Kumpi?
kuolla, päästä lepoon.
vai elää loppuelämä onnettomana ikuisen ahdistuksen, masennuksen ja muiden kipujen kanssa?
Noin 60 onnetonta vuotta olisi edessä.
En jaksa enää yhtäkään.
kuolla, päästä lepoon.
vai elää loppuelämä onnettomana ikuisen ahdistuksen, masennuksen ja muiden kipujen kanssa?
Noin 60 onnetonta vuotta olisi edessä.
En jaksa enää yhtäkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siitä emme luultavasti ole kaikki samaa mieltä, miten kuolema vaikuttaa keneenkin.
Kuulostat hyvin väsyneeltä ja voimattomalta.
Masennus on suurta taistelua itsensä kanssa..
Vaikka yksilökohtaistahan se on sekin, mitä silloin tapahtuu ja miten asiat kokee.
Suosittelen näitä:
Rukoile Jumalaa.
Käy puhumassa lääkärille murheistasi.
Kukaan ei halua menettää sinua.
Toivon, ettet riistä henkeäsi, mutten tarkoita, että haluaisin sinun kärsivän loppueläämäsi tällä tavalla kuin nyt kärsit.
Yritä tehdä hyviä juttuja, jotta saisit itsekin niitä osaksesi.
Älä luovu toivosta, jaksa uskoa parempaan ja taistele pahoja energioita vastaan.
on täysin turhaa, minä olen rukoillut jo40v, sieltä suunnalta ei kyllä apua tule, lääkäritkin tyrkyttää psyykelääkkeitä joista saa vaan neurologisia vammoja, no eipä neurologeilta työt lopu jos tohon tahtiin neuroleptejä määrätään jopa nuorille pelkkään unettomuuteen, kannattaa nuorten hakea sille alalle,.Katkera olen kun tietämättäni söin neuroleptejä luullen niitä masennuslääkkeiksi ja sain neurologisen vamman, kukaan ei ota vastuuta ei lääkärit eikä jumala, eikä lääketehtaat jotka kilvan uusia mömmöjä kehittelee ihmisten pään menoksi.Elämä on maanpäällinen helvetti, mutta kyllä täältä joskus pois pääsee, yritetään kestää yhdessä.
"....kukaan ei ota vastuuta ei lääkärit eikä jumala, eikä lääketehtaat.... "
Kaikilla on omat huolensa. Kellä rahan keruu, kellä terveys. Ei kukaan voi ottaa vastuuta toisen hengestä. "En ole veljeni vartija" jne.
Nykyään on kuntoutuskoteja, johon voi mennä lyhytaikaiseen hoitoon, jossa on hoitajat paikalla ja siellä paneudutaan henkilökohtaisesti siihen että asiat alkaisi rullata. Saisi tarpeeksi lepoa ja oikeaa lääkettä tarpeen mukaan. On virkistystoimintaa. Retkiä ym.
OTA VASTUU ITSESTÄSI ja hakeudu oikean avun piiriin, minkä nyt oikeaksi katsotkin. SINULLA ON SIIHEN TÄYSI OIKEUS !
Murehtiminen ei paranna ketään. Eikä mitään. Se vie vain loputkin voimat ja eristäytyy lopullisesti.
Mars matkaan ! ? !
Joku vanhurskas osais varmasti sanoa sinun viestiisi jotain pätevää?
Taidat olla ennustaja kun tiedät että 60 vuotta on vielä aikaa sinulla ja ne vuodet onnettomia .Tietenkin masennuksen mustat pilvet kun peittävät mielen niin ei ajatus voi olla muuta kuin synkkää.
Kannattaa sisullakin pinnistellä hetki kerrallaan ja luottaa parempaan huomiseen sillä kaikki voi olla toisin ainakin ylihuomenna .
Luotan rukouksen voimaan sillä olen saanut kokea että kaikki voi muuttua .Olen joskus ollut samassa tilanteessa kuin sinä ainkain mielialaltani ja siksipä voin sanoa kannattaa uskoa ja luottaa !
