä lause.
En "toivonut" tulla raskaaksi.Nyt olen toisella kuulla,kiitän siitä että saan taas odottaa lasta,vaikka hänestä vanhempi on (vasta) vajaan puoli vuotta.
mutta suo valinnanvapaus muillekin. Sinä tiedät omat olosuhteesi ja kestokykysi, muut tietävät omansa.
Todennäköisesti raskaudenkeskeytyksenkin jälkeen tulee raskaaksi, jos sitä yrittää. Ja jos ei, on hoitoja tarjolla. Ei kannata pelotella ihmisiä epätodennäköisillä uhkakuvilla.
Nykymenetelmät raskauden keskeytyksessä eivät aiheuta hedelmättömyyttä ja edes kaavintaa joudutaan tekemään harvoin.
paskaralliin haluat elämäsi käyttää.
Ei käy kateeksi.
YTHS:n terveydenhuoltajalle tai lääkärille. Saat asiantuntevaa keskusteluapua.
siis sinä pitäisit lapsen jos miehesi ei olisi vastaan, eli haluat pitää hänet? Ei todellakaan kannata tehdä aborttia miehen takia, yksikään mies ei ole sen arvoinen. Abortti tehdään vain jos sitä itse todella haluaa, ei sen takia että joku toinen haluaa. Jos sinulla on pienikin epäilys niin älä tee aborttia. Saatat sitten vuosien päästä miettiä, että mitähän lapsi tekisi nyt, mikä hänen nimensä olisi, millainen persoona hän olisi ym. Pidä lapsi jos sitä itse haluat, vaikka sitten olisitkin yh niin lapsi rakastaa sinua enemmän kuin kukaan tässä maailmassa. itse jättäisin tuollaissen miehen. Tee mitä sydän sanoo ja tahtoo, älä niin kuin mies sanoo.
jokin aika sitten, mutta meidän perheeseen on tulossa neljäs. Ensin olin hiljaa ja kuuntelin mitä mies sanoi ja myöntelin. Varasin heti ajan lääkäriin, mutta soitin myös äitiysneuvolaan tilanteesta. Kätilö totesi heti, etten kuulostanut täysin varmalta siitä, että halusin keskeytyksen ja käski miettiä vielä hetken.
Pohdin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että jos en nyt uskalla puhua miehelleni siitä mitä ajattelen raskaudesta niin tulen katumaan koko loppuelämän. Onnekseni mies oli heti täysillä samaa mieltä mun kanssa ja sanoi tukevansa päätöstäni. Nyt olen käynyt ekassa äitiysneuvolassa ja olo on huojentunut.
Ekan kerran äidiksi tulin 23v. Opinnot olivat kesken, mutta olimme mieheni kanssa puhuneet vauva-asiasta. Mieheni oli saanut juuri vakituisen työpaikan ja etsimme asuntoa ja vauva oli ihan tervetullut. Olin kotona siihen asti kunnes vauva täytti vuoden ja palasin sen jälkeen jatkamaan opintoni loppuun. Opintojen jälkeen olin hetken töissä. Siinä välissä sain keskenmenon rv17 ja siitä vuoden päästä meille tuli toinen lapsi ja kolmas heti perään ja nyt tulee heti perään neljäs.
Itsekin ajattelin, että nyt kaikki kuvittelevat opintojen jäävän kesken, mutta kun päättää suorittaa opinnot loppuun niin se kyllä onnistuu tavalla tai toisella. Kaikki mummit ja paapat olivat ihan onnensa kukkuloilla vauvasta. Vauva oli molempien eka lapsenlapsi.
Voimia päätöksen tekoon!
Mieti mitä sinä oikeasti haluat, pistä paperille plussat ja miinukset, tee päätös ja toimi. Älä nyt vaan jää tuleen makaamaan ja säälimään itseäsi, muutoin ajaudut tilanteeseen ikäänkuin itsestään ja sitten on turha valittaa. Turha sitten enää rypistää...you know
Et pilaa elämääsi lapsella. Uusia juttuja voi avautua. Poikaystäväsi voi kypsyä kuten sinäkin ja lopulta haluta lasta kovasti.
Olin 22 v ja samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, vaikka ehkä vielä pahemmassa, koska sain kuulla, että lapseni ei ehkä olisi terve ja aborttia suositeltiin. Valitsin abortin, mutta ystäväni mieli kääntyi lapselle suotuisaksi, mutta abortti pilasi suhteemme, vaikka hän tuli vielä kosimaan abortin jälkeen (olin niin muuttunut abortista, että en enää halunnut mitään kenenkään kanssa).
Ystäväsi voi siis vielä muuttaa mielensä ja alkaa haluta lasta. Ota lapsesi vastaan nyt kun se on tulossa. Mistä tiedät mitä 5 vuoden kuluttua on - asiat eivät välttämättä ole sen kummemmin lapsen vastaanottamisen kannalta. Mullekin sanottiin, että ainahan voit tehdä uuden. Niin ei koskaan käynyt ja jäin onnettomasti lapsettomaksi. Minusta tuli kranttu - en olisi halunnut uutta lasta kenen kanssa tahansa. Halusin vain "saman" lapsen, jonka olin abortissa menettänyt ja sehän on mahdotonta. Vieläkin on ikävä tuota abortoitua lasta. Synnytin kyllä kuolleen lapsen 15 vuotta myöhemmin, mutta se on oma juttunsa. Onnea raskaudet eivät siis minulle koskaan tuoneet.
Oletko muuten katsonut aborttivideon? Jos et ole niin katso. Se löytyy kun laitat googleen hakusanaksi aborttivideo tai ProLifeSuomi sivut tai lopettakaatappaminen.
Älä tapa rakastasi - pidä se ja rakasta sitä yli kaiken. Ja jos miehesi on sellainen, joka ei välitä omien tekojensa seurauksista niin sun on aika lopettaa suhde ja heittää mies pellolle, ei hän ole arvoisesi eikä sun kannata sille mitään antaa enää koskaan. Nyt hän näyttää mikä renttu on tai ei ole.
Onnea matkaan!