Blondi nainen kyselee

tiedetään =) kiitos kertomasta vaan. toivotukset ootte saanu jo, vieläkö jäi joku kaivertamaan? mulla olis itseasiassa yks juttu mikä mun pitäis antaa sille, ite en sillä tee mitään. hankin sen jo aikoja sitte, mutta ei oo ollu sopivaa hetkeä, tietty voin heittää sen roskiin.

T (n) niin minäpä tiedän ettei sinulla mene kovinkaan hyvin exäsi kanssa. ;) Mut tsemppiä sen uuden J-miehen kanssa..

Pelkoperseessä ootan lisää hyviä uutisia, tulevista kesähäistäsi tai vauvasta. Tosin se pelko pistää minut painamaan pitkää päivää unelmieni eteen, imperiumini kivijalka on jo muurattu.

Yritän kovasti olla iloinen myös puolestasi, koska tiedän miten paljon olet aitoa rakkautta etsinnyt. Vaikken koskaan voinut Sinulle antaa sitä, niin Se ei poista tai vähennä rakkauttani sinuun.

Työskentelen jokapäivä, sisäisen rauhani ja mielenhallintani kanssa, taichi, meditaatio, rakkausrunot, toisten ihmisten kuunteleminen, ja kunnioittaminen, on osa sitä prosessia jossa identiteettini ja minä kuvani murskattiin, luoden tilanne kohtaisesti uusiksi väärät opitut käyttäytymismallit. Raskastahan se on, mutta koen saaneeni jo niin paljon paremman elämän, enkä ole enään se tikittävä hermoherkkä aikapommi joka voi räjähtää silmille milloin vain. Itsekkyys on kuitenkin aina taustalla ja se on jatkuvaa pitkää taistelua, että sen voi hallita, eikä se pääse hallitsemaan sinua. Empatian ja sympatian tuntemisessa on se selvä ero.

Parasta aikaa käyn nytkin kamppailua itsekkyyden ja toisen ihmisen tunteitten huomiomisen välillä. Olen tavannut Taichi:ssa tytön joka on varmaan monen miehen unelma, minua pari senttiä pitempi, kaunis, tumma, ruskeasilmäinen kaunotar. En edes ajatellut, häntä silläsilmällä ja hänen silmissä minä olin vaan joku puppelipoika vaaleanpunaisessa T-paidassa ;) Siispä jutteleminen välillämme oli helppoa. Juteltiin niitä näitä ja tutustuttiin pikkuhiljaa, sitten kun väärin käsitykset oli korjattu, niin hän paljasti ihastuksensa minuun. Tästä alkoi se omantunnon paini mitä käyn parasta aikaa. Yritän etsiä ihastumisen merkkejä sisältäni mutten löydä niitä. Käymme kävelyllä ja juon jopa kahvia koska en kehtaa sanoa hänelle ei.

Kuitenkin Se laskelmoivapiru sisälläni ajattelee vaan Sinun jälleen näkemistä, kuinka reagoisit häneen, saisinko hänestä sen suojakilven joka peittäisi todelliset tunteeni ja sen,että sydämmeni jättää yhden lyönnin väliin kun näen Sinut. Ne muutama harva kaverini voisivat sanoa, että höpö höpö ei se kyllä ole H-sta kiinnostunut kun sillä on toi misu, vaikka totuus oliskin toinen.
Ikäeroakin on ensikuussa 13 vuotta ja ikä tuo vähän kyynisyytttä rakkauskuvioihin, vaikkei se saisi. Hänestä ikä tuo käytökseeni kypsyyttä..kypsyyttä?? Minulle?

No lupauduin paritanssikurssille hänen kanssaan ja toivon, että yhdessä vietetty aika saisi ihastukseni heräämään. Ei mulla mene yhtä hyvin kuin sulla.. mutta täytyy nyt alkaa vääntään oppimistehtävää kokoon kauppakorkealle, et saahaan aihetta juhlia Heinäkuussa. Lukihäiriöiselle tämä kirjoittaminen on muutenkin yhtätuskaa, mutta onneksi on oikolukija..
Kutsuisin sinutkin kesällä grillijuhliin vuoristokylään, mutta pelkään sinun syövän kahden edestä :( Äitini tosin ei välittäisi vaikka söisit kolmenkin edestä, mulla vois vaan vähän juhlatunnelma lopahtaa..

Ole onnellinen, en pystyisi sulle muuta antamaan kuin rakkauteni, ja sehän ei paljon lämmitä, kun on maistannut keskiluokkaisuutta. Nam..nam.
Jos miehesi on sinulle se oikotie onneen niin hyvä niin, muussa tapauksessa onnea tuleville elinkautisvuosillesi, ethän toista kertaa voi enään epäonnistua rakkaudessa.. ethän?