Olen tehnyt netissä monia masennustestejä, ja olen myös googlen kautta lukenut masennuksen oireista. Oirelistasta huomasin, että mullahan on yli puolet, melkein kaikki oireet. Tein siis heti pari masennustestiä, ja huomasin, että ensimmäisen kolmen masennustestin tulokset olivat yli 30 pistettä, yksi jopa 44. Mieli on ollut tuommoiset jo kolme viikkoa melko masentunut, ja uskon vakaasti että mulla on semmonen masennus. En kumminkaan tiedä mitä tehdä. Testien mukaan kyseessä on vakavakin sairaus, ja lääkärille menoa suositellaan. Eli, siis pitäisikö kertoa vanhemmille masennuksesta, (kun kerran olen alaikäinen...) ja mennä heti lääkärille/psygologille asioita vatvomaan?
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuville.
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuville.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kerrot vanhemmillesi. Se ihmetyttää, ainakin minua, että miksi ei kotona voi keskustella omista ongelmistaan? Sitä varten ovat läheiset ihmiset, auttavat ja tukevat monissa asioissa. Ei muuta kuin, palaveeraat kotona, ja mietitte yhdessä, mitä seuraavaksi kannattaa tehdä. Kun itse myöntää omat ongelmansa, se on jo hyvä alku, ja siitä se lähtee, kun haetaan apua. Näin. Tsemppiä vain.
nimim. Nahkuli. Hae apua itsellesi ajoissa. Mitä nopeammin sen parempi. Ensin vaikka koulun terkkariin, jos ei käy, niin lääkäriaika terveyskeskuksesta. Juttele myös äitisi/isäsi kanssa. Onnea matkaan..lääkitystä varmasti tarvitset.
Kiitos paljon.. Juu, otan heti puheeksi asian.
Mulla oli masennusta taustalla yli kaksi vuotta ennenku puhuin siitä kenellekään. Yleensähän sanotaan että sairauden (masennus tms.) pitäisi olla yhtäjaksoisesi muutaman kuukauden ennenku se voidaan diagnosoida. Tietysti voi ja kannattaa apua hakea varhaisessa vaiheessa, mutta mitään lääkkeitä ei parin viikon alakulon takia MUN MIELESTÄ kannata aloittaa. Siis tuo vain mun mielipide. Kannattaa kuitenkin asiasta kertoa kaikille jotka pystyvät sinua auttamaan!!! Siis vanhemmille ja muille. Ei mennä siihen pisteeseen kuin minä että olin sairaalassa... No, itsehän sen parhaiten tietää ei netissä kukaan pysty sanoon että sä oot nyt masentunu.. En tiedä ymmärsikö kukaan, mutta kirjoitin nyt oman mielipiteeni.
testin ja tulos oli huikeat 35 pistettä. Että näin. Psykologista apua ei tunnu heruvan. Mitäköhän seuraavaksi tapahtuu... tuntuu, että olen nykyään todella arvaamaton. Välillä herää halu yrittää ja seuraavaksi taas itsari pyörii mielessä. Itkukaan ei tule ja kiinnostus kaikkeen on lopahtanut.
kertoa jollekin. Vanhemmista on hyvä aloittaa, ja keskustella kannataako sinun mennä käymään psykologilla.
Minä sain Beckin masennustestistä viimeksi 42. Tajusin äsken että sehän on elämäntarkoitus Douglas Adamsin scifi-parodian Linnunradan käsikirja liftareille mukaan... Heheheeh. Onpa minulla paskaa läppää. Tai sitten olen vaan scifi-nörtti.