Olisin halunnut jakaa kokemuksia ja kuulla miten te toiset ajattelette yrittäjyydestä?
Ja varsinkin teille ex-yrittäjät? Miten onnistui päästä psyykkisesti eroon yrittäjyydestä?
Lyhyesti: Itse olin pienyrittäjä vielä keväällä. Olin hyvin väsynyt ja turhautunut (töitä ilman lomia, silti aina tappiolla)No, alani oli enemmän harrastustoiminnaksi luokiteltava ja hyvin riippuvainen sesongista. Tein sitä melkein 5 vuotta. Keväällä päätin lopettaa, en enää jaksanut.
Mutta.. Kesän levättyä olen alkanut pirusti katumaan päätöstäni ja kaipaan hullun lailla sitä yritystäni (vaikka paska olikin) mutta henkisesti se oli tärkeä ja siinä oli omat sosiaaliset kuviot. Rahahuolia en kaipaa, mutta kaikkea sitä muuta, se oli elämäni sisältö.
Nyt ajattelen: olin hullu, kun lopetin. Nyt haluaisin alkaa jo uuden, mutta minkäs teet? Ken perseensä nostaa, se paikkansa menettää.. Raskaalle tuntuu ajatus, että minulla oli kiva toimitila, jonka jätin ja nyt pitäisi alkaa metsästämään uutta.. ei niin vain löydy sopivaa.
Siloin se tuntui päivänselvälle ja nyt kadun lopettamista.. Joku minulle sanoi, että kerran yrittäjä, aina yrittäjä, että siihen jää koukkuun eikä osaa enää elää ilman sitä, taitaa olla totta?
Elämä tuntuu täysin tyhjälle ilman yritystä, sen kivaa toimitilaa, sosiaalisia yrittäjäpiirejä jne.
Kirjoitelkaa ajatuksia ja kokemuksia, miltä on tuntunut lopettamisen jälkeen?
Ja varsinkin teille ex-yrittäjät? Miten onnistui päästä psyykkisesti eroon yrittäjyydestä?
Lyhyesti: Itse olin pienyrittäjä vielä keväällä. Olin hyvin väsynyt ja turhautunut (töitä ilman lomia, silti aina tappiolla)No, alani oli enemmän harrastustoiminnaksi luokiteltava ja hyvin riippuvainen sesongista. Tein sitä melkein 5 vuotta. Keväällä päätin lopettaa, en enää jaksanut.
Mutta.. Kesän levättyä olen alkanut pirusti katumaan päätöstäni ja kaipaan hullun lailla sitä yritystäni (vaikka paska olikin) mutta henkisesti se oli tärkeä ja siinä oli omat sosiaaliset kuviot. Rahahuolia en kaipaa, mutta kaikkea sitä muuta, se oli elämäni sisältö.
Nyt ajattelen: olin hullu, kun lopetin. Nyt haluaisin alkaa jo uuden, mutta minkäs teet? Ken perseensä nostaa, se paikkansa menettää.. Raskaalle tuntuu ajatus, että minulla oli kiva toimitila, jonka jätin ja nyt pitäisi alkaa metsästämään uutta.. ei niin vain löydy sopivaa.
Siloin se tuntui päivänselvälle ja nyt kadun lopettamista.. Joku minulle sanoi, että kerran yrittäjä, aina yrittäjä, että siihen jää koukkuun eikä osaa enää elää ilman sitä, taitaa olla totta?
Elämä tuntuu täysin tyhjälle ilman yritystä, sen kivaa toimitilaa, sosiaalisia yrittäjäpiirejä jne.
Kirjoitelkaa ajatuksia ja kokemuksia, miltä on tuntunut lopettamisen jälkeen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on aina luopumista ja uskon ainakin naisyrittäjillä olevan kuin rakkaansa olisi menettänyt. Tiedän muutamia, jotka ovat jatkaneet konkurssiin asti ja silti surreet todella kauan, ei rahoja vaan yrittämistä.
Itse vedin itseni niin piippuun, että ei enää ollut mahdollisuutta muuta kuin myydä, oli se kova pala, ostaja otti työntekijäni vanhoina työntekijöinä ja puolen vuoden kuluttua kaikki olivat "irtisanottu" taloudellisten- ja tuotannollisten syiden takia, lisäksi vuodessa olivat menettäneet puolet melko isosta asiakaskunnasta huonon hoidon takia. Minä voin todella pahoin.
Mutta sinun pitää ottaa tosiasiat tosiasioina. Tuskin se rahatilanne nyt olisi parempi, nimittäin meillä on vasta tulossa taantuma ja silloin "ylimääräinen" ostovimma jää pois. Paraneminen masennuksesta tai burn outista kestää ihan oikeasti yhtä kauan kuin se on tullut. Minä en sitä uskonut, mutta totta oli, olin n. neljä vuotta ylirasittunut ja kyllä se itsensä kuntoon saattaminen sen ajan kesti.
Sinä nyt kaipaat toimitiloja ja sosiaalisuutta muiden yrittäjien kanssa, ei ole oikein hyvä perusta businekselle. Sinulla pitäisi olla paperi ja realistiset laskelmat, miten yritys saadaan tuottamaan. Voit tuntea itsesi yhteiskunnan hylkiöksi, tarpeettomaksi kun et ole töissä, se vaan ei tuo rahaa yritykseen, jos vaikka sellaisen syyllisyydentunnossa uudelleen perustaisitkin.
Annan sen neuvon, että anna itsellesi aikaa ensi kevääseen, pistä ylös hyviä parannusideoita, seuraa yleistä talouskehitystä ja ennen kaikkea yritä toipua siitä masennuksesta, jota yritystoiminnan lopettaminen aiheuttaa. Harrastuksia keksimään ja nauttimaan elämästä!
ps. kyllä palkansaajakin, joka irtisanotaan esim. pankista parinkymmenen työvuoden jälkeen, todella kaipaa työyhteisöä, asiakkaita, jopa sitä tiskiä.
Itsekin pyöritin tappiollista yritystä (itseasiassa useampaankin kertaan) vain siksi, että nautin yrittäjyydestä. Järki ja rahatilanne pakottivat vieraalle palkkatöihin. Koko ajan mielessä vilistävät erilaiset yritysideat ja suunnitelmat, kunhan aika on sopiva niin kyllä minä vielä joskus yrittäjäksi ryhdyn...