200 yhteydenottoa..............

Mannisella on keskustasympatioita ja Jäätteenmäki pyysi aineistoa. Manninen lähetti sitä mielellään: 196 faksilähetystä ja toistatuhatta sivua. Presidentin neuvonantajaa tuskin on työsopimuksessa steriloitu impotentiksi osallistumasta puoluepolitiikkaan, vaikka presidentin pitäisi olla puoluepolitiikan ulkopuolella.

Kun ulkopolitiikka ei ollut Jäättenmäen vahvimipia alueita tv-tenteissä, niin Manninen halusi auttaa. Siksi he tapasivat ja olivat hyvin usein puhelinyhteydessä myös juuri ennen "yllättävien ja pyytämättä" tulleiden faksien lähetystä.

Jäätteenmäen puutteellista kykyä tilannearviointeihin ja mielikuvituksettomuutta arvioida eri toimintavaihtoehtojen seurauksia kuvaa hyvin, että hän meni esittämään sellaisia väitteitä Suomen Irak-politiikasta, joiden todenperäisyys ei ollut niin varma, että Jäätteenmäki alkoi näyttää vaalitemppuilevalta valehtelijalta kaikkien muiden paitsi vannoutuneimpien faniensa silmissä.

Keput ovat hallituksessa siksi, että he saivat Jäätteenmäen imagotempun vuoksi (Lipponen sotahullu USA-kiihkoilija, Jäätteenmäki puhtoinen rauhanenkeli ja Suomen puoluettomuuspolitiikan vaalija) 6000 ääntä (hieman yli 1/3 osa Toni Halmeen henkilökohtaisista äänistä) enemmän kuin SDP ja vaalimatematiikan ansiosta 2 paikkaa enemmän kuin SDP. Viimeiset paikat oisivat voineet mennä toisinkin ja kepu jäädä demareita pienemmäksi paikoissa laskettuna, mutta nyt suosi onni kepua eikä demareita.

Kepu halusi nimenomaan punamultaa eikä mitään muuta kuin punamultaa. Sitähän se on yrittänyt siitä saakka kun Väyrysen tahtopolitiikka petti 1980-luvun puolivälissä ja kepun välit Sorsan kanssa menivät niin huonoiksi, että Väyrysen piti epätoivoissaan tehdä porvarihallituksesta ennakkosopimus Suomisen ja Taxellin kanssa.

Demareita taas oli riepoteltu niin pahasti, että jos demarit olisivat pelanneet vaalivoittajan eli kepun oppositioon ja jatkaneet sinipunaa, mikä oli ollut Lipposen tavoite, niin demareiden kannatus olisi todella romahtanut.

Siksi demarit ensin peloittelivat kepun nöyräksi ja sitten sanelivat hallitusohjelman, ottivat avaiministeriöt itselleen ja suostuivat Jäätteenmäen kujerteluihin, eli menemään punamultaan. Lipponen jätettiin kuitenkin hallitusohjelmasta riippumattomaksi, ylimmäksi valvojaksi johtamaan paitsi SDP:n eduskunta- ja ministeriryhmiä puolueen puheenjohtajana, myös eduskuntaa ja pääministeriä, koska puhemies on parlamentarismin hierarkiassa pääministerin yläpuolella. Heinäluoma taas pantiin vahtimaan hallitusen "pelinsääntöjen" avulla, että myös keskustan eduskunta- ja ministeriryhmät noudattavat SDP:n puoluekuria, jolle siis annettiin eufemistisesti nätinpi nimi: "hallitusyhteistyön pelinsäännöt".

Jäätteenmäen pätemättömyys puoluejohtajana ja pääministerinä ja jatkuva sekoilu Irak-kysymyksessä sitten vaan johtivat siihen, että demarit ja kepu päättivät yhdessä vaihtaa Jäätteenmäen Vanhaseen ja jatkaa työntekoa asiallisemman ja tilanteet paremmin tajuavan pääministerin johdolla.

Nyt meillä on hyvä Lipposen hallitus, jota Vanhanen johtaa asiallisesti ja hyvässä yhteistyössä SAK/SDP:n kanssa.

Kepu on päässyt 16 vuotiseen tavoitteeseensa, jonka Väyrynen aikanaan mokasi tyhmyydellään ja demarit on saanut kokoomusta kiltimmän apupuolueen ja voi myös heittää vasurit ja vihreät ulos hallituksesta demareiden linjoja sotkemasta, kun demareita ei nyt pääse leimaamaan oikeistolaisiksi niin kuin kokoomuksen hallituksessa ollessa.

Että tämmöinen analyysi poliittisesta tilanteesta onnettoman Jäätteenmäen sekoilujen ansiosta.