Rauhallinen lapsuus edistää stressinsietokykyä
21.09.2008 08:34
Rauhallinen ja kiireetön varhaislapsuus on paras suoja stressiä vastaan, kun lapsi kasvaa aikuiseksi. Professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo, että ihmisen stressiherkkyys kehittyy kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana.
Tuona aikana lapsi tarvitsee aikaa ja rauhaa. Suomessa vallalla oleva ajatus virikkeiden tarjoamisesta ja harrastusten tarpeellisuudesta saavat psykologian professorilta kyytiä.
- Pieni lapsi tarvitsee rauhaa ja pysyvyyttä niin, että ympärillä pysyvät samat ihmiset mahdollisimman rauhallisissa omissa ympyröissä.
Keltikangas-Järvinen sanoo, että lapsi ei todellakaan ole mikään tyhjiö, jota vanhempien pitäisi täyttää hyvin varhain mahdollisimman monilla asioilla.
- Lapsi tarvitsee aikaa istua olohuoneen lattialla ja ihmetellä kaikessa rauhassa, psykologian professori kuvailee.
Joillakin ihmisillä on jo syntymästä muita suurempi mahdollisuus tulla stressiherkäksi, mutta ympäristö voi vahvistaa tai lieventää tai jopa estää stressiherkkyyden syntymisen.
Keltikangas-Järvinen toteaa kirjassaan Temperamentti, stressi ja elämänhallinta, että pitkään kestänyt pikkulapsen tai vauvan stressi vaurioittaa kehitysvaiheessa olevia aivorakenteita, aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja aikuisilla tunne-elämän ja terveyden ongelmia.
Pitkällinen stressi edesauttaa sairastumista esimerkiksi flunssaan tai kakkostyypin diabetekseen.
Stressi ei
vahvista lasta
Keltikangas-Järvinen painottaa, että lapsen kehitykselle stressi on aina kielteinen asia. Se on ahdistava tunne, johon liittyy usein pelkoa ja voimattomuutta, kun vaatimukset ja omat kyvyt ja voimat ovat ristiriidassa.
- Vaikeuksien kasvattava voima on kyseenalainen, positiiviset kokemukset vievät ihmistä enemmän eteenpäin, professori kirjoittaa kirjassaan. Pienen lapsen stressikokemukset eivät opeta häntä selviytymään myöhemmin stressistä. Mitä vähemmän lapsena on stressiä, sitä matalampi stressitaso on aikuisena.
Keltikangas-Järvinen toteaa, että korkeatasoisen koululaitoksen tuottamista osaajista ei ole hyötyä, jos he eivät aikuisena selviä työelämän normaaleista paineista siksi, että heille on yhteiskunnan aiempien säästöjen takia kehittynyt yliaktiivinen stressisysteemi.
Melu ja suuret
ryhmät stressaavat
Professorin mukaan liian suuret ja meluisat tarharyhmät aiheuttavat lapsille aggressiivisuutta ja vaarantavat älykkyyden kehittymistä. Esimerkiksi espoolaispäiväkodeissa desibelit kohosivat päivittäin yli 90:een, osassa se oli näin korkealla suuren osan päivää.
- Melu on stressin lähde kaikille lapsille temperamentista riippumatta, mutta hyvin herkkä lapsi menettää melussa jopa oppimiskykynsä, professori kirjoittaa.
Keltikangas-Järvistä ärsyttää se, että aina asetetaan päiväkodit ja kotiäitiys vastakkain. Lapsia olisi täysin mahdollista hoitaa hyvin myös päiväkodeissa, jos ryhmät olisivat lasten kehittymisen kannalta tarpeeksi pieniä ja kasvattajat eivät vaihtuisi jatkuvasti. Mitä pienempi lapsi, sitä pienempi ryhmän pitäisi olla.
- Aikuisten lisääminen jo liian suuriin ryhmiin ei helpota tilannetta. Voi olla päinvastoin, lasten aiheuttaman melun päälle tulee vielä aikuisten keskinäinen puhe, Keltikangas-Järvinen toteaa.
Stressiltä suojaaminen tukee myös lapsen muistin kehittymistä. Bostonilaisessa tutkimuksessa havaittiin, että vanhempien ja lasten yhdessä viettämä aika vaikuttaa lasten sanavaraston laajuuteen ja kielellisiin taitoihin. Vanhempien ja lasten lämpimät välit taas edesauttavat muistin kehittymistä.
