"Mykkyys"

suurin osa kuullovammaista(ei kuurot puhu kuuroista enää nykyään :))ei ole mykkiä,he osaavat sanoa sanoa,osa jopa puhua enemmäkin,mutta harvoin käyttävät puhetta,heille opetetaan äänteitä ja sanoja,puhumistakin koulussa,viitomakieli on vaan oma kielensä ihan niinkuin suomi,ruotsi ja englantikin eli heille suomenkieli ei ole äidinkieli niinkuin usein virheellisesti luullaan,eikä viittomakieli ole kansainvälinen kieli,ei edes pohjoismainen kieli,vaikka joitakin samoja viittomia onkin ,jotka tarkoittavat samaa asiaa,niin on myls viittomia jotka tarkoittavat erimaissa eri asioita verta esim.suomi-viro ja murteetkin viittomakielessä on ihan niinkuin puhutussa kielessäkin

sama asia. Mutismi on lapsille todettavaa puhumattomuutta. Ei yleensä aikuisilla, sillä se kestää noin 8 vuotta lapsilla. Selektiivinen mutismi taas n että lapsi pystyy puhumaan muttei halua syystä tai toisesta.

kylläkään ole kirjoitti:

sama asia. Mutismi on lapsille todettavaa puhumattomuutta. Ei yleensä aikuisilla, sillä se kestää noin 8 vuotta lapsilla. Selektiivinen mutismi taas n että lapsi pystyy puhumaan muttei halua syystä tai toisesta.

Lue lisää

Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Puhumattomuus voi olla pysyvää tai valikoivaa. Valikoivaa puhumattomuutta (F94.0) kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi (lat. mutismus electivus, mutismus selectivus; engl. elective mutism, selective mutism).

Selektiivinen mutismi on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa ihminen kieltäytyy puhumasta vaikka on jo oppinut puhumaan. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Keskimääräinen kesto on kahdeksan vuotta. Pitkään jatkuneessa mutismissa lapsi voi olla roolinsa vanki ja elämäntilanteen muutos (esimerkiksi ryhmän tai luokan vaihtaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle) saattaa auttaa.

Selektiivisen mutistisuuden syitä ei tunneta kovin hyvin. On arveltu, että syynä voi olla esimerkiksi kielellinen neurologinen erityishäiriö, kehitysvammaisuus, autistisuus, kuulovamma tai psyykkiset tekijät. Puhumattomuus voi olla myös esimerkiksi vallan väline tai pelkoreaktio; esimerkiksi reaktio äidistä eristämiseen. Mutistien käyttäytymisessä sosiaalisissa tilanteissa on autistisia piirteitä. Tämän vuoksi heitä voidaan helposti luulla autisteiksi, vaikka mutistisuuden taustalla ei olisikaan mitään autismiin liittyvää. Älykkyydeltään mutistit eivät poikkea keskitasosta.

Selektiiviseen mutismiin ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten leikkiterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa on käytetty. Yleisin mutistilasten hoitomuoto on perheterapia yhdistettynä joko käyttäytymisterapiaan tai psykodynaamiseen terapiaan.

Kommunikointia voi mutistin kanssa harjoittaa muuten kuin puhumalla. Hyviä välineitä ovat sähköposti, tekstiviestit tai perinteinen kynä-paperi-yhdistelmä. Päivähoidossa tai koulussa on tärkeää antaa mutistille selkeä oma reviiri. Turvallisuuden tunteen luominen ja luottamuksen rakentaminen mutistin kanssa auttavat kommunikoinnin mahdollistamisessa. Kuntoutumisen näkökulmasta turvallisten sosiaalisten tilanteiden luominen on tärkeää.
---


Tässähän juuri kerrotaan, että puhumattomuus voi olla pysyvää, eli silloin ihminen on yhtäkuin MYKKÄ. Tiedän kyllä tapauksia,jossa puhumattomuus kestänyt huomattavasti kauemminkin kuin sen 8 tai 12 vuotta..

12345 kirjoitti:

Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Puhumattomuus voi olla pysyvää tai valikoivaa. Valikoivaa puhumattomuutta (F94.0) kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi (lat. mutismus electivus, mutismus selectivus; engl. elective mutism, selective mutism).

Selektiivinen mutismi on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa ihminen kieltäytyy puhumasta vaikka on jo oppinut puhumaan. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Keskimääräinen kesto on kahdeksan vuotta. Pitkään jatkuneessa mutismissa lapsi voi olla roolinsa vanki ja elämäntilanteen muutos (esimerkiksi ryhmän tai luokan vaihtaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle) saattaa auttaa.

Selektiivisen mutistisuuden syitä ei tunneta kovin hyvin. On arveltu, että syynä voi olla esimerkiksi kielellinen neurologinen erityishäiriö, kehitysvammaisuus, autistisuus, kuulovamma tai psyykkiset tekijät. Puhumattomuus voi olla myös esimerkiksi vallan väline tai pelkoreaktio; esimerkiksi reaktio äidistä eristämiseen. Mutistien käyttäytymisessä sosiaalisissa tilanteissa on autistisia piirteitä. Tämän vuoksi heitä voidaan helposti luulla autisteiksi, vaikka mutistisuuden taustalla ei olisikaan mitään autismiin liittyvää. Älykkyydeltään mutistit eivät poikkea keskitasosta.

Selektiiviseen mutismiin ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten leikkiterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa on käytetty. Yleisin mutistilasten hoitomuoto on perheterapia yhdistettynä joko käyttäytymisterapiaan tai psykodynaamiseen terapiaan.

Kommunikointia voi mutistin kanssa harjoittaa muuten kuin puhumalla. Hyviä välineitä ovat sähköposti, tekstiviestit tai perinteinen kynä-paperi-yhdistelmä. Päivähoidossa tai koulussa on tärkeää antaa mutistille selkeä oma reviiri. Turvallisuuden tunteen luominen ja luottamuksen rakentaminen mutistin kanssa auttavat kommunikoinnin mahdollistamisessa. Kuntoutumisen näkökulmasta turvallisten sosiaalisten tilanteiden luominen on tärkeää.
---


Tässähän juuri kerrotaan, että puhumattomuus voi olla pysyvää, eli silloin ihminen on yhtäkuin MYKKÄ. Tiedän kyllä tapauksia,jossa puhumattomuus kestänyt huomattavasti kauemminkin kuin sen 8 tai 12 vuotta..

Lue lisää

Minula on mutismi.

mute-girl kirjoitti:

Minula on mutismi.

Mitenkäs pärjäät mutismin kanssa? Kuinka vanha olet?

kylläkään ole kirjoitti:

sama asia. Mutismi on lapsille todettavaa puhumattomuutta. Ei yleensä aikuisilla, sillä se kestää noin 8 vuotta lapsilla. Selektiivinen mutismi taas n että lapsi pystyy puhumaan muttei halua syystä tai toisesta.

Lue lisää

...tai nuorilla??kyllä vaan on ja kesto voi olla muutamista kuukausista useisiin vuosiin kenties loppuelämän..ehkä joskus voi puhua hiukan tai ainakin vastata kysymyksiin kenties vai sanoilla joo tai ei...
meillä on lapsi jolla tämä on ollut 16v eikä loppua näy ja mutismihan voi alkaa missä ikävaiheessa tahansa ja siihen on monta syytä traumasta,etniseen kielivähemmistöön kuuluminen ,sosiaalinen perimä jne jne...

12345 kirjoitti:

Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Puhumattomuus voi olla pysyvää tai valikoivaa. Valikoivaa puhumattomuutta (F94.0) kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi (lat. mutismus electivus, mutismus selectivus; engl. elective mutism, selective mutism).

Selektiivinen mutismi on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa ihminen kieltäytyy puhumasta vaikka on jo oppinut puhumaan. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Keskimääräinen kesto on kahdeksan vuotta. Pitkään jatkuneessa mutismissa lapsi voi olla roolinsa vanki ja elämäntilanteen muutos (esimerkiksi ryhmän tai luokan vaihtaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle) saattaa auttaa.

