Ihmisen ikävä toisen luo.

Se tavallinen tarina:
Tapasin reilu vuosi sitten miehen, kaikin puolin mukavan, kiltin, kohteliaan, ihanan. Mutta, osittain olosuhteiden pakosta, osittain ehkä siitäki syystä, että jotenkin tiedostamattani tulin kai torjuneeksi hänen varovaiset lähestymisyrityksensä, hän lähti muualle.

Siitä on reilut puoli vuotta, ja vieläkään en saa tyyppiä mielestäni. Kaduttaa aivan mielettömästi, etten koskaan uskaltanut kertoa pitäväni hänestä ( siipeen oli kenties tullut liian monta kertaa - juuri niiltä, jotka alkuun vaikuttivat täydellisiltä. Mutta sitähän mies ei tiennyt.)

Kuulumisia vaihdetaan joskus, mutta siihen se sitten jääkin, ja kyllä sen on oppinut hyväksymään. Takaisin häntä tuskin enää saa.

Mutta miksi unohtamisesta on tehty niin h*lvetin vaikeaa?

( M.L., Luovuin paikasta elämässäsi täysin vapaaehtoisesti, vaikka en vieläkään tiedä, miksi. Anteeksi siitä. )
61291
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Voithan sä kertoa suoraan, mitä tunsit. Ei hän sinua syö! Mitä hävittävää? Ite muutama vuos sitten samankaltaisissa ongelmissa ja kylläpä otti päähän pitkään! Kuten Ninni Poijärvi sanoo yhessä laulussaan: "Sanotaan voi murheet mielen vahvistaa, ei vain kerrota kuinka kauan täytyy odottaa"! Terkut sulle ja Ninnille!

Äänestä

Milloin tapasin tämän miehen viimeksi?

Äänestä
  • Jossain vaiheessa tammikuuta.
    Miten niin?

    Äänestä

  • Nuori nainen kirjoitti:

    Jossain vaiheessa tammikuuta.
    Miten niin?

    Kuulostin niin tutulta ja sopivalta joka tavalla, mukaanlukien ML...

    Missä päin nämä tapaamiset ovat/olivat?

    Äänestä

  • XXX kirjoitti:

    Kuulostin niin tutulta ja sopivalta joka tavalla, mukaanlukien ML...

    Missä päin nämä tapaamiset ovat/olivat?

    No se olisi jo melkoinen ihme.

    Mutta jos olet kyseinen M.L., etköhän tiedä itsekin missä.

    Äänestä

Jos kerran olet vakuuttunut ettet saa häntä, niin etsi uutta miesystävää.

Tai sitten yrität vielä niin, että ilmaiset kaikki tunteesi hänelle?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nuori nainen kirjoitti:

Se tavallinen tarina:
Tapasin reilu vuosi sitten miehen, kaikin puolin mukavan, kiltin, kohteliaan, ihanan. Mutta, osittain olosuhteiden pakosta, osittain ehkä siitäki syystä, että jotenkin tiedostamattani tulin kai torjuneeksi hänen varovaiset lähestymisyrityksensä, hän lähti muualle.

Siitä on reilut puoli vuotta, ja vieläkään en saa tyyppiä mielestäni. Kaduttaa aivan mielettömästi, etten koskaan uskaltanut kertoa pitäväni hänestä ( siipeen oli kenties tullut liian monta kertaa - juuri niiltä, jotka alkuun vaikuttivat täydellisiltä. Mutta sitähän mies ei tiennyt.)

Kuulumisia vaihdetaan joskus, mutta siihen se sitten jääkin, ja kyllä sen on oppinut hyväksymään. Takaisin häntä tuskin enää saa.

Mutta miksi unohtamisesta on tehty niin h*lvetin vaikeaa?

( M.L., Luovuin paikasta elämässäsi täysin vapaaehtoisesti, vaikka en vieläkään tiedä, miksi. Anteeksi siitä. )

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu