Kumpikaan ei enää uskalla ottaa yhteyttä. Pattitilanne. On helpompi elää näin kun ottaa enää yhteyttä, koska pelkää sitä tulosta. Mitä jos toinen ei oikeasti välitäkään, mitä jos se jokin joskus oli vain leikkiä sille toiselle osapuolelle. Vaisto kyllä sanoo, ettei näin ole.
Silti sitä jotenkin valitsee tämän päivästä päivään kulkemisen ja mitättömyyden sekä kuvitelman ja haaveen siitä, että toinen välittää kuin joutuu johonkin pimeään ja tarkoituksettomaan olotilaan kun ottaa selvää ja huomaa, ettei mitään koskaan ollutkaan.
Mutta ei tämä mitään elämää ole. Ihan tyhjää ja tyhmää. Joku voisi sanoa, että ota selvää, pääset kyllä eteenpäin. Mutta ei se niin helppoa ole. Luulin vuosia sitten, että pääsen eteenpäin, aina sitä toivoen. Nykyään tiedän, että tuskin koskaan pääsen. Kun kerrankin kohtaa jonkun ihmisen, jonka kanssa tuntee olonsa turvallisemmaksi kuin koskaan ja joka tuo sen lapsuuden onnellisen olon mukanaan, niin miten ihmeessä sellaista voi koskaan unohtaa. Ei sellaista tapahdu kuin kerran elämässä, toisille ei koskaan.
Pahinta on kun harva ymmärtää. Aika harva nykyään uskoo sellaiseen taianomaiseen rakkauteen; ihmiset ovat niin kyynisiä. "Mee baariin kattelemaan miehiä", "Kyllä sä yli pääset" jne. Ehkä täällä joku ymmärtää ja tietää, millaista on kun on toiseen ihmiseen sellainen side, ettei sitä katkaise mikään.
Tai sitten ei kukaan enää ymmärrä..
Silti sitä jotenkin valitsee tämän päivästä päivään kulkemisen ja mitättömyyden sekä kuvitelman ja haaveen siitä, että toinen välittää kuin joutuu johonkin pimeään ja tarkoituksettomaan olotilaan kun ottaa selvää ja huomaa, ettei mitään koskaan ollutkaan.
Mutta ei tämä mitään elämää ole. Ihan tyhjää ja tyhmää. Joku voisi sanoa, että ota selvää, pääset kyllä eteenpäin. Mutta ei se niin helppoa ole. Luulin vuosia sitten, että pääsen eteenpäin, aina sitä toivoen. Nykyään tiedän, että tuskin koskaan pääsen. Kun kerrankin kohtaa jonkun ihmisen, jonka kanssa tuntee olonsa turvallisemmaksi kuin koskaan ja joka tuo sen lapsuuden onnellisen olon mukanaan, niin miten ihmeessä sellaista voi koskaan unohtaa. Ei sellaista tapahdu kuin kerran elämässä, toisille ei koskaan.
Pahinta on kun harva ymmärtää. Aika harva nykyään uskoo sellaiseen taianomaiseen rakkauteen; ihmiset ovat niin kyynisiä. "Mee baariin kattelemaan miehiä", "Kyllä sä yli pääset" jne. Ehkä täällä joku ymmärtää ja tietää, millaista on kun on toiseen ihmiseen sellainen side, ettei sitä katkaise mikään.
Tai sitten ei kukaan enää ymmärrä..
Vastaukset 13
Vanhimmat
VAIN YHTEEN SUUNTAAN, ELI TOISEN SIDE ON KATKENNUT MINUUN.
pelottavaa.
En mä noin ihana oo ja taidan olla aika rasittava ihminen.
niin olet tosi rasittava ..mutta ihana.
noista asioista, aivan yksi yhteen. Joko olen sinun sielunveljesi tai sitten osasit vain kuvata niin yleispätevästi tunteitasi, mitkä ovat lähes kaikille yhteisiä.
Itse olen myös ihastunut erääseen naiseen syvästi, enkä voi muita ajatellakaan romanttisessa mielessä. Eikä edes kiinnosta lähteä etsimäänkään jotakin muuta baareista; tosin niissä olen aina viihtynyt perin huonosti.
Ymmärrän siis sinua erittäin hyvin ja toivon, että olisitkin juuri se nainen, jota ennen viestisi avaamista "satuin" ajattelemaan. Miten voisimme lähestyä hienotunteisesti toisiamme? Niin ettei mahdollisen erehdyksen sattuessa kumpikaan menettäisi kasvojaan?
pienellä kiinnostuksen ja välittämisen osoituksella.
