Mä en tiedä mikä mua oikein vaivaa mutta en jaksa kertoa terapeutillenikaan että en jaksa enää elää. Kerron teille, että en jaksa enää elää. Voisiko joku auttaa minua tässä olossa? On paha olla kun ei voi luottaa kehenkään... Pelkään että teen itselleni jotain... Olen miettinyt itsemurhaa ja sen toteuttamistapaa muutamana kertana viime kuukausina. Voisiko joku auttaa...? :-(
en jaksa enää elää
kuuluisat viimeiset sanat
161036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi et jaksa kertoa terapeutille?
Kerrohan mistä arvelet olosi johtuvan?
En luota terapeuttiin. En luota enää kehenkään elämä on ensimmäiset 30 vuotta satuttanut minua ja läheisimmät ihmiset ovat tehneet minulle kiusaa ja pahaa. Ainut mitä olisin tarvinnut oli luja rakkaus ja luotettavuus jonkun taholta. Mutta se joka minua rakasti, kuoli kun olin 9 vanha. Elämäni mies paljastui todelliseksi pettäjäksi useine naisineen vuosi sitten. Velkaa on kertynyt enkä jaksa enää edes urheilla. Ennen minut tunnettiin aurinkoisena ja urheilullisena tyttönä. Mitä sitten tapahtui? Tuli liikaa paskaa ikkunoista ja ovista, jouduin sairaslomalle masennuksen takia. Nyt tuntuu että olen menossa sitä kohti pahasti taas. Mutta nyt en jaksa enää välittää. En halua kokea masennusta enää uudelleen ja teen mitä vain että vältän sen. En kestäisi enää uudestaan epäonnistumista. Olen aloittanut uuden työn eikä sekään tuo minulle hyvää oloa. Niillä korteilla jotka minulle annettiin, ei saa parempaa aikaiseksi. Vanhemmat aina näyttivät ulospäin menestyvää kotia mutta lapsille, minulle ja veljelle ei ollut aikaa. Me oltiin aina yksin. Molemmat vanhemmista narsisteja, oman edun tavoittelijoita. Vieläkään, vaikka ollaan veljen kanssa kolmekymppisiä, ei heitä kiinnosta mitä elämällämme tehdään. Valitetaan vaan kun ei asiat suju. Ei kai ne nyt suju kun perusturva on jäänyt lapsena saamatta.
Mä en näe elämälläni mitään arvoa. En näe miksi elää. Ei ole miestä, ei lapsia, rahat asiat kuralla. Silti olen hyvässä virassa ja tienaan normaalia naista paremmin. Mutta rakkautta ei ole mikään tuonut, ei ihmistä johon luottaa. Siksi en luota enää kehenkään, vetäydyn omiin oloihini. Mietin, mitä järkeä olla täällä kun tämä on niin paha maailma jossa tapahtuu ampumisjuttuja kouluissa, ihmiset on itsekkäitä, eivät välitä toisista, pettävät, hakkaavat.. Minä olen joutunut aiemmin väkivaltaisen sadistin uhriksi ja nyttemmin elämäni rakkaus paljastui oikeaksi naisten mieheksi.
Mitäpä minä sinulle puran. Ainut mitä halusin, oli perhe, mies ja lapset. Hyvän elämän. En käsitä miksi sillä herkällä ja hyvällä sydämellä sain pelkkää paskaa? En uskalla enää luottaa ja olen tuomittu elämään yksin. En pysty enää edes perheen perustamiseen. Siksi jokainen unelma kohdallani tulee tien päähän. En näe enää tulevaa enkä toivoa. En näe sitä enää.
Mistä voin hakea apua kun en luota terapeuttiini? Hän ei ota tosissaan sanojani.
P.S. saako sen käsiaseen helposti?
Ohut on tämä elämänlanka nyt.
Käy kampaajalla. Pakota itsesi ulos, kävelylle. Niin tein ollessani tosi masentunut. Vähitellen sieltä suosta pääsee nousemaan. Katsele maisemia ja nauti kauniista syyspäivistä. Toisin sanoen, keskity kaikkeen muuhun, kuin itsesi tarkkailuun.
Mitä ilmeisimmin olet viehättävä, mutta miehiin pettynyt. Malta nyt hetki, niin lopulta se oikea löytyy. Olen sen kokenut, vaikka sydän oli vereslihalla.