Selektiivisen mutistisuuden syitä ei tunneta kovin hyvin. On arveltu, että syynä voi olla esimerkiksi kielellinen neurologinen erityishäiriö, kehitysvammaisuus, autistisuus, kuulovamma tai psyykkiset tekijät. Puhumattomuus voi olla myös esimerkiksi vallan väline tai pelkoreaktio; esimerkiksi reaktio äidistä eristämiseen. Mutistien käyttäytymisessä sosiaalisissa tilanteissa on autistisia piirteitä. Tämän vuoksi heitä voidaan helposti luulla autisteiksi, vaikka mutistisuuden taustalla ei olisikaan mitään autismiin liittyvää. Älykkyydeltään mutistit eivät poikkea keskitasosta.

Selektiiviseen mutismiin ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten leikkiterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa on käytetty. Yleisin mutistilasten hoitomuoto on perheterapia yhdistettynä joko käyttäytymisterapiaan tai psykodynaamiseen terapiaan.

Kommunikointia voi mutistin kanssa harjoittaa muuten kuin puhumalla. Hyviä välineitä ovat sähköposti, tekstiviestit tai perinteinen kynä-paperi-yhdistelmä. Päivähoidossa tai koulussa on tärkeää antaa mutistille selkeä oma reviiri. Turvallisuuden tunteen luominen ja luottamuksen rakentaminen mutistin kanssa auttavat kommunikoinnin mahdollistamisessa. Kuntoutumisen näkökulmasta turvallisten sosiaalisten tilanteiden luominen on tärkeää.
---


Tässähän juuri kerrotaan, että puhumattomuus voi olla pysyvää, eli silloin ihminen on yhtäkuin MYKKÄ. Tiedän kyllä tapauksia,jossa puhumattomuus kestänyt huomattavasti kauemminkin kuin sen 8 tai 12 vuotta..

Lue lisää

eihän ihminen ole mykkä jos hänellä on mutismi,hän osaa puhua,mutta ei vaan syystä tai toisesta puhu..mykkä ei osaa puhua..mutismi voi olla myös selektiivistä eli valikoivaa ja silloin sellainen ihminen puhuu joillekin tai/joissakin paikoissa ja toisille/joissakin paikoissa ei puhu,
ja kokemusta tsätä asiasta löytyy kohta 20 vuoden ajalta...

kylläkään ole kirjoitti:

sama asia. Mutismi on lapsille todettavaa puhumattomuutta. Ei yleensä aikuisilla, sillä se kestää noin 8 vuotta lapsilla. Selektiivinen mutismi taas n että lapsi pystyy puhumaan muttei halua syystä tai toisesta.

Lue lisää

ei se kyllä ihan noin yksinkertaisesti ole halusta kiinni...ei pitäis ihan noin vaan kommentoida jos ei ole tietoa kunnolla ja miten niin lapsilla,kyllä sitä on nuorilla ja jopa aikuisilla ja toisilla kestää läpi koko elämän...

12345 kirjoitti:

Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Puhumattomuus voi olla pysyvää tai valikoivaa. Valikoivaa puhumattomuutta (F94.0) kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi (lat. mutismus electivus, mutismus selectivus; engl. elective mutism, selective mutism).

Selektiivinen mutismi on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa ihminen kieltäytyy puhumasta vaikka on jo oppinut puhumaan. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Keskimääräinen kesto on kahdeksan vuotta. Pitkään jatkuneessa mutismissa lapsi voi olla roolinsa vanki ja elämäntilanteen muutos (esimerkiksi ryhmän tai luokan vaihtaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle) saattaa auttaa.

Selektiivisen mutistisuuden syitä ei tunneta kovin hyvin. On arveltu, että syynä voi olla esimerkiksi kielellinen neurologinen erityishäiriö, kehitysvammaisuus, autistisuus, kuulovamma tai psyykkiset tekijät. Puhumattomuus voi olla myös esimerkiksi vallan väline tai pelkoreaktio; esimerkiksi reaktio äidistä eristämiseen. Mutistien käyttäytymisessä sosiaalisissa tilanteissa on autistisia piirteitä. Tämän vuoksi heitä voidaan helposti luulla autisteiksi, vaikka mutistisuuden taustalla ei olisikaan mitään autismiin liittyvää. Älykkyydeltään mutistit eivät poikkea keskitasosta.

Selektiiviseen mutismiin ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten leikkiterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa on käytetty. Yleisin mutistilasten hoitomuoto on perheterapia yhdistettynä joko käyttäytymisterapiaan tai psykodynaamiseen terapiaan.

Kommunikointia voi mutistin kanssa harjoittaa muuten kuin puhumalla. Hyviä välineitä ovat sähköposti, tekstiviestit tai perinteinen kynä-paperi-yhdistelmä. Päivähoidossa tai koulussa on tärkeää antaa mutistille selkeä oma reviiri. Turvallisuuden tunteen luominen ja luottamuksen rakentaminen mutistin kanssa auttavat kommunikoinnin mahdollistamisessa. Kuntoutumisen näkökulmasta turvallisten sosiaalisten tilanteiden luominen on tärkeää.
---


Tässähän juuri kerrotaan, että puhumattomuus voi olla pysyvää, eli silloin ihminen on yhtäkuin MYKKÄ. Tiedän kyllä tapauksia,jossa puhumattomuus kestänyt huomattavasti kauemminkin kuin sen 8 tai 12 vuotta..

Lue lisää

jos se on selektiivistä ja silti ns.pysyvää eli ei ole vuosien saatosa helpottanut vaikka lapsi on kasvanut aikuiseksi,mutta puhuu kun on tilanteessa jossa pystyy puhumaan ei silloin ole mykkä,ja mykkyys ja mutismikin on eria asia,mutisti osaa puhua ei vaan syystä tai toisesta puhu

kylläkään ole kirjoitti:

sama asia. Mutismi on lapsille todettavaa puhumattomuutta. Ei yleensä aikuisilla, sillä se kestää noin 8 vuotta lapsilla. Selektiivinen mutismi taas n että lapsi pystyy puhumaan muttei halua syystä tai toisesta.

Lue lisää

ei se selektiivinen mutismi ole omasta halusta kiinni,että ei puhu....kyllä he haluaisivat puhua,mutta eivät pysty tietyissä tilanteissa/tietyille ihmisille/ihmisryhmille puhumaan...tästä taas käy selville,että selektiivisesta mutismista tieetään vähän kun sanoo,että ei halua!

12345 kirjoitti:

Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Puhumattomuus voi olla pysyvää tai valikoivaa. Valikoivaa puhumattomuutta (F94.0) kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi (lat. mutismus electivus, mutismus selectivus; engl. elective mutism, selective mutism).

Selektiivinen mutismi on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa ihminen kieltäytyy puhumasta vaikka on jo oppinut puhumaan. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Keskimääräinen kesto on kahdeksan vuotta. Pitkään jatkuneessa mutismissa lapsi voi olla roolinsa vanki ja elämäntilanteen muutos (esimerkiksi ryhmän tai luokan vaihtaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle) saattaa auttaa.

Selektiivisen mutistisuuden syitä ei tunneta kovin hyvin. On arveltu, että syynä voi olla esimerkiksi kielellinen neurologinen erityishäiriö, kehitysvammaisuus, autistisuus, kuulovamma tai psyykkiset tekijät. Puhumattomuus voi olla myös esimerkiksi vallan väline tai pelkoreaktio; esimerkiksi reaktio äidistä eristämiseen. Mutistien käyttäytymisessä sosiaalisissa tilanteissa on autistisia piirteitä. Tämän vuoksi heitä voidaan helposti luulla autisteiksi, vaikka mutistisuuden taustalla ei olisikaan mitään autismiin liittyvää. Älykkyydeltään mutistit eivät poikkea keskitasosta.

Selektiiviseen mutismiin ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten leikkiterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa on käytetty. Yleisin mutistilasten hoitomuoto on perheterapia yhdistettynä joko käyttäytymisterapiaan tai psykodynaamiseen terapiaan.

Kommunikointia voi mutistin kanssa harjoittaa muuten kuin puhumalla. Hyviä välineitä ovat sähköposti, tekstiviestit tai perinteinen kynä-paperi-yhdistelmä. Päivähoidossa tai koulussa on tärkeää antaa mutistille selkeä oma reviiri. Turvallisuuden tunteen luominen ja luottamuksen rakentaminen mutistin kanssa auttavat kommunikoinnin mahdollistamisessa. Kuntoutumisen näkökulmasta turvallisten sosiaalisten tilanteiden luominen on tärkeää.
---


Tässähän juuri kerrotaan, että puhumattomuus voi olla pysyvää, eli silloin ihminen on yhtäkuin MYKKÄ. Tiedän kyllä tapauksia,jossa puhumattomuus kestänyt huomattavasti kauemminkin kuin sen 8 tai 12 vuotta..

Lue lisää

tämä tieto on suoraan wikipediasta ja onhan siinä asiaakin ja oikeaa sellaista ja tuo kynäpaperi yms kommunikointi ei todellaakaan onnistu kaikilla mutisteilla...sosiaaliset kanssakäymisen vaikeudet ns.estävät senkin kommunikointi muodon

mute-girl kirjoitti:

Minula on mutismi.

joutuuko siitä helvettiin jos on mykkä

12345 kirjoitti:

Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Puhumattomuus voi olla pysyvää tai valikoivaa. Valikoivaa puhumattomuutta (F94.0) kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi (lat. mutismus electivus, mutismus selectivus; engl. elective mutism, selective mutism).

Selektiivinen mutismi on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa ihminen kieltäytyy puhumasta vaikka on jo oppinut puhumaan. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Keskimääräinen kesto on kahdeksan vuotta. Pitkään jatkuneessa mutismissa lapsi voi olla roolinsa vanki ja elämäntilanteen muutos (esimerkiksi ryhmän tai luokan vaihtaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle) saattaa auttaa.

Selektiivisen mutistisuuden syitä ei tunneta kovin hyvin. On arveltu, että syynä voi olla esimerkiksi kielellinen neurologinen erityishäiriö, kehitysvammaisuus, autistisuus, kuulovamma tai psyykkiset tekijät. Puhumattomuus voi olla myös esimerkiksi vallan väline tai pelkoreaktio; esimerkiksi reaktio äidistä eristämiseen. Mutistien käyttäytymisessä sosiaalisissa tilanteissa on autistisia piirteitä. Tämän vuoksi heitä voidaan helposti luulla autisteiksi, vaikka mutistisuuden taustalla ei olisikaan mitään autismiin liittyvää. Älykkyydeltään mutistit eivät poikkea keskitasosta.

Selektiiviseen mutismiin ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten leikkiterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa on käytetty. Yleisin mutistilasten hoitomuoto on perheterapia yhdistettynä joko käyttäytymisterapiaan tai psykodynaamiseen terapiaan.

Kommunikointia voi mutistin kanssa harjoittaa muuten kuin puhumalla. Hyviä välineitä ovat sähköposti, tekstiviestit tai perinteinen kynä-paperi-yhdistelmä. Päivähoidossa tai koulussa on tärkeää antaa mutistille selkeä oma reviiri. Turvallisuuden tunteen luominen ja luottamuksen rakentaminen mutistin kanssa auttavat kommunikoinnin mahdollistamisessa. Kuntoutumisen näkökulmasta turvallisten sosiaalisten tilanteiden luominen on tärkeää.
---


Tässähän juuri kerrotaan, että puhumattomuus voi olla pysyvää, eli silloin ihminen on yhtäkuin MYKKÄ. Tiedän kyllä tapauksia,jossa puhumattomuus kestänyt huomattavasti kauemminkin kuin sen 8 tai 12 vuotta..

Lue lisää

hei ei todellakaan mutismi(selektiivinen)ole mykkä vaikka ei se puhumattomuus olisi pysyvääkin,selektiivinen mutisti osaa puhua ja puhuu siellä missä pystyy puhumaan ja heille joille pystyy puhumaan,olla mykkä on siis aivan eri asia kuin olla selektiivinen mutisti ja kieltäytyä puhumasta...ei seihan noin mene..en minä kieltäydy,en vain pysty,sanat ovat päässäni,mutta en saa puhuttua,vaikka niin paljon tahtoisin

kylläkään ole kirjoitti:

sama asia. Mutismi on lapsille todettavaa puhumattomuutta. Ei yleensä aikuisilla, sillä se kestää noin 8 vuotta lapsilla. Selektiivinen mutismi taas n että lapsi pystyy puhumaan muttei halua syystä tai toisesta.