STT / Päivi Seppälä
Stressi voi tehdä sairaaksi
- Stressi tarkoittaa aina jonkinlaista epäsuhtaa tai ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja ihmisen kapasiteetin tai resurssien välillä. Ihminen ei joko selviä tilanteesta tai hän tuntee, ettei hän selviydy.
- Voimakkaat kielteiset tunteet ja epämiellyttävä olo ovat stressin tunnusmerkkejä. Ihminen voi tuntea olonsa voimattomaksi, ahdistuneeksi ja pelokkaaksi tulevaisuudestaan. Pelkkä kiireisyys, ajanpuute ja paineet eivät ole stressiä.
- Nykyisin on tapana kutsua stressiksi lähes kaikkea, mikä ei ole kivaa. Psykologiassa stressi tarkoittaa ikävää ja ahdistavaa tunnetta, jota ei voi hallita tai hävittää esimerkiksi pelkällä myönteisellä ajattelulla ja syksyisellä metsäretkeilyllä.
- Pitkään jatkunut stressi rasittaa sekä henkisesti että elimellisesti. Se voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta, kakkostyypin diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja.
TulostaLähetä linkki:SähköpostiFacebookMySpace
21.09.2008 08:34
Rauhallinen ja kiireetön varhaislapsuus on paras suoja stressiä vastaan, kun lapsi kasvaa aikuiseksi. Professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo, että ihmisen stressiherkkyys kehittyy kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana.
Tuona aikana lapsi tarvitsee aikaa ja rauhaa. Suomessa vallalla oleva ajatus virikkeiden tarjoamisesta ja harrastusten tarpeellisuudesta saavat psykologian professorilta kyytiä.
- Pieni lapsi tarvitsee rauhaa ja pysyvyyttä niin, että ympärillä pysyvät samat ihmiset mahdollisimman rauhallisissa omissa ympyröissä.
Keltikangas-Järvinen sanoo, että lapsi ei todellakaan ole mikään tyhjiö, jota vanhempien pitäisi täyttää hyvin varhain mahdollisimman monilla asioilla.
- Lapsi tarvitsee aikaa istua olohuoneen lattialla ja ihmetellä kaikessa rauhassa, psykologian professori kuvailee.
Joillakin ihmisillä on jo syntymästä muita suurempi mahdollisuus tulla stressiherkäksi, mutta ympäristö voi vahvistaa tai lieventää tai jopa estää stressiherkkyyden syntymisen.
Keltikangas-Järvinen toteaa kirjassaan Temperamentti, stressi ja elämänhallinta, että pitkään kestänyt pikkulapsen tai vauvan stressi vaurioittaa kehitysvaiheessa olevia aivorakenteita, aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja aikuisilla tunne-elämän ja terveyden ongelmia.
Pitkällinen stressi edesauttaa sairastumista esimerkiksi flunssaan tai kakkostyypin diabetekseen.
Stressi ei
vahvista lasta
Keltikangas-Järvinen painottaa, että lapsen kehitykselle stressi on aina kielteinen asia. Se on ahdistava tunne, johon liittyy usein pelkoa ja voimattomuutta, kun vaatimukset ja omat kyvyt ja voimat ovat ristiriidassa.
- Vaikeuksien kasvattava voima on kyseenalainen, positiiviset kokemukset vievät ihmistä enemmän eteenpäin, professori kirjoittaa kirjassaan. Pienen lapsen stressikokemukset eivät opeta häntä selviytymään myöhemmin stressistä. Mitä vähemmän lapsena on stressiä, sitä matalampi stressitaso on aikuisena.
Keltikangas-Järvinen toteaa, että korkeatasoisen koululaitoksen tuottamista osaajista ei ole hyötyä, jos he eivät aikuisena selviä työelämän normaaleista paineista siksi, että heille on yhteiskunnan aiempien säästöjen takia kehittynyt yliaktiivinen stressisysteemi.
Melu ja suuret
ryhmät stressaavat
Professorin mukaan liian suuret ja meluisat tarharyhmät aiheuttavat lapsille aggressiivisuutta ja vaarantavat älykkyyden kehittymistä. Esimerkiksi espoolaispäiväkodeissa desibelit kohosivat päivittäin yli 90:een, osassa se oli näin korkealla suuren osan päivää.
- Melu on stressin lähde kaikille lapsille temperamentista riippumatta, mutta hyvin herkkä lapsi menettää melussa jopa oppimiskykynsä, professori kirjoittaa.
Keltikangas-Järvistä ärsyttää se, että aina asetetaan päiväkodit ja kotiäitiys vastakkain. Lapsia olisi täysin mahdollista hoitaa hyvin myös päiväkodeissa, jos ryhmät olisivat lasten kehittymisen kannalta tarpeeksi pieniä ja kasvattajat eivät vaihtuisi jatkuvasti. Mitä pienempi lapsi, sitä pienempi ryhmän pitäisi olla.
- Aikuisten lisääminen jo liian suuriin ryhmiin ei helpota tilannetta. Voi olla päinvastoin, lasten aiheuttaman melun päälle tulee vielä aikuisten keskinäinen puhe, Keltikangas-Järvinen toteaa.
Stressiltä suojaaminen tukee myös lapsen muistin kehittymistä. Bostonilaisessa tutkimuksessa havaittiin, että vanhempien ja lasten yhdessä viettämä aika vaikuttaa lasten sanavaraston laajuuteen ja kielellisiin taitoihin. Vanhempien ja lasten lämpimät välit taas edesauttavat muistin kehittymistä.
STT / Päivi Seppälä
Stressi voi tehdä sairaaksi
- Stressi tarkoittaa aina jonkinlaista epäsuhtaa tai ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja ihmisen kapasiteetin tai resurssien välillä. Ihminen ei joko selviä tilanteesta tai hän tuntee, ettei hän selviydy.
- Voimakkaat kielteiset tunteet ja epämiellyttävä olo ovat stressin tunnusmerkkejä. Ihminen voi tuntea olonsa voimattomaksi, ahdistuneeksi ja pelokkaaksi tulevaisuudestaan. Pelkkä kiireisyys, ajanpuute ja paineet eivät ole stressiä.
- Nykyisin on tapana kutsua stressiksi lähes kaikkea, mikä ei ole kivaa. Psykologiassa stressi tarkoittaa ikävää ja ahdistavaa tunnetta, jota ei voi hallita tai hävittää esimerkiksi pelkällä myönteisellä ajattelulla ja syksyisellä metsäretkeilyllä.
- Pitkään jatkunut stressi rasittaa sekä henkisesti että elimellisesti. Se voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta, kakkostyypin diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja.
TulostaLähetä linkki:SähköpostiFacebookMySpace
Vastaukset 3
Vanhimmat
virikkeitä, niiden erilaisuus eri lapsilla on hyvin näkynyt omissa lapsissani.
Vanhin ja nuorin poikkeavat eniten toisistaan. Vanhin viihtyi sitä paremmin, mitä rauhallisempaa ja mielestäni yksitoikkoisempaa elämä oli, niihin oloihin hän tarvitsi rajoitetun määrän uusi virikkeitä, mutta mieluiten ympäristö piti olla mahdollisimman muuttumaton.
Nuorempi on janonnut vauvasta asti koko ajan uusia ympäristöjä, sitä paremmin hän viihtyy, mitä enemmän näkee ympärillään kaikkea uutta, viihtyy keskikaupungin ihmisvilinässäkin. Mutta toisaalta hän myös stressaantuu helposti, jos ei koe oloaan turvalliseksi, sama tuttu lähi-ihminen oli oltava paikalla mieluiten jopa 7-8 ensimmäistä vuotta. Muuten uusista virikkeistäkin nauttiminen oli tipotiessään ja lapsi kaipasi vain äitiään.
Nuorempi on Asperger-lapsi ja hän sairastuu helposti stressistä. Ja mikään ei hänen elämässään ollut niin stressaavaa kuin hoidollinen huostaanotto ja äidistä erottaminen, johon lapsi ei ollut tunne-elämältään valmis vielä ollenkaan. Oli suoraan sanottuna kamalaa nähdä, miten viranomaiset päätöksillään pystyvät tuhoamaan lasta, mutta hehän ovat aina oikeassa, olivat päätökset miten tuhoavia tahansa.
