Vinkkejä kaivataan.. En tiedä miksi, mutta olen kärsinyt jo useamman kuukauden läheisten ihmisten menettämisen pelosta. Etenkin pelkään, että vanhemmilleni tai avopuolisolleni tapahtuu jotakin pahaa. En siis pelkää, että esim. avokkini lähtisi jonkun toisen matkaan - ensinnäkin luotan häneen täysin ja toisekseen ajattelen, että jos hän jonkun minua rakkaamman ihmisen rinnalleen löytää, niin sehän on hänelle vain hyvä asia ja parempi, että se tulee ilmi. Pelkään siis nimenomaan, että hän joutuu esim. autokolariin ja kuolee.
Olen aina ollut melko herkkä ihminen, mutta en nyt sentään niin herkkä, että kun esim. lähden vanhempieni luota kylästä, niin joudun pidättelemään itkua kun pelkään että se on viimeinen kerta kun näen jomman kumman tai molemmat heistä elossa! Murrosikäni oli kyllä hankala ja olen vasta viime aikoina ymmärtänyt, kuinka paljon he ovatkaan vuokseni tehneet ja kärsineet, täysin pyyteettä. Pelkään kai, etten ehdi antaa heille samalla mitalla takaisin, varsinkin kun näemmekin melko harvoin. Sinänsä tunteeni kertovat kai jostakin hyvästä ja iloisesta asiasta, mutta on kamalaa olla näin itkuherkkä.
Mitä ihmettä teen? Pitäisi yrittää kääntää ajatukset positiivisiksi ja nauttia siitä ajasta, joka on takana ja joka on vielä edessä, päiviensä määrää kun ei kukaan tiedä ja kuka tietää, vaikka se olisinkin minä, joka lähtee täältä ensimmäisenä. Mutta miten saan ajatukset uusille urille?
Olen aina ollut melko herkkä ihminen, mutta en nyt sentään niin herkkä, että kun esim. lähden vanhempieni luota kylästä, niin joudun pidättelemään itkua kun pelkään että se on viimeinen kerta kun näen jomman kumman tai molemmat heistä elossa! Murrosikäni oli kyllä hankala ja olen vasta viime aikoina ymmärtänyt, kuinka paljon he ovatkaan vuokseni tehneet ja kärsineet, täysin pyyteettä. Pelkään kai, etten ehdi antaa heille samalla mitalla takaisin, varsinkin kun näemmekin melko harvoin. Sinänsä tunteeni kertovat kai jostakin hyvästä ja iloisesta asiasta, mutta on kamalaa olla näin itkuherkkä.
Mitä ihmettä teen? Pitäisi yrittää kääntää ajatukset positiivisiksi ja nauttia siitä ajasta, joka on takana ja joka on vielä edessä, päiviensä määrää kun ei kukaan tiedä ja kuka tietää, vaikka se olisinkin minä, joka lähtee täältä ensimmäisenä. Mutta miten saan ajatukset uusille urille?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, anteeksi erittäin myöhäinen vastaus, mutta minulla on täysin samoja pelkoja. Pelkään päivittäin että jollekin perheenjäsenelleni tai miehelleni tapahtuu jotain pahaa. Joskus pelkään myös että minulle sattuu jotain enkä saa nauttia elämästä loppuun asti. Olen täysin normaalia, itse asiassa ihanaa elämää elävä nainen enkä ymmärrä miksi pelkään. Ehkä elämäni on liian onnellista ja pelkään menettäväni jotain tärkeää elämääni kuuluvaa.