Lue lisää

kestää noin 8 vuottaeli wikipediastanapattu tieto??no se on yksi tieto/luulo että 8-12 vuotta,mutta kokemuksesta voin sanoa,ettei se noin mene...puhetta voi ehkä alkaa tulla ja voi ihan alkaa puhumaankin,mutta selektiivnen mutismi voi jäädä ja usein jääkin ainakin taka-alalle vaikuttamaan ,selektiivinen mutismi on niin paljon muutakin kuin se ettei pysty puhumaan ja se ei todellakaan ole mistään halusta kiinni,mistä tuonkin sanan haluta keksit??sanat eivät tule vaikka kuinka haluaisi.äläkä sano ettei se niin ole...oletko sitä itse ns.sairastanut? minä olen!

12345 kirjoitti:

Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Puhumattomuus voi olla pysyvää tai valikoivaa. Valikoivaa puhumattomuutta (F94.0) kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi (lat. mutismus electivus, mutismus selectivus; engl. elective mutism, selective mutism).

Selektiivinen mutismi on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa ihminen kieltäytyy puhumasta vaikka on jo oppinut puhumaan. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Keskimääräinen kesto on kahdeksan vuotta. Pitkään jatkuneessa mutismissa lapsi voi olla roolinsa vanki ja elämäntilanteen muutos (esimerkiksi ryhmän tai luokan vaihtaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle) saattaa auttaa.

Selektiivisen mutistisuuden syitä ei tunneta kovin hyvin. On arveltu, että syynä voi olla esimerkiksi kielellinen neurologinen erityishäiriö, kehitysvammaisuus, autistisuus, kuulovamma tai psyykkiset tekijät. Puhumattomuus voi olla myös esimerkiksi vallan väline tai pelkoreaktio; esimerkiksi reaktio äidistä eristämiseen. Mutistien käyttäytymisessä sosiaalisissa tilanteissa on autistisia piirteitä. Tämän vuoksi heitä voidaan helposti luulla autisteiksi, vaikka mutistisuuden taustalla ei olisikaan mitään autismiin liittyvää. Älykkyydeltään mutistit eivät poikkea keskitasosta.

Selektiiviseen mutismiin ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten leikkiterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa on käytetty. Yleisin mutistilasten hoitomuoto on perheterapia yhdistettynä joko käyttäytymisterapiaan tai psykodynaamiseen terapiaan.

Kommunikointia voi mutistin kanssa harjoittaa muuten kuin puhumalla. Hyviä välineitä ovat sähköposti, tekstiviestit tai perinteinen kynä-paperi-yhdistelmä. Päivähoidossa tai koulussa on tärkeää antaa mutistille selkeä oma reviiri. Turvallisuuden tunteen luominen ja luottamuksen rakentaminen mutistin kanssa auttavat kommunikoinnin mahdollistamisessa. Kuntoutumisen näkökulmasta turvallisten sosiaalisten tilanteiden luominen on tärkeää.
---


Tässähän juuri kerrotaan, että puhumattomuus voi olla pysyvää, eli silloin ihminen on yhtäkuin MYKKÄ. Tiedän kyllä tapauksia,jossa puhumattomuus kestänyt huomattavasti kauemminkin kuin sen 8 tai 12 vuotta..

Lue lisää

selektiivinen mutismi on yhtäkuin valikoiva puhumattomuus eli jossain tilanteissa/paikoissa pystyy puhumaan ja jossain ei,eikä ole sitä että ei tahdo pua,vaan sitä että ei pysty puhumaan ja tiedän mistä puhun.eli en ole mykkä vaikka selektiivinen mutismi ei ole vieläkään mennyt ohi,puhun ja osaan puhua,kaikissa paikoissa ja kaikille en pysty,koska en saa sanoja ulos tulemaan

12345 kirjoitti:

Mutismi tarkoittaa lasten puhumattomuutta. Puhumattomuus voi olla pysyvää tai valikoivaa. Valikoivaa puhumattomuutta (F94.0) kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi (lat. mutismus electivus, mutismus selectivus; engl. elective mutism, selective mutism).