Etsi tai hyväksy seuraavaksi kumppaniksi erilainen, tavallinen. Onko tietyn tyyppinen ns. makuusi. Poikkea siitä. Yllätyt positiivisesti.
Ja rahan kanssa pitää olla tarkkana. Ei mitään velaksi. Nyt maksat laskusi ym. mahdollisimman pian pois. Kaikkea ei tarvitse saada, vaikka mieli tekisi. Odottaminen kasvattaa luonnetta.
Jos päätät itsesi lopettaa, vain kuolet, mutta kaikki tuska pysyy ikuisesti mukanasi. Sitä tuskin haluat? On toinen tie, Jeesus. Häneltä saat rauhan. Onnea matkaan!
Edesmennyt mummo antoi hyvän neuvon :
Kun pää väsyy , rasita ruumista (liiku itsesi läkähdyksiin).
Kun ruumis väsyy - rasita päätä (ottaa vauhkoomisen iisiti ja lukee vaikka kirjoja ja rauhoittuu.
Yksinkertainen, mutta viisas neuvo. On koeteltu ja toimii hienosti.
Yleensähän tulee tää tunne et haluaa vetää peiton korvilleen kun mieltä painaa, mutta juuri silloin on taisteltava itsensä rajusti liikkeelle.
Samoin rauhoittuminen on tärkeää. Vouhkaaminen voi jäädä päälle, kun pitäs joka paikkaan muka mennä ja olla sitä ja tätä.
Mulla kävi niin että kun pää väsyi ja rasitin vielä ruumistakin oikein hampaat irvessä, niin ajoin itseni sillä sairaslomalle joka kesti vuoden. Olisi pitänyt ymmärtää levätä ajoissa. Nyt ei lepokaan auta.
"ota itseäsi niskasta kiinni" ei taida tässä tapauksessa nyt auttaa,vaan asiat pitäisi päästä purkamaan ihan ammatti.ihmisen kanssa kasvotusten.
on lähtenyt sujumaan? Mikä on vointisi?
puhut käsiaseesta.vaarallinen yhteiskunnalle.
sinut suljetaan ehkä mielisairaalaan ja hoito lienee ankara!
Minä en voisi koskaan tehdä toisille pahaa. Itseni voisin kuitenkin ajatuksissa tästä maailmasta poistaa. Mottoni on: live and let live. Mutta minä en ole saanut elää kuten olisin tahtonut. Ne ihmiset joihin luotin eniten, ovat minut raskaimmin pettäneet.
Niin rankkaa ja raadollista elämä on. Masennuksessa elämän kirjo vaihtelee. Joskaan ei parempia aikoja ole. Älä kuitenkaan tee itsellesi mitään raadollista, itsemurhaa.
Ole yhteydessä psykiatrisen lääkärin kanssa. Keskustele psykologin kanssa.
LUE kirjoja jotka käsittelevät MASENNUSTA. Sieltä löydät itsesi. Osaat näin paremmin jutella auttajan kanssa minuudesta. Opettele ajatuksiasi käsittelemään, työnnä pahat ajatukset pois mielestäsi. Pinnistä aivotyötä positiiviseen työskentelyyn. Vaikka tämä ei helppoa ole.
Itse olen löytänyt elämän kun jaksoin lukea kirjaa ja osasin näin jutella omista peikoista.
Koitin myös itsaria, siksi neuvon sinua arvokkaaseen elämään tarttumista. Tee työtä oman itsesi eteen. Vain sinä itse pystyt sen tekemään. Kuitenkin auttajan kanssa.
Kirjoitit ettei kiinnosta jutella vieraan kanssa. psykologin. Keskustele, vaikka hän on vieras. Puhu avoimesta omista tunteista, minuudesta, mielen painosta jne... JA jos sinun auttaja ei ole hyvä, vaihda se....... voimia sinulle.
