kalamies ja vaakanainen?

Olen seurustellut kalamiehen kanssa jo 3.5vuotta eikä suhde juuri etene..kyse on sitoutumisesta hänen puoleltaan.En halua muuttaa vielä yhteen tms.kun on molemmilla vielä opiskelut kesken ja ikääkin vasta kaskyt ja risat(hän25),mutta pienet asiat;me ei ikinä puhuta tulevaisuudesta,yhteinen aika kuluu kaveriporukassa,ehkä kerran viikossa tehdään todella yhdessä jotain,ja me asutaan lähellä toisiamme eikä siltikään nähdä paljoo. Meillä on molemmilla kiireemme,ja oon ollu aika kärsivällinen sen menojen suhteen(on ollu 2kk.duunimatkoja jne.), rakastan häntä paljon ja niin hänkin mua,mutta entäs sitten?eihän me voida lopun elämämme ajan "hengailla" toistemme kanssa!! Miten saan poikaystäväni tajuamaan että en ole se itsestään selvyys, mä en kohta enää jaksa,menee hyvä suhde hukkaan...kertokaa nyt kalamiehet mikä teitä vaivaa;)?
2595
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tunnistin kuvauksesi kalamiehestä. Olen ollut kalamiehen kanssa 18 v.naimisissa ja olen itse vaaka. Kalamieheen ei tahdo saada otetta - nuo kuvaamasi hengailut kavereitten kanssa ja sitoutumisenpelko on todella tuttuja. Olemme selvinneet sillä, että olen ollut liitossamme itsenäinen, aktiivinen ja voimakas nainen. Minulla on ollut ja on ympärilläni oma verkko - ja kas kummaa kalamies on kun takiainen minussa tänäpäivänä. Anna kalamiehelle siimaa ja hän on lähelläsi. Kala on herkkä, tunteellinen ja ihmisenä lojaali. Kerrassaan valloittava ja ihana. Toivotan tsemppiä. T: Vaakanainen

Äänestä
  • Osuvista sanoista ja neuvoista, avarsit näkemystäni asiaani, ja ymmärsin pointin! Tuli huojentunut olo, että meilläkin on siis toivoa;) kiitos!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyttö82 kirjoitti:

Olen seurustellut kalamiehen kanssa jo 3.5vuotta eikä suhde juuri etene..kyse on sitoutumisesta hänen puoleltaan.En halua muuttaa vielä yhteen tms.kun on molemmilla vielä opiskelut kesken ja ikääkin vasta kaskyt ja risat(hän25),mutta pienet asiat;me ei ikinä puhuta tulevaisuudesta,yhteinen aika kuluu kaveriporukassa,ehkä kerran viikossa tehdään todella yhdessä jotain,ja me asutaan lähellä toisiamme eikä siltikään nähdä paljoo. Meillä on molemmilla kiireemme,ja oon ollu aika kärsivällinen sen menojen suhteen(on ollu 2kk.duunimatkoja jne.), rakastan häntä paljon ja niin hänkin mua,mutta entäs sitten?eihän me voida lopun elämämme ajan "hengailla" toistemme kanssa!! Miten saan poikaystäväni tajuamaan että en ole se itsestään selvyys, mä en kohta enää jaksa,menee hyvä suhde hukkaan...kertokaa nyt kalamiehet mikä teitä vaivaa;)?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu