Heipä hei! Ei mua varmaan ees kukaan muista, kun en oo tosi tosi pitkään aikaan "jaksanu" ottaa kantaa mihinkään, vaik sivuilla käyn melkeen päivittäin hakemassa vertais tukea, en sitten tiedä miks en oo itse jaksanu sitä antaa...
Ehkä syy on ollu ihan siinä, et on itellä menny niin päin pers..tä ja vaik on ollu tarkotus vastailla ja kirjottaa, ei oo vaan jotenki saanu itteään niskasta kii :( Oon ollu tuolla saakelin lätäköissä, kkramppaamassa, millon missäkin mudassa ja kyllä ihmetyttää noi ihmiset, kun menee muutaman sentin päästä ohi, näkee että toinen kaatuu ja sätkii "hullun" lailla ja jatkaa vaan matkaansa ihan, kuin mitään ei ois tapahtunutkaan (pelkää???) tosin onhan niitä hyviäkin tyyppejä...
On tullu oltua päivystyksessäki jokuseen otteeseen tiputuksessa, kun suola arvot on ollu 117. No nyt onneks tiputetaan se saakelin Apydan pois ja vaihto lamiin on kovaa vauhtia etenemässä.
Tosin arvelin/pelkäsin, et on toinenkin syy näihin päivittäisiin kouristuksiin ja valitettavasti olin oikeassa. MRI-kuvista näky, et mun kasvain on kasvanu ja kirurgi sano, et se aiheuttaa näitä "ihanuuksia". Oon nyt leikkaus jonossa ja omalla tavallaan järkytyin, kun lekuri sano sen olevan jo viikkojen päästä. Siinä on suuri oikeen puolen halvaantumis riski (tehdään kylläkin hereillä just siks, et vaurioituisin mahd. vähän...) Pahin riski siinä tietysti on se, et siellä menee keskellä kasvainta joku verisuoni mikä joudutaan katkaista ja sit ei tiedetä ollenkaan miten käy.
Välillä oon tosi hyvällä ja positiivisella tuulella ton leikkauksen suhteen, mut sit taas iskee ihan puskista se järkyttävä ahdistus, eikä missään oo hyvä olla...
No mutta sellaistahan tää elämä näköjään on, siinä mun purkaukset... Pitää vaan yrittää pitää lippua mahdollisimman korkeella :)!!!
(huh.., kun helpotti)
Ehkä syy on ollu ihan siinä, et on itellä menny niin päin pers..tä ja vaik on ollu tarkotus vastailla ja kirjottaa, ei oo vaan jotenki saanu itteään niskasta kii :( Oon ollu tuolla saakelin lätäköissä, kkramppaamassa, millon missäkin mudassa ja kyllä ihmetyttää noi ihmiset, kun menee muutaman sentin päästä ohi, näkee että toinen kaatuu ja sätkii "hullun" lailla ja jatkaa vaan matkaansa ihan, kuin mitään ei ois tapahtunutkaan (pelkää???) tosin onhan niitä hyviäkin tyyppejä...
On tullu oltua päivystyksessäki jokuseen otteeseen tiputuksessa, kun suola arvot on ollu 117. No nyt onneks tiputetaan se saakelin Apydan pois ja vaihto lamiin on kovaa vauhtia etenemässä.
Tosin arvelin/pelkäsin, et on toinenkin syy näihin päivittäisiin kouristuksiin ja valitettavasti olin oikeassa. MRI-kuvista näky, et mun kasvain on kasvanu ja kirurgi sano, et se aiheuttaa näitä "ihanuuksia". Oon nyt leikkaus jonossa ja omalla tavallaan järkytyin, kun lekuri sano sen olevan jo viikkojen päästä. Siinä on suuri oikeen puolen halvaantumis riski (tehdään kylläkin hereillä just siks, et vaurioituisin mahd. vähän...) Pahin riski siinä tietysti on se, et siellä menee keskellä kasvainta joku verisuoni mikä joudutaan katkaista ja sit ei tiedetä ollenkaan miten käy.
Välillä oon tosi hyvällä ja positiivisella tuulella ton leikkauksen suhteen, mut sit taas iskee ihan puskista se järkyttävä ahdistus, eikä missään oo hyvä olla...
No mutta sellaistahan tää elämä näköjään on, siinä mun purkaukset... Pitää vaan yrittää pitää lippua mahdollisimman korkeella :)!!!
(huh.., kun helpotti)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Toivotaan että leikkaus menee hyvin.
Onnea leikkaukseen ja pärjäile, toivotaan, että leikkauksen jälkeen menee paremmin kaikki !!!!
Olihan tuossa jo purkautumisen syytä! Todella hienoa, että teit sen.
Sellaisia ne ihmiset välillä ovat, kävelevät omia teitään, ettei vain tarvitsisi "puuttua" mihinkään. Mutta ans olla, kun jotain tulee omalle (siis ohikulkijoiden) kohdalle, huuto ja valitus välinpitämättömistä ohikuljijoista alkaa.
Ai että Na-arvot 117! Mulla oli alimmillaan 119 ja mulle sanottiin, että "läheltä liippasi". Onneksi lääkkeesi on vaihdettu!
Toivotan voimia leikkaukseesi; hurja juttu, mutta käy se läpi ns. ohjeiden mukaan; muutakaan ei ole tehtävissä (ilmeisesti). Toivon sinulle onnea matkaan, ja ennen kaikkea, palaa näille sivuille, jookos ;)
Niin nyt ei auta, kun toivoa ja yrittää suggestoida itseään tulevaa varten, vaikka ei se aina niin helppoa olekkaan. Sain tänään tietää leikkauspäivän 6.10 ja iski hirveä ahdistus taas hetkeksi päälle. Mutta sen kanssa nyt on elettävä nää tulevat päivät ja välillä sen, jopa unohtaa ja nauttii koirien kanssa näistä ihanista auringon täyttämistä päivistä :)
ISO kiitos teille kaikille tsemppi viesteistä :) Ja Telle olen tässä muita viestejä selaillessani pistänyt merkille, kuinka ihanasti jaksat aina vastailla kaikille ja kannustaa ihmisiä/ patistanut ja samalla antanut toivoa paremmasta, annan sille erittäin paljon arvoa.
Ja kyllä lupaan palailla sivuille, roikunhan nytkin täällä viidenteen päivään asti. Se kuinka nopeasti palaileminen käy riippuu paljolti siitä mitä vahinkoa leikkaus tuo tullessaan eli toisin sanoen kuinka kauan olen mahdollisesti kuntoutuksessa...
Nauttikaa IHANASTA auringosta, eihän sitä tiedä kuinka kauan näitä kauniita ilmoja kestää ;)
Minkälainen sinun kasvain on ?
Ja onko kauan siitä kun todettiin??
Eli se oligoastrosytooma (gliooma) gradus 2. Toivottavasti gradus on pysynytkin samana. Todettiin 5.9.2006, kahden gm-kohtauksen jälkeen. Leikattiin ekan kerran melkeempä tasan kaks vuotta sitten ja siitä tuli pysyvä epi. Kaikkea ei kuitenkaan saatu pois, kun jäljelle jäänyt osa sijaitsee keskellä liike keskusta ja olisin halvaantunut kokonaan. Nyt se perhanan "kaveri" oli kuitenkin intoutunut kasvamaan...
Saanko uteliaisuuttani kysyä, miksi kysyit? Onko sullakin kenties kasvain? Ei kuitenkaan tarvitse vastata, jos et halua.
Kyselin kasvaimesta koska 11v. tytölläni todettiin kasvain vuosi sitten toukokuussa, kun hänelle alkoi tulla epilepsiakohtauksia.
