Kuukausikaupalla jatkunut kissa-hiiri -leikki on viemässä veronsa. En enää jaksa, kun tuntuu, ettei tilanne etene mihinkään. Ihastuin sinuun sillä hetkellä, kun näin sinut kasvoista kasvoihin ensimmäisen kerran. Tunne oli (ja on ehkä edelleenkin) molemminpuolista. Minä en vain enää jaksa, tuntuu liian vaikealta saada tätä etenemään mihinkään.
Sinä teit minuun suuren vaikutuksen, ehkä liiankin suuren. Menin lukkoon seurassasi ihan liian usein enkä saanut tehtyä varsinaista aloitetta. Tuntuu kuin olisin ollut teini-ikäinen uudelleen epävarmuuksineni kaikkineen. Ehkä olin myös vähän vanhanaikainen ja odotin sitä aloitetta mieheltä. Sinun puoleltasi sitä aloitetta ei tullut, lieneekö kyse ujoudesta vai siitä, että et oikeasti kuitenkaan ollutkaan kiinnostunut. Ehkä minä vain ymmärsin kaikki merkit väärin.
Jään kaipaamaan sinisiä silmiäsi ja sielun syövereitä värisyttävää katsettasi. Kipu sydämessä jatkan matkaani, vaikka ensi kertaa elämässä tuntuu oikeasti siltä, että sinä voisit olla juuri se, jota olen odottanut niin pitkään. Minun on vain pakko ajatella omaa hyvinvointia, kaikki tämä ikävöinti ja salaiset haaveet vievät liian paljon energiaa. Ehkä joskus tilanne muuttuu toiseksi, mutta nyt päästän sinusta irti. En leikkaa väkipakolla tunteitani irti, vaan käännän katseeni eteenpäin ja muihin asioihin. Toivon, että se riittää.
PS. Tämä on vain tunteideni purkua. Tekstin kohde ei varmastikaan käy tällä palstalla.
Sinä teit minuun suuren vaikutuksen, ehkä liiankin suuren. Menin lukkoon seurassasi ihan liian usein enkä saanut tehtyä varsinaista aloitetta. Tuntuu kuin olisin ollut teini-ikäinen uudelleen epävarmuuksineni kaikkineen. Ehkä olin myös vähän vanhanaikainen ja odotin sitä aloitetta mieheltä. Sinun puoleltasi sitä aloitetta ei tullut, lieneekö kyse ujoudesta vai siitä, että et oikeasti kuitenkaan ollutkaan kiinnostunut. Ehkä minä vain ymmärsin kaikki merkit väärin.
Jään kaipaamaan sinisiä silmiäsi ja sielun syövereitä värisyttävää katsettasi. Kipu sydämessä jatkan matkaani, vaikka ensi kertaa elämässä tuntuu oikeasti siltä, että sinä voisit olla juuri se, jota olen odottanut niin pitkään. Minun on vain pakko ajatella omaa hyvinvointia, kaikki tämä ikävöinti ja salaiset haaveet vievät liian paljon energiaa. Ehkä joskus tilanne muuttuu toiseksi, mutta nyt päästän sinusta irti. En leikkaa väkipakolla tunteitani irti, vaan käännän katseeni eteenpäin ja muihin asioihin. Toivon, että se riittää.
PS. Tämä on vain tunteideni purkua. Tekstin kohde ei varmastikaan käy tällä palstalla.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sattuipa silmiini tällainen teksti, ehkä lohtua tuo tai sitten lisää ahdistusta.. tieto että on muitakin sinun laillasi ikävöiviä, ei aina lohduta mutta..