Selektiivinen mutismi on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa ihminen kieltäytyy puhumasta vaikka on jo oppinut puhumaan. Selektiiviseen mutismiin liittyy usein merkittäviä persoonallisuudenpiirteitä, kuten sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä tai vastarintaa. Puhumattomuutta voi kestää kolmesta kahteentoista vuotta. Keskimääräinen kesto on kahdeksan vuotta. Pitkään jatkuneessa mutismissa lapsi voi olla roolinsa vanki ja elämäntilanteen muutos (esimerkiksi ryhmän tai luokan vaihtaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle) saattaa auttaa.

Selektiivisen mutistisuuden syitä ei tunneta kovin hyvin. On arveltu, että syynä voi olla esimerkiksi kielellinen neurologinen erityishäiriö, kehitysvammaisuus, autistisuus, kuulovamma tai psyykkiset tekijät. Puhumattomuus voi olla myös esimerkiksi vallan väline tai pelkoreaktio; esimerkiksi reaktio äidistä eristämiseen. Mutistien käyttäytymisessä sosiaalisissa tilanteissa on autistisia piirteitä. Tämän vuoksi heitä voidaan helposti luulla autisteiksi, vaikka mutistisuuden taustalla ei olisikaan mitään autismiin liittyvää. Älykkyydeltään mutistit eivät poikkea keskitasosta.

Selektiiviseen mutismiin ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten leikkiterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa on käytetty. Yleisin mutistilasten hoitomuoto on perheterapia yhdistettynä joko käyttäytymisterapiaan tai psykodynaamiseen terapiaan.

Kommunikointia voi mutistin kanssa harjoittaa muuten kuin puhumalla. Hyviä välineitä ovat sähköposti, tekstiviestit tai perinteinen kynä-paperi-yhdistelmä. Päivähoidossa tai koulussa on tärkeää antaa mutistille selkeä oma reviiri. Turvallisuuden tunteen luominen ja luottamuksen rakentaminen mutistin kanssa auttavat kommunikoinnin mahdollistamisessa. Kuntoutumisen näkökulmasta turvallisten sosiaalisten tilanteiden luominen on tärkeää.
---


Tässähän juuri kerrotaan, että puhumattomuus voi olla pysyvää, eli silloin ihminen on yhtäkuin MYKKÄ. Tiedän kyllä tapauksia,jossa puhumattomuus kestänyt huomattavasti kauemminkin kuin sen 8 tai 12 vuotta..

Lue lisää

selektiivinen mutisti kyllä puhuu ja osaa puhua ei ole siis mykkä.Ei "vaan" PYSTY (kyse ei siis ole halusta) Ei puhu kaikkien kuullen vaan vaikenee tietyissä tilanteissa/paikoissa/tiettyjen ihmisten läsnäollessa ja tämä kaikki tieto omasta vuosien kokemuksesta

Ja itehän mutistit sen tietää parhaiten että eikö pysty vai eikö halua

"...tilannekohtainen puhumisen vaikeus."... Tätä voi varmaan ajatella myös sosiaalisten tilanteiden pelkona tai ahdistuksena. Jos on ollut huonoja kokemuksia historiassa, ei ihme että tulee vaikeutta. Toki sitten eri tilanne, jos alkaa jo varhaislaapsuudessa tai ns. tyhjästä.

lajijasuris

Anonyymi kirjoitti:

"...tilannekohtainen puhumisen vaikeus."... Tätä voi varmaan ajatella myös sosiaalisten tilanteiden pelkona tai ahdistuksena. Jos on ollut huonoja kokemuksia historiassa, ei ihme että tulee vaikeutta. Toki sitten eri tilanne, jos alkaa jo varhaislaapsuudessa tai ns. tyhjästä.

lajijasuris

Lue lisää

Joo sitä pidetään yhtenä ahdistushäiriön muotona. Minä olin peruskoulun täysin puhumatta. Liitännäisenä on myös mm kehityksen viivästymä.
Mutismi voi myös puhjeta jos esim puhevikaselle jatkuvasti huomautellaan viasta tai naureskellaan.