Hymyillä, katseilla, lähemmäksi hivuttautumalla:)
Kahville ihan vain tuttavamielessä pyytämällä
Osoittamalla lähestyvänsä lämpimissä, ystävällisissä merkeissä
Antamalla mahdollisuuden uuteen tutustumiseen ja tuttavuuden syventymiseen
Tutustumalla uudelleen hienovaraisesti
Kuin tutustuisit ja haluaisit päästä lähempiin kosketuksiin jonkun puolitutun/tuntemattoman naisen kanssa, eli iske hänet niin kuin iskisit naisen
Ei ole kasvojenmenetystä hänelläkään vaarassa silloin ja rohkaistuu kun saa hienovaraisia ja vähän enemmänkin ;) kiinnostuksen merkkejä
Herrasmiesmäisesti, etenet määrätietoisesti niin että tiedät mitä olet tekemässä, selkeä maali mielessä, mutta kärsivällisesti ja suht hienovaraisesti :)
Nainen voi olla vähän epävarma, hämmästynyt? mutta kasvojen menetysvaarassa on hyvä, että toinen tietää mitä tekee, ja osoittaa ettei itse tätä pelkää, eikä siten toisenkaan tarvitse pelätä
Usko pois, tässä tapauksessa minä tiedän, mistä puhun, todellakin ;)Itse voi vaikuttaa paljon, eikä asia ainakaan toivomalla kummene
Minä tiedän miltä sinusta tuntuu. Olen ajatellut aivan samaa, että ei kukaan ymmärrä ja luulen, että todella harva tietää miltä tuntuu kun side ei katkea. Vaikka tiedän, että suhde on lähes mahdoton, en voi tunteelle mitään. Ei auta yhtään, vaikka valehtelisin itselleni, että nyt se on loppu.
Olen myös kuullut kehoituksia ulos menosta. Niin olen tehnytkin, mutta kukaan toinen ei vain saa sellaista mahtavaa tunnetta minussa aikaan. Näin on jatkunut jo todella kauan (siksi uskon, että tämä kestää koko loppuelämän). En edes viitsi kertoa vuosien määrää.
En halua aloittaa kenenkään "toiseksi parhaan" kanssa. Se olisi väärin itseäni ja sitä toista kohtaan. Tylsää on, mutta elää täytyy eteenpäin ja toivoa, että kaikki vielä muuttuisi, sillä koskaan ei saa luopua toivosta ja uskosta. Jos ne menettää, on kaikki mennyttä.
huomenna.Jep
Mä oisin sun kans- enemmän, jos tietäisin mistä sut löytää.
ennekuin kuin sydänmessä luovuttaa..
ei sellaista tunnetta heti päästä irti..
tulee kuitenkin aika milloin olet
valmis siihen ..vaikka se ottaisi monia
vuosia.
Se tunne kun huomaa päästävänä irti voimakaista
tunteista .joita on häntä kohtaan tuntenut ..
on vapauttava kokemus .
voisi melkein verrata sodan loppuneen sisäisesti.
on uuden aika kauden aika..
olet oppinut jotain rakkaudesta ..sen tärkeän.
ettei toista ihmistä voi omistaa.
elämässä on vaan hetkiä ..pitäsi uskaltaa enemmän.
hänestä taas jää ikuinen muisto sydämeen.
se miten vaalit sitä ..on tärkeä.
siihen ei voi kuluttaa jokaista hetkeä elämästä.
Jokaisen ihmisen elämässä on matkoja, jotka on tehtävä yksin, mutta ilman rakkautta ja sen antamaa tukea monet matkat saattavat jäädä toteuttamatta.
Rakkaus ravitsee ihmisen elämän kulkua ja kasvua, mutta kavaminen tapahtuu yksin.
Kävin tuon kasvun matkan yksin, mutta tunteeni ovat vakaat kuin vuori, sain sen huomata että todella olet enemmän kuin kukaan muu.
Olen valmis aidosti rakastamaan ja kunnioittamaan sinun yksilöllisyyttä, unohtamatta kannustaa eteenpäin.
Annetaan elämän viedä, me olemme loistava pari!! Etkö ole sitä huomannut?
..seuranain.
-ymmärrän
ehkä yhtä tarkkaan kuin kukin itse, mitä tuntee. Minuakin(n) joskus kannustetaan keksimään jotakin muuta, tai joku muu, mutta kun ei se mene ihan niin. Tunteet tai tämä olo eivät muuttuisi heti sillä hetkellä, kun tulisi se ratkaiseva hetki; ei minun tarvitse etsiä ympäriinsä tai kohdakertoisi toiselle kasvokkain.
Eilen tuli mieleen eräistä laulunsanoista, että ta kaikkia mahdollisia vaikeuksia ja sitten viimein tajuta, kenet haluaisin. Minä tiedän jo.
Kiinnostava ja paljon ajatuksia herättävä aloitus.. Hmm, entäs, jos yrittäisit ottaa selvää?
virheitä.. mutta, jos nyt miettii niin mikä sitten olisi täydellistä?
t. edellinen kirjoittaja