Pauli Hanhiniemi
"Vois olla niinkin ettei ne koskaan,
vois olla niinkin ettei ne koskaan
toisiaan sattuneetkaan tapaamaan
Vois olla niinkin ettei se sitten,
vois olla niinkin ettei se sitten,
vois olla niinkin et se ei toiminut minuuttiikaan
Elo ihmisen on
niin arvaamaton
Hetken se ottaa, vain tuokion
Helposti onnensa voi ohittaa
Siis luojalle maljaa nyt kohottakaan,
kun rohkaisi rakastamaan
Ent jos toisen ei joustakaan jnne,
silloin kun toisella se kiristyy
Ent jos liian raskaaks kantaa kahle yhteinen ky
Elo ihmisen on
niin arvaamaton
Hetken se ottaa, vain tuokion
Helposti onnensa voi ohittaa
Siis luojalle maljaa nyt kohottakaan,
kun rohkaisi rakastamaan
Elo ihmisen on
niin arvaamaton
Hetken se ottaa, vain tuokion
Helposti onnensa voi ohittaa
Siis luojalle maljaa nyt kohottakaan,
kun rohkaisi rakastamaan
Siis luojalle maljaa nyt kohottakaan,
kun rohkaisi rakastamaan"
Kauniit ja osuvat sanat :) En ole surullinen tai katkera, että ihastuin niin voimakkaasti, kiitollinen vain. Niin paljon vaikeuksia ja mustia hetkiä on kuulunut menneisiin vuosiin, että kuvittelin jo olevani kykenemätön ihastumaan kehenkään kovin voimakkaasti. Elämässä vain harvemmin käy niin kuin haluaa. Kaunis muisto tuskin katoaa koskaan sydämestäni.
haluaisi kantaa myös sitä muistoa?
hän kantaakin sydämessään tai sitten ei. Tiedä en.
todella harmillinen juttu ..
joutuu tekemään valintoja. Yksi tie johtaa yhtäälle ja toinen toisaalle.
ja pahempi olisi se, jos ei mitään päätöstä edes tulisi, vaan asiat jäisivät roikkumaan.
Niin joutuu. Harmi tuo silti ..
kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi valmis katsomaan tilannetta uudelleen mikäli tuntuu, että muutosta tapahtuu. Enää en kuitenkaan kiusaa itseäni asialla ja vatvo sitä loputtomiin. En myöskään puolihuomaamattomasti järjestä itseäni samaan paikkaan kuin hän jne.
onnemme ohi? Tuntuu kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Välillä kun lueskelen näitä kirjoituksia mietin miten samanlaisia me ihmiset olemme. Mistä tulisi se rohkeus elää, eikä ainainen pelko kasvojen menettämisestä jos tunne ei olisikaan molemminpuolista.
olen miettinyt pienessä päässäni monen monta kertaa. Valintojahan ne kaikki loppujen lopuksi on. Kuljettaa ihmistä tiettyyn suuntaan.
Omalla kohdallani olen ensimmäistä kertaa elämässä niin kipsissä miehen edessä, että en kykene astumaan askelta lähemmäs vaikka haluaisinkin. Jotain pientä vihjettä yritin välillä antaa, mutta paljon enemmän olisi kaiketi tarvittu.
mutta tuli. Jos se ei ríittänyt en voi sille mitään. Vahvempaa ei tule ennenkuin tiedän sinusta jotain. Liian paljon "pelissä" ja näillä asioilla ei leikitä ainakaan minun mielestäni.
niin mitä jotain sinun pitäisi saada minusta tietoon?
Kyllä hän jotain pientä vihjettä antoi, mutta ei se ollut tarpeeksi rohkaisemaan minua. Jäi kuitenkin sellainen olo, että ehkä hän vain leikitteli. Omat tunteet ovat niin suuret, että epävarmuus kummittelee mielessä liian voimakkaana. Kuten sanoit, niin liian paljon pelissä.
Ei se aloitteen tekeminen mikään kuolemanvakava juttu ole ;)
..ja turhaan. turha laittaa että on purkua vain.
Minulla on ihan yhtä suuri oikeus kirjoittaa täällä tunteistani kuin sinullakin tai jollakulla muulla. Tiedän melkein 100 %:n varmuudella, että hän ei täällä roiku, joten ole huoleti vain.
Minun on kyllä sanottava, että pientä suhteellisuudentajua olisi hyvä ottaa kehiin. Suomessa on kuule kymmeniä tuhansia kaipaavia ja ikävöiviä ihmisiä ja niistä vain pienen pieni osanen käy tällä palstalla. Jos kuvittelee jokaisen viestin olevan itselleen, on jotain ehkä hukassa. Tuolla irl:ssa saa selvyyden asioihin, harvemmin täällä.
Ja kyllä, tämä on vain minun tunteideni purkua. En ole ahdistamassa täällä yhtään ketään enkä myöskään kuvittelemassa, että jokainen viesti on juuri minulle. Nämä kuviot kun ovat aika samantapaisia hyvin monen kohdalla, joten viestit voivat vaikuttaa tutuilta. Epätodennäköistä kuitenkaan on, että kaksi toisiinsa ihastunutta bongaisivat täällä toisensa ellei sitten suhde ole alkanutkin näissä ympyröissä.
mitä siitä, mutta sä ahdistat muita luuleen että
on heille.
äly hoi!!
Hanki elämä...
Minä en ketään ahdista. Sinä se itse itseäsi ahdistat kuvittelemalla olemattomia, vaikka alkuperäiseen viestiinkin laitoin, että hän ei täällä varmastikaan käy. Hänellä kun on se elämä eikä muutoinkaan ole netissä roikkuja.
niin, onhan näitä tarinoita, niin samanlaisia.
Minun tapauksessani tilanne ei kuitenkaan ollut kovin yksinkertainen, ja sen todellinen laita on vähän epäselvä vieläkin. Sen lisäksi tein kyllä itse aloitteen, mutta tuo toinen ei vastannut siihen mitenkään. Niin, sehän jo kertookin sen, että hän ei halunnut olla tekemisissä kanssani.
Ymmärrän siten hyvin, kuinka surulliselta tuntuu haudata niitä heränneitä ajatuksia/tunteita, jos ne ovat olleet harvinaisia laadultaan. Minäkin olen elänyt haaveissani - ehkä ajatellen, että saahan niitä olla.
Toisaalta olen kyllä kokenut jotakin merkittävää tähän ihastumiseen liittyen ja jo se itsessään riittää oikeuttamaan tämän haaveilun :) ... mutta niinkuin sinäkin olet todennut, niin ilman mitään todellista kohtaamista on jossakin vaiheessa vain käännettävä katseensa muualle, niin surulliselta kuin se tuntuukin.
.....
että olisin toivonut, että olisimme voineet puhua noista asioista ihan oikeassa elämässä, mutta hän ei taida olla halukas sitä tekemään. Se on surullista, koska hänestä tuli niin merkittävä ihminen minun elämässäni.
omalla tavallaan erilaisia ja ainutlaatuisia :)
Teithän aloitteen selvästi? Jäin nimittäin miettimään asiaa omalta kannaltani ja jostakin näkökulmasta katsottuna kaiketi hänkin teki aloitteenpoikasta kerran. Kaikki vain oli hiukan epäselvää ja tilannekin oli sellainen, että otin sen enemmän huulenheittona. Tiedä sitten... Hänen tilanteensakin oli silloin ja on edelleenkin minulle hiukan epäselvä ja osakseen sekin tekee minut epävarmaksi ja epäileväksi kaiken suhteen.
On vain pakko jatkaa matkaa ja katsoa eteenpäin. Ehkä joskus joku toinen koskettaa sydäntäni samalla tavalla tai edes melkein. En haluaisi päästää irti, mutta niin paljon aikaa on jo kulunut ja mahdollisuuksiakin ollut, etten usko hänen olevan tarpeeksi kiinnostunut minusta. Ehkä hänellä on jo joku toinen eikä haluamaani aloitetta tule koskaan sen takia. Ehkä, ehkä ja ehkä.
Toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta samalla toivon sitä myös itsellenikin. Siksi tämän valintani tein. Lopetettuani kommentoinnin tähän aloittamaani ketjuun, katoan myös tältä palstalta. Muuten ei matka jatku.