Onneksi sossut tajusivat tilanteen oikean laidan ja lapsi kotiutettiin, kun hänen terveydestään sentään jotain oli vielä jäljellä.
erilaisen lapsen äiti, molemmilla on eri isät. Olen kokenut kovia nimenomaan sospuolelta. Toinen lapseni on selkeä adhd (tai epätyypillinen asperger tms.dagnoosia ei ole lastensuojelun sos vuoksi) ja toine jotain muuta. tämä lapsi syö erittäin valikoivasti, on oppimisvaikeuksia , hahmottisen häiriö ja ongelmia yläkäsitteissä. Käsiala "aivan hirveää". Todistus 5 luokkaa.On kuitenkin verbaalisesti lahjakas, ymmärtää ironian sananlaskut yms. Ajantaju hukassa ja "talonpoikaisjärki" välillä aivan hieno,välillä mitä sattuu. Matematiikkaa ei osaa. toinen lapseni on tarkka, taitava matematiikassa ja muissa aineissa jne.... Tulkitsee normaalipuheen (ja jos äänekäs ) huutamiseksi (koskee opettajaa) jne. On aivan "huikea" käsityössä ja mm. englannissa. Ensimmäisen kohdalla tuli asumisen siirto perusteella "piirrostukset töhryisiä", itse yritin tuoda esiin hahmottamioseen liittyviä ongelmia (tutkimukset oli jo aloitettu) mutta ei vaikuttanut. suttaamisen ja huonon käsialan syynä oli että lapsella ei oltu tarjottu kirjoitusvälineitä yms(olen keskituloinen akatemisessa ammatissa ).Nyt on tilanne että lapsi ei ole saanut mitään kuntoutusta (koska syy oli huono äiti)ja luokalle jääminen/pienryhmä seurauksena tästä monta vuotta kestäneestä "sijoituksesta" ( ei huost.otto)Olen enää vaan surullinen, 4 vuotta hukkaan heitettyä aikaa lapsen kannalta. Kaikki olisi sujunut lääkärien open sun muiden kanssa ellei sossu olisi sössinyt asioita. Lapsella nykyään myös oppimisvaikeuksiiin liittyviä muita oireita masennusta ja huonoa itsetuntoa.
että kaikki aivan kaikki lapset ja nuoret ovat todellakin erilaisia. Ihan jopa saman perheen lapsetkin.
Toinen on lahjakas matematiikassa ja toinen englannissa, äidinkielessä ja joku toinen kuviksessa, käsitöissä ja kirjoittamisessa. Toinen esiintyy, kerää väkea aina ympärilleen ja toinen lukee ja lukee, aina ja kaikkialla. Toinen ei ole hetkeäkään liikkumatta, paikoillaan ja toinen vain kuuntelee musaa, liikkumatta ja tuntikausiakin.
Kouluissa on paha tietenkin nostaa kaikista lapsista ja nuorista jotain hyvää ja juuri heidän lahjakkuuttaan esille, jos ei edes tiedä eikä tunne kaikkia lapsia joita opettaa. (näinkin voi opettajalle kuulemma näiden luokkakokojen paisuessa käydä).
Miten siinä sitten kannustat taikka petraat erikseen yhdenkään oppilaan omaa lahajakkuutta taikka erikoisosaamista. Lahjakkuuttahan on myös opettajan murheenkryynillä, luokasta uloslentäjällä ja aina reksin huoneessa istujalla.
Jokaisella lapsella, nuorella on jotain, spesiaalia, jos vain aikuiset esimerkiksi opetusympäristössä haluavat ja pystyvät sen näkemään. Opettajan kyky ja tahtokin aivan kaikkien ja jokaisen oppilaan opettamiseen riittää tuomaan sen lahjakkuuden, osaamisen , "jossain hyvä" esille.
__________________
Tuo teidän sossunne on viranomaisena perustuslain mukaan myös virkavastuullinen tekemistään "sössimistä" ja lapselle aiheuttamista vaikeuksista esimerkiksi puuttumattoman diagnoosin vuoksi. Jos sossuviranomaisen tekemisten tai tekemättömyyden vuoksi lapselle on aiheutettu pahaa hänen elämäänsä niin voit pyytää että lapsellesi palkataaan asianajaja ajamaan lapsen asioita.