inhoan nykyistä elämäntilannettani.tunnen itseni yksinäiseksi.kaikki näyttää ulospäin hyvältä.haluan semmosia ihmisiä ympärilleni jotka rakastaa mua aidosti.olen kyllästynyt tähän pinnalliseen paskaan.kiitos että sain valittaa..
pinnallinen elämä
amanda
5701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama ongelma, kukaan ei oo valmis kunnon ystävyyteen, puhutaan vaan paskaa selän takana ja esitetään "huippuja tyyppejä", nou thanks.
Mä tartten kunnon kaverin, mut haaveeks taitaa jäädä.
Niin, että liity johonkin seurakuntaan,niissä on mahdollista löytää aitoja ihmisiä!Isekin tässä vähän harhailen,olen kuitenkin ajatellut evl-luterilaista seurakuntaa,niissäkin on raamattu-tai sinkkupiirejä,tai sitten helluntaiseurakuntaan.Kyllä niissä voi tutustua toisenlaisiin ihmsiin. Kaikkea voi kokeilla.
elämän pinnallisuudessakin voi olla kauneutta. kaikessa voi olla kauneutta. kaikki riippuu siitä miten asiat näemme, tai koemme. pinnallisetkin asiat voi laittaa elâmän kokemusten kirjaan, ja sitten voimme rientää myöhemmin elämän muihin erinlaisiin, ehkâ enemmän henkisiinkin seikkailuihin. Kaikella on aikansa.
mä kyllä etsin joka päivä,mutta kun on liian pinnallinen elämä niin kuolen varmaan ennemmin ennenkuin hyväksyn tilanteen ja sopeudun.ei pinnallisessa elämässä ole hyviä puolia.kaikki on vain silmänlumetta.ikävä kyllä!jos elämässä ei koe pahemmin henkisiä asioita ja hyviä semmosia niin vähenmmästäkin sekoaa.
Mua erityisesti kismittää noiden amerikkalaisten tv-sarjojen pinnallisuus. Joku nyt jo aikoo sanoa, että älä katso niitä. No, en katsokaan enää, ja suosittelen muillekin samaa. Noilta Yle :n kanavilta on alkanut tulla jonkin verran eurooppalaisia elokuvia mm. espanjalaisia. Pidän niistä enemmän tällä hetkellä, kun ne eivät ole yhtä pinnallisia kuin jenkkien ohjelmat ja elämäntapa.