Runsaan vuoden ajan on Atlantin takaa kantautunut toinen toistaan huonompia talousuutisia. Yhdysvaltain holtittomasta asuntolainoituksesta alkanut finanssikriisi on nyt levinnyt vanhalle mantereelle, ja horjuttaa koko maailman rahajärjestelmää.
Kuten pääministeri Matti Vanhanen on todennut, vielä ei voida varmuudella sanoa, onko pahin nähty. Riski tilanteen kärjistymisestä on yhä olemassa.
Keskuspankit ovat pumpanneet markkinoille kymmeniä miljardeja euroja luottolaman torjumiseksi. Toivottavasti Yhdysvaltain päätös jättimäisen roskapankin perustamisesta muodostaa käännekohdan tilanteen vakauttamisessa.
Vaikka tilanne alkaisi vähitellen vakiintua, finanssikriisin jälkijäristykset hyydyttävät maailmantalouden. Öljyn ja monien raaka-aineiden hintojen lasku kertoo taloudellisen toimeliaisuuden vaimenemisesta. Monissa maissa taantuma on tosiasia.
Toiveikkaimmissakin arvioissa talousasiantuntijat lähtevät siitä, että selvemmille vesille päästään vasta ensi vuoden lopulla, mahdollisesti vasta ensi vuosikymmenellä.
l
On pään pensaaseen laittamista yrittää väittää, että Suomi livahtaa kansainvälisestä talouskriisistä kuin koira veräjästä. Ei livahda. Mihinkäs se globalisaatio nyt yhtäkkiä olisi hävinnyt?
Metsäteollisuuden rajut saneerauspäätökset osoittavat, ettei yrityksissä uskota nopeaan vetoapuun kansainvälisiltä markkinoilta alan rakennemuutoksen läpiviemisessä. Väistämätön sopeutuminen puutuotteiden kysynnän muutoksiin on kivuliaampaa matalasuhdanteessa kuin silloin kun eletään vahvan kysynnän vaihetta.
Kysynnän hiipuminen Suomen viennin kannalta tärkeissä EU-maissa näkyy nopeasti puunjalostusteollisuuden ohella konepaja- ja elektroniikkateollisuuden tilauskirjoissa. Kun kasvu hidastuu myös Kiinassa, Venäjällä ja muissa kehittyvissä talouksissa, arvelen että yritysten lokakuun osavuosikatsauksia leimaa varovaisuus.
Kotimaisen rakennusteollisuuden kasvuvauhti on jo hiipunut. Asuntokauppa ei käy entiseen tahtiin. Kun kuluttajien varovaisuus lisääntyy, se alkaa heijastua yksityisten palvelujen kysyntään. Kauppojen saranat eivät enää ole yhtä kovilla kuin vielä keväällä.
Pahoin pelkään, että hyvä työllisyyskehitys ei jatku. Toivottavasti olen väärässä.
l
En halua esiintyä pahan ilman lintuna, mutta en halua myöskään puolustaa katteetonta optimismia. Enkä ole näkemyksineni yksin. Esimerkiksi puhemies Sauli Niinistö on pitkään varoitellut huonommista ajoista.
Suomi on poikkeuksellisen riippuvainen viennistä. Teollisuutemme kilpailukyvyn säilyminen on kansantaloutemme kohtalon kysymys lähimmän parin vuoden aikana.
Tässä tarkoituksessa olen esittänyt, että työmarkkinajärjestöt ja hallitus istuisivat vielä syksyn aikana alas miettimään yhteistä tiekarttaa taantumasta selviämiseksi.
Kaikki myöntävät, että 2007 solmitut palkkasopimukset tehtiin aivan toisenlaisten talousnäkymien odotuksessa kuin mikä nyt näkyy nurkan takana. Julkisen vallan pelivara on sittenkin rajallinen.
Nyt on tarkan pelin ajat. Seuraava sopimuskierros on edessä vasta syksyllä 2009. Vuosi on taloudessa pitkä aika. Suomessa on perinteisesti osattu koota voimat silloin kun on tarvittu. Näin uskon käyvän nytkin.
Kirjoittaja on Suomen keskustan puoluesihteeri.
Kuten pääministeri Matti Vanhanen on todennut, vielä ei voida varmuudella sanoa, onko pahin nähty. Riski tilanteen kärjistymisestä on yhä olemassa.
Keskuspankit ovat pumpanneet markkinoille kymmeniä miljardeja euroja luottolaman torjumiseksi. Toivottavasti Yhdysvaltain päätös jättimäisen roskapankin perustamisesta muodostaa käännekohdan tilanteen vakauttamisessa.
Vaikka tilanne alkaisi vähitellen vakiintua, finanssikriisin jälkijäristykset hyydyttävät maailmantalouden. Öljyn ja monien raaka-aineiden hintojen lasku kertoo taloudellisen toimeliaisuuden vaimenemisesta. Monissa maissa taantuma on tosiasia.
Toiveikkaimmissakin arvioissa talousasiantuntijat lähtevät siitä, että selvemmille vesille päästään vasta ensi vuoden lopulla, mahdollisesti vasta ensi vuosikymmenellä.
l
On pään pensaaseen laittamista yrittää väittää, että Suomi livahtaa kansainvälisestä talouskriisistä kuin koira veräjästä. Ei livahda. Mihinkäs se globalisaatio nyt yhtäkkiä olisi hävinnyt?
Metsäteollisuuden rajut saneerauspäätökset osoittavat, ettei yrityksissä uskota nopeaan vetoapuun kansainvälisiltä markkinoilta alan rakennemuutoksen läpiviemisessä. Väistämätön sopeutuminen puutuotteiden kysynnän muutoksiin on kivuliaampaa matalasuhdanteessa kuin silloin kun eletään vahvan kysynnän vaihetta.
Kysynnän hiipuminen Suomen viennin kannalta tärkeissä EU-maissa näkyy nopeasti puunjalostusteollisuuden ohella konepaja- ja elektroniikkateollisuuden tilauskirjoissa. Kun kasvu hidastuu myös Kiinassa, Venäjällä ja muissa kehittyvissä talouksissa, arvelen että yritysten lokakuun osavuosikatsauksia leimaa varovaisuus.
Kotimaisen rakennusteollisuuden kasvuvauhti on jo hiipunut. Asuntokauppa ei käy entiseen tahtiin. Kun kuluttajien varovaisuus lisääntyy, se alkaa heijastua yksityisten palvelujen kysyntään. Kauppojen saranat eivät enää ole yhtä kovilla kuin vielä keväällä.
Pahoin pelkään, että hyvä työllisyyskehitys ei jatku. Toivottavasti olen väärässä.
l
En halua esiintyä pahan ilman lintuna, mutta en halua myöskään puolustaa katteetonta optimismia. Enkä ole näkemyksineni yksin. Esimerkiksi puhemies Sauli Niinistö on pitkään varoitellut huonommista ajoista.
Suomi on poikkeuksellisen riippuvainen viennistä. Teollisuutemme kilpailukyvyn säilyminen on kansantaloutemme kohtalon kysymys lähimmän parin vuoden aikana.
Tässä tarkoituksessa olen esittänyt, että työmarkkinajärjestöt ja hallitus istuisivat vielä syksyn aikana alas miettimään yhteistä tiekarttaa taantumasta selviämiseksi.
Kaikki myöntävät, että 2007 solmitut palkkasopimukset tehtiin aivan toisenlaisten talousnäkymien odotuksessa kuin mikä nyt näkyy nurkan takana. Julkisen vallan pelivara on sittenkin rajallinen.
Nyt on tarkan pelin ajat. Seuraava sopimuskierros on edessä vasta syksyllä 2009. Vuosi on taloudessa pitkä aika. Suomessa on perinteisesti osattu koota voimat silloin kun on tarvittu. Näin uskon käyvän nytkin.
Kirjoittaja on Suomen keskustan puoluesihteeri.
Vastaukset 1
Vanhimmat
asiasta :
Sukarille miljoonatappiot Ideaparkista
"Liikemies Toivo "Topi" Sukarin Lempäälän Ideapark tuotti ensimmäisenä kokonaisena toimintavuotenaan 1,8 miljoonan euron tappiot, kertoo Kauppalehti.
Lehden mukaan Ideaparkin liikevaihto oli tammikuussa päättyneellä tilikaudella 13,2 miljoonaa euroa. Liikevoittoa kertyi 4,9 miljoonaa euroa mutta tappiolle nettotuloksen painoivat kuitenkin 6,8 miljoonan euron korkokulut."
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1589736