Ei luottaminen ole helppoa, jos on niin monta kertaa tullut petetyksi. Ei voi tietää, kuka on seuraava petollinen. Tiedän tuon itsestäni. Pahinta on, kun lähimmät ihmiset, omat vanhemmat ovat pahimmat, kun merkitys on vain ulkonaisella, kulisseilla, julkisivulla, teeskentelyllä. Ajattelin tänään tuntien suurta myötätuntoa ampujaa kohtaan, että olen aika samanlainen kuin hän, irronnut, en kuitenkaan väkivaltainen. Kun on tarpeeksi irronnut, kaikki menettää merkityksensä, suhde omiin lapsiinkin. Menen taas kohta terapeutille, opettelemaan luottamista, hitaasti, vähitellen, opettelemaan katsomaan ja kuuntelemaan häntä tavallisesti, ei vaaraa etsien, dissosiaatioon paeten. Kun on tarpeeksi haavoittunut ei enää ole kuten muut ihmiset, niin se on.
Silti on toivoa. Jossain on hyvä ihminen, joka voi auttaa, kunhan vain uskaltaan päästää tämän lähelle, ei enää pelkää niin paljon, ei pelkää satuttamista. Masennus menee ohitse, se lievittyy ainakin väliaikaisesti. Ei saa vahingoittaa itseä, vaikka kaikki tuntuu turhalta ja epätoivoiseltakin. Pitää elää muiden vuoksi, jotta he voivat elää, kuten on tarkoitettu. Silläkin on merkitys.
Itse vastaavassa tilanteessa (itsetuhoisia ajatuksia ja selviä suunnitelmiakin) päädyin psykiatrisen sairaalan päivystykseen ja sieltä osastolle. Tämä oli parasta mitä mulle on tapahtunut!
Siitä lähti kuntoutuminen. Minut on otettu todella vakavasti, saan keskusteluapua ja lääkityksen kuntoon. Terapian aloittamista suunnitellaan.
Hae oikeasti itsellesi apua HETI! Jos et luota nykyiseen terapauttiisi, mene suoraan lähimmän sairaalan päivystykseen (tai jos kunnassasi sa mennä suoraan psyk.päivystykseen) ja kerro mitä ole tännekin kirjoittanut. Ottavat takuulla sinut vakavasti!
Tsemppiä!
ei auta muu kuin jutteleminen, avautuminen terapeutille. Olen itse sen huomannut, että vaikka on todella tuskallista kohdata kaikki pieleen menneet asiat, niin kuitenkin sitä eheytyy kun on saanut puhua ja joku on kunnellut ja auttanut.
kannattaa aloittaa mieliala/masennuslääkitys, tai mikäli sulla se jo on, niin keskustele lääkärin kanssa vaihdosta/lisäämisestä.
minulla on 2 aikuista lasta 4 lastenlasta mutta olen niin yksin,ja kärsin siitä.mutta yritän aina ajatella et joku kuitenkin välittää minusta ja en halua tuottaa lähimmäisille tuskaa .Yritän etsiä iloa joka päiväisistä ehkä turhista asioista,mutta ne pitää minut hengissä. Ei se paha olo ole vain nuorilla se voi olla tänäpäivänä kellä tahansa!!
Luepa Anelman vastaus. Siinä oli asiaa.
Itse haluaisin sanoa, myöskin lähimmässä ihmissuhteessa pahasti pettyneenä, että koskaan kukaan muu ei ole sinun onnellisuudestasi, onnestasi ja hyvästä olostasi niin paljon vastuussa, kuin SINÄ ITSE. Et voi tässä maailmassa luottaa toisen varaan. Kukaan muu ei voi sinulle taata onnea. On kohtuutonta edes asettaa ketään toista sitä onnea takaamaan.
Olen kokoamassa itseäni pienistä palasista... koskaan enää en aio antautua suhteeseen sillä mielin, että sen suhteen kautta saan kaiken tarvitsemani tuen, ilon, onnen, tai edes rakkauden. Se vain ei mene niin. Rakkautta en aio vastustaa, mutta en myöskään rakenna kaikkea enää yhden kortin varaan. Korttitalot romahtavat, aito rakkaus ei romahda kovassakaan tuulessa.
Ethän tee itsellesi mitään, sillä se ei ratkaise ongelmia. Ne vain siirtyvät toisten harteille. Ole vastuussa itsestäsi ja kaikkein eniten toivon sitä, että löydät rakkauden, joka sinullekin on tarkoitettu. Sitä ennen löydä itsesi ja rakasta itseäsi...