Matkailetteko paljon?

Viime vuonna käytiin perheen kanssa Ruotsissa. Ja toisen kerran Tukholmassa.

J.. kirjoitti:

Viime vuonna käytiin perheen kanssa Ruotsissa. Ja toisen kerran Tukholmassa.

...olla semmoisia kosmospoliitteja.

Scuderia QV kirjoitti:

...olla semmoisia kosmospoliitteja.

olemme harvinaisen epäpoliittisia henkilöitä ja avaruuden valloitukseen meillä ei ole mitään kantaa.

...niin olen minäkin mennyt kerran opiskeluaikana HK(L):n sinisellä Jakomäkeen. Olihan kokemus. Kysyin kuskilta, että meneehän 77 Viikin ohi... Juu, menee, murahti kuski - ja menihän se - moottoritietä - pysähtymättä.

Minä tuohon aikaan vasta aloittelin joukkoliikenteen käyttöä enkä ymmärtänyt, että bussit ajavat reittiä, so. palaavat lähtöruutuun. Hyppäsin Jakomäessa bussista paniikissa ja ennen kuin huomasinkaan, olin vihamielisessä ympäristössä tuossa Helsingin Monacossa (puolet asukkaista ulkomaalaisia, kukaan ei tee töitä eikä maksa veroja).

Yritin peitellä talonpoikaisia juuriani, ettei lannan haju kielisi proletariaatin edustajille minun kuuluvan omistavaan luokkaan (tuohon aikaan omistin maata sen verran, mitä saappaisiin oli tarttunut, mutta pelkäsinkin saappaitteni puolesta).

Katseeni haki hätääntyneenä vastakkaiseen suuntaan menevää bussia ja sormeni hipelöivät tyhjää lompakkoa bussilippurahaa löytääkseen. Tuohon aikaan urani joukkoliikenteen käyttäjänä hipoi jo lakikorkeuttaan enkä tiennyt, että samalla lipulla saa matkustaa tunnin ajan.

Rahaa ei siis ollut. Onneksi oli pankkikortti. Mutta käykö se täällä???? Ihmeekseni SiWa kelpuutti korttini ja ostin 20:llä suklaata ja pyysin tätiä kirjoittamaan 30:lle. Myyjätär ihmetteli hieman näin vauraan asiakkaan ilmestymistä Siperian Walintaan, mutta ei sentään kutsunut lehdistöä paikalle. Kun astuin kaupasta ulos, näin Bussin perävalot.

Odotin vihamielisessä ympäristössä seuraavaa bussia valmiina myymään nahkani kalliilla. Ensimmäiseksi ajattelin tarjota suklaata, jos tilanne kävisi uhkaavaksi. Pian tuli kuitenkin uusi bussi, jonka sisuksiin hyökkäsin. Huh - turvassa - ajattelin. Maksoin matkan ja istahdin penkille. Vartin päästä havahduin ihmettelemään, kun ei bussi tunnu millään löytävän reittiä Helsinkiin. Olin tuolloin jo lopettelemassa uraani joukkoliikenteen käyttäjänä, joten katsoin voivani hylätä tämän ajoneuvon. Onneksi Tikkurilasta löytyi Takseja. Hyppäsin lähimmän Messersmitin kernipenkille ja käskin kuljettajan ajaa Helsingin suuntaan ja Viikkiin ja äkkiä.

Rahaa ei ollut ja shoppailu Jakomäessä oli jo vienyt tilin miinukselle, joten käyttöön oli otettava suunnitelma B: perille päästyäni ojensin kuskille suklaapatukan sanoen olevani kyseisen tuotteen myyntiedustaja. Kuski otti tuotteen ilomielin vastaan. Hänen avatessaan käärettä sanoin hakevani takaluukusta laukkuni - siellä on nimittäin aivan uusi tuote, josta halusin kuulla hänen mielipiteensä.

Pomppasin saman tien autosta sen taakse ja avasin takaluukun kuskin jäädessä mussuttamaan suffelia ja tulostamaan laskua taksamittarista. Pystyyn nostettua takaluukun kantta näkösuojana käyttäen hiippailin tieheni.