Yhdysvaltain finanssikriisiin etsitään kuumeisesti syyllisiä. Suomessa syyllinen on ollut helppo löytää muutaman helpon analogiapäätelmän avulla.
Kun yhdysvaltalaiset nuoret ahneet pankkiirijuipit kehittelevät mitä mielikuvituksellisimpia sijoitusinstrumentteja pilkkoen, pussittaen ja hajauttaen riskilainoja, syy on tietenkin viime kädessä suomalaisen palkansaajan ja asuntovelallisen.
Sen vuoksi suomalaisen tavallisen palkansaajan suhteen on ryhdyttävä toimiin. Palkat on jäädytettävä, kuten Suomen Keskusta puoluesihteerinsä Jarmo Korhosen suulla sanoi tai palkkooja pitää jopa laskea. Luonnollisesti suomalainen keskivertopalkansaaja on syyllistynyt myös velkaantumisen syntiin, minkä vuoksi pankin on saatava periä veloista rangaistuksena korkeampaa korkoa, luonnollisesti yksipuolisesti asiasta päättäen.
Onhan selvää, että amerikkalaisten maksukyvyttömien lainanottajien maksuvaikeudet ovat osin suomalaisten asuntovelallisten syytä. Molempia yhdistävä tekijä on ainakin laina ja sehän jo riittää.
Parin viime viikon aikana Suomessa esitetyt kommentit ovat olleet tarkoitushakuisuudessaan läpinäkyviä, mutta valitettavasti jäävät tuskin vaille vastakaikua.
On kuitenkin mielenkiintoista, että syyllistäminen kohdistetaan aivan väärään kohteeseen: tavallisiin työtätekeviin suomalaisiin ihmisiin. Alkaa hysteerinen pelottelu taantumasta ja jopa lamasta, minkä vuoksi ihmisten olisi nyt suostuttava suunnilleen mihin hyvänsä.
On hyvin todennäköistä, että talouskasvu ja työttömyyden vähentyminen hidastuu Suomessa, mutta lamaan on vielä matkaa eikä 1990-luvun alun lama toistu.
Näennäisen lamauhkakortin hyväksikäyttäminen esimerkiksi irtisanomisiin ja yt-neuvottelujen käynnistämisiin Suomessa osoittaa opportunismia, jonka seuraukset nakertavat taatusti ihmisten luottamusta yrityksiin, yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen. Tällaista samanlaista pelottelua harrasti keskustavetoinen porvarihallitus myös vuosina 1991-95 Esko Ahon johdolla. Luottamuksen romahtaminen tuo henkisen laman, jonka kantaminen saattaa olla Suomelle ylivoimaista.
Yhdysvaltain investointipankkikriisi on finanssiyhteisön ahneuden syytä ja muita syyllisiä on turha etsiä. Näyttää siltä, että takavuosien Enron-skandaalista ei Yhdysvalloissa opittu mitään. Rahan ja bonusten himossaan ihminen on valmis tekemään mitä vain, mikäli kontrollia ei ole.
Investointipankkien tekemisiä ei oikeastaan kukaan kontrolloinut.
Todennäköisesti tämä kriisi tiukentaa finanssialan valvontaa, sillä Yhdysvaltain liittovaltio tuskin haluaa enää tulevaisuudessa selvitellä vastaavaa soppaa.
Tämän sekasotkun ainoa hyvä uutinen lienee se, että kriisi tapahtui Yhdysvalloissa, jossa on riittävät taloudelliset resurssit myös selvittää se. Kivutta se ei kuitenkaan käy ja hetken aikaa tilanne on siellä vaikea. Tämä heijastuu myös Yhdysvaltain suuriin kauppakumppaneihin, kuten Euroopan unioniin.
On kuitenkin väärin, jos ahneista investointipankkiireista lähteneen kriisin lopullinen likasanko kaadetaan tavallisten kansalaisten niskaan vaikkapa Suomessa. Vapaan markkinatalouden tappioriskiä ei pitäisi laittaa tavallisen veronmaksajan ja palkansaajan kannettavaksi. He eivät ole päässeet osalliseksi amerikkalaisten finanssineropattien miljoonabonuksista sentin vertaa.
Keskustavetoisen porvarihallituksen olisi nyt syytä ryhdistäytyä ja ruveta miettimään keinoja, joilla lamaan ei jouduta. Näihin keinoihin ei kuulu palkansaajien syyllistäminen.
Kun yhdysvaltalaiset nuoret ahneet pankkiirijuipit kehittelevät mitä mielikuvituksellisimpia sijoitusinstrumentteja pilkkoen, pussittaen ja hajauttaen riskilainoja, syy on tietenkin viime kädessä suomalaisen palkansaajan ja asuntovelallisen.
Sen vuoksi suomalaisen tavallisen palkansaajan suhteen on ryhdyttävä toimiin. Palkat on jäädytettävä, kuten Suomen Keskusta puoluesihteerinsä Jarmo Korhosen suulla sanoi tai palkkooja pitää jopa laskea. Luonnollisesti suomalainen keskivertopalkansaaja on syyllistynyt myös velkaantumisen syntiin, minkä vuoksi pankin on saatava periä veloista rangaistuksena korkeampaa korkoa, luonnollisesti yksipuolisesti asiasta päättäen.
Onhan selvää, että amerikkalaisten maksukyvyttömien lainanottajien maksuvaikeudet ovat osin suomalaisten asuntovelallisten syytä. Molempia yhdistävä tekijä on ainakin laina ja sehän jo riittää.
Parin viime viikon aikana Suomessa esitetyt kommentit ovat olleet tarkoitushakuisuudessaan läpinäkyviä, mutta valitettavasti jäävät tuskin vaille vastakaikua.
On kuitenkin mielenkiintoista, että syyllistäminen kohdistetaan aivan väärään kohteeseen: tavallisiin työtätekeviin suomalaisiin ihmisiin. Alkaa hysteerinen pelottelu taantumasta ja jopa lamasta, minkä vuoksi ihmisten olisi nyt suostuttava suunnilleen mihin hyvänsä.
On hyvin todennäköistä, että talouskasvu ja työttömyyden vähentyminen hidastuu Suomessa, mutta lamaan on vielä matkaa eikä 1990-luvun alun lama toistu.
Näennäisen lamauhkakortin hyväksikäyttäminen esimerkiksi irtisanomisiin ja yt-neuvottelujen käynnistämisiin Suomessa osoittaa opportunismia, jonka seuraukset nakertavat taatusti ihmisten luottamusta yrityksiin, yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen. Tällaista samanlaista pelottelua harrasti keskustavetoinen porvarihallitus myös vuosina 1991-95 Esko Ahon johdolla. Luottamuksen romahtaminen tuo henkisen laman, jonka kantaminen saattaa olla Suomelle ylivoimaista.
Yhdysvaltain investointipankkikriisi on finanssiyhteisön ahneuden syytä ja muita syyllisiä on turha etsiä. Näyttää siltä, että takavuosien Enron-skandaalista ei Yhdysvalloissa opittu mitään. Rahan ja bonusten himossaan ihminen on valmis tekemään mitä vain, mikäli kontrollia ei ole.
Investointipankkien tekemisiä ei oikeastaan kukaan kontrolloinut.
Todennäköisesti tämä kriisi tiukentaa finanssialan valvontaa, sillä Yhdysvaltain liittovaltio tuskin haluaa enää tulevaisuudessa selvitellä vastaavaa soppaa.
Tämän sekasotkun ainoa hyvä uutinen lienee se, että kriisi tapahtui Yhdysvalloissa, jossa on riittävät taloudelliset resurssit myös selvittää se. Kivutta se ei kuitenkaan käy ja hetken aikaa tilanne on siellä vaikea. Tämä heijastuu myös Yhdysvaltain suuriin kauppakumppaneihin, kuten Euroopan unioniin.
On kuitenkin väärin, jos ahneista investointipankkiireista lähteneen kriisin lopullinen likasanko kaadetaan tavallisten kansalaisten niskaan vaikkapa Suomessa. Vapaan markkinatalouden tappioriskiä ei pitäisi laittaa tavallisen veronmaksajan ja palkansaajan kannettavaksi. He eivät ole päässeet osalliseksi amerikkalaisten finanssineropattien miljoonabonuksista sentin vertaa.
Keskustavetoisen porvarihallituksen olisi nyt syytä ryhdistäytyä ja ruveta miettimään keinoja, joilla lamaan ei jouduta. Näihin keinoihin ei kuulu palkansaajien syyllistäminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kepulaiset löytävät aina ja kaikkialla yhden vakiosyyllisen omille mokilleen. Kepu vierittää aina syyt suomalaiselle palkansaajalle. Esko Ahollekin palkansaaja oli kirosana. Aho yritti saada palkansaajat nöyriksi. Ahon ja Kepun tunnus oli ja on "Köyhät kyykkyyn".
Kepun puoluesihteeri Jarmo Korhosen ja puoluejohtaja Matti Vanhasen äskettäinen esitys oli kuvaava. Vanhanen ja Korhonen esittävät palkkojen jäädyttämistä ja jopa palkanalennuksia.
jatkuvasti pannut maailmanlaajuisen laman Suomen hallituksen syyksi. Käväisepä katsomassa peiliin. Sinähän et yleenasä pysty näihin vastaamaan.