Kirjoitin tänne pitkää viestiä jota en ehtinyt lähettää kun pc tilttasi. Olen vähän päälle 20v. Olisi työpaikka tutulla josta saisin rahaa kovan uurastuksen jälkeen mutta kun en jaksa edes kävellä ja en kehtaa sanoa että olen vakavasti masentunut. lähetän sen tämän pätkittynä en jaksa kokonaan uudestaan kirjoittaa ku pc tilttasi. Olen vasta ollut lääkärillä, kokous jossa oli vaikka ketä. Kerroin että olen pahemmin masennuksessa kuin kukaan ketä olette ikinä tavanneet lääkärit ovat sanoneet että joku päivä vielä nautit elämästä,
kun vihdoin sain sanottua ongelmoitani niin
lääkärit meni hiljaiseksi pitkäksi aikaa ja niiden kasvoilta paistoi näky joka kertoi "tää jätkä muuten on umpikujassa josta ei toivu"
sen jälkeen ne eivät edes yrittäneet piristää minua kun tajusivat että ei tuosta enää nousta.
Eräs syy on vakava kunnianloukkaus josta ne ei taida koskaan jäädä kiinni.
En voi kaikkea kertoa, silloin kyllä ymmärtäisitte että en voi muuta kuin kuolla,
mutta kun ne kus**äät tunnistaisi minut, kai ne jo tunnistaa nyt.
On käynyt silleen että satojen kilometrien päästä
hommasin tyttökamun ja kavereita, kun kuulivat juttujani kaikki jättivät, vastaavat vaan parilla sanalla tekstiviesteihin ja ennen soiteltiin.
Monet eivät edes vastaa enää tekstiviesteihinkään.
En voi enää tutustua kehenkään koska se sattuu
kun unohtavat minut kun kuulevat juttujani.
En myöskään kerro itsetuhosta enää lääkäreille koska joudun osastolle siellä en parane ja siellä viimeksi hommasin joukon kavereita jotka kuulivat juttuni ja jättivät.
Mikään ikävä asia ei ole sattunut selvinpäin.
Mutta ennen kuin kuolen on tehtävä selväksi kaikille että en muuta voinut. Kirjoittaa vaikka kirja niin tietävät että olin tilanteessa mistä ei pois pääse.
Elämä on ollut elämisen arvoista, oli mukavat melkein 20v. Hyviä muistoja, hauskoja hetkiä,
iloisia aamuja ja ihania iltoja.
Miten joku voi olla niin tyhmä että vannonut ettei pilaa elämää, vannoi joka päivä, ja sitten pilasi.
Uskon jumalaan ja jos hän välittäisi minusta hän olisi tehnyt että kuolen vaikka autokolarissa,
hän on hyvin paha olento joka on syynä kaikesta ongelmista luodessaan ihmisen. Ja varmaan naureskelee siellä nytkin ja nauttii kun hänen luomuksensa kituu ja toivoo pääsevänsä pois.
En tietysti tiedä, mitkä sinun vaikeat kokemuksesi ovat. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ihmismieli unohtaa paljon, mutta unohdus ei paranna haavoja, se vain koteloi muistot jonnekin syvälle. Niin minäkin unohdin. En muistanut, että olin hyväksikäytetty, inhosin vain niitä ihmisiä. Nyt nuo muistot palaavat vähitellen mieleeni, puran niitä terapeutin ohjauksessa. Ihminen voi todella unohtaa.
Mietin, mikä asia voi olla niin paha, ettei sitä voi auttaa. Traumoja voi hoitaa, mutta se voi olla hidasta. Kokenut traumaterapeutti osaa hoitaa niitä. Olen liian läheltä nähnyt nuoren pojan, jolla oli kaikki hyvät edellytykset hyvään elämään, on lahjakas, komea, älykäs. Mutta hänestä tuli huumeiden käyttäjä ja rikollinen. Nyt hän istuu vankilassa, sai useiden vuosien istunnon, ei ole muille tällä hetkellä vaaraksi. Olen ajatellut, että kaikesta voi selviytyä, kun pysyy irti huumeista (ja rikoksista). Masennuskin usein menee ohitse ajan kanssa, kunhan ei tee itselleen pahaa sitä ennen. Olen läheltä nähnyt senkin, kun masentunut päättää itse päivänsä. Sitä ei pidä kenenkään tehdä, ei minunkaan tässä masennuksessani ja turhassa elämässäni. Pitää vain roikkua kiinni miehessä, lapsissa, työssäkin, lääkkeissä ja terapiassa. Voi aloittaa uuden elämän paikkakunnalla, jossa eivät vanhat asiat ole aivan lähellä.
Tahtoisin niin kovasti auttaa ja lohduttaa sinua. Voisit melkein olla lapseni, sinulla on tosiaan paljon elämää edessä, paljon tapahtuu, kaikki ei suinkaan ole huonoa ja pahaa. Maailmassa on myös hyviä ihmisiä.
Joo, tota täytyy myöntää, että sillon joskus vannoin, että mun elämä ei mee piloille koskaan, tarmoa ja iloa riitti loputtomiin. Nyt, tässä sitä ollaan, vakavasti masentuneena, vaikka koko elämä on edessä, niin itsemurha siintää mielessä, yritetty on ja tullaan vastaisuudessakin. Kuulostaa kauheelta se sun tilantees, ja ymmärrän, ainakin mä, miltä tuntuu.
Koita kestää, on sulla paljonkin syitä olla täällä.
"noin 60 vuotta onnettomana?"
Siis tarkoitat 60 vuotta täällä maan päällä onnettomana? Entä onettoman elämän jälkeen?
Sanot uskovasi jumalaan mihin jumalaan?
Jos uskoisit Jumalaan Hänen Poikansa tuomaan sanomaan NIIN voin sanoa onneton elämä VOISI loppua.
Mutta mitä tahdot? Tahdotko elää onnettomana itse
itsesi herrana vai tahdotko TODELLA TULLA TERVEEKSI ja saada YLTÄKYLLÄISEN ELÄMÄN jo täällä
ajassa ja kerran iankaikkisen elämän ikuisuudessa?
Tiedän mistä puhun. Itse olen ollut myös elämässäni syvässäkin masennuksessa. Olen elänyt kuoleman pimeydessä luullen jo että Jumala oli lopullisesti hylännyt elämälläni ei ollut MITÄÄN
tarkoitusta olin myös silloin noin 20 vuotias.
ihmettelin mitä elämästäni tulee edessä on vuosia
mutta elämälläni ei ollut tarkoitusta.
Oli vain oltava elettävä vaikka olin kuollut
kaikki ympärilläni oli kuollutta kun en itsariakaan pystynyt tekemään.
Olin yksin pimeydessä olin kuin muumio tässä
elämässä kuolleena.
Mutta sitten sain kuulla Jumalan sanovan EI KORVIN kuultavin sanoin vaan sisimmässäni:
"palaa minun tyköni, minulla on iankaikkisen elämän sanat."
Tuo sanoma oli valtava sanoma HERÄSIN HENKIIN,
(EI ollut uudestisyntyminen)sain elämälleni
tarkoituksen.Ja olen tullut johdettua Jumalan yhteyteen Jumalan armon kurin kautta.
Tiedän mitä on olla kun elää erossa Jumalasta ja nyt tiedän mitä on kun SAA ELÄÄ JUMALASSA.
Uskotko JUMALA ON RAKKAUS. Uskotko se missä nyt olet, montussa on JUMALAN PUHETTA? Hän kutsuu ELÄVÄÄN YHTEYTEENSÄ. Uskotko Hän Jumala YKSIN VOI JA TAHTOO AUTTAA?
viestisi vain PROVO?
Sillä jos todella ihmisellä on tuska mitä kuvailit
tarttuisi hän kiinni todellisen parannuksen sanoihin
eikä vaikenisi.