MRI kuvien perusteella sen on arvioitu olevan DNET gliooma tai gangliogliooma.
Epilääkitystä on jouduttu nostamaan koko ajan parin kuukauden välein ja vähän yli kuukausi sitten jouduttiin ottamaan toinen lääke rinnalle. Molemmat lääkkeet on nyt kattorajassa.
Meillä on leikkausharkintaa varten aika Kuopioon reilun viikon kuluttua. Niin että kait tässä on sopeuduttava pikkuhiljaa siihen ajatukseen että leikkaus on edessä =( . . . niin kasvain on kuulemma siis hyvänlaatuinen.
Tiedän, että on aivan varmasti hyvin rankkaa, kun oma lapsi sairastuu aivokasvaimeen. Toivottavasti sinulla on hyvät tukijoukot takana.
Missäpäin päätä kasvain sijaitsee ja oletko jo kuullut onko sitä mahdollista saada kokonaan pois? Sanotaan, että paras hoito aivokasvaimille on leikkaus ja varsinkin, jos epiä ei saada kunnolla kuriin. En halua nyt maalailla mitään piruja seinälle, kun lainaan oman neurokirurgini sanoja; kasvainta on aina hyvä saada pois niin paljon kuin vaan on mahdollista, ettei se ala kehittämään agressiivisia pesäkkeitä jonnekkin.
Ja voihan olla, että jos leikkaukseen nyt päädytään ja hyvin käy niin epikin jää sinne leikkaus pöydälle :)
Vaikka tiedänkin, että se on hirmuisen vaikeaa, niin yrittäkää nauttia tyttärenne kanssa nyt yhteisestä ajasta ja siirtää se mahd. leikkaus taka alalle... Yritä pitää pää pystyssä, mutta muista ettei itkuakaan saa padota sisälle.
Kovasti voimia sinulle!!!
Kyllähän se leikkausasia varmaan ahdistaa, mutta eikö toisaalta ole helpotus, kun tietää ajakohdan, milloin se tapahtuu? Itsekin odottelin pääsyä isoon leikkaukseen joskus 80-lopulla; vietin ainakin vuoden ahdistuksen kourissa aina välillä joutuen osastolle väliaikaishoitoon. Kun päivämäärä vihdoin ja viimein lyötiin lukkoon, olin suunnattoman helpottunut. En osannut edes pelätä, vaikka kehoni avattiin leikkauksessa auki etupuolen selkärangan kohdalta takapuolen selkärankaan asti. Kuntoutuminen kesti toki, mutta sen jälkeen kaikki on ollut ok.
Tiedän, että tästä ei ole paljon apua, mutta jos kuitenkin jaksaisit ajatella sitä valoisaa puolta; nyt ei tarvitse enää arvailla, milloinkahan SE vääjämätön tapahtuu.
Totta, nautitaan auringosta, vielä kun ehdimme. Minäkin kirmaisin tuossa pienen lenkin; hiki tuli, kun ei oikein tiedä, mitä pukea päälle.
Pidän peukkuja ja ajattelen sinua 6.10.
Olet jälleen ihan oikeassa, kyllä se omalla tavallaan helpottaa, kun on leikkauspäivä jo tiedossa. Ahdistus puuska oli ja meni, mikä ei kylläkään välttämättä takaa, etteikö niitä vielä tässä tulisi. Se tieto, kun teki asiasta konkreettisemman eikä vaan leikkauksen, joka on joskus viikojen sisällä.
Nyt on kylläkin taas häntä pystyssä ja positiivisella mielellä painellaan menemään.
Tuttu on tuo pukeutumis ongelma välillä ihan läkähtyy ja välillä taas meinaa jäätyä :)!!!
Kiitos peukuista ja ajatuksista, itsehän en siitä päivästä luultavasti muista mitään ;)
Kiitos Lana =)
Ja totta puhut, kyllähän se on tosi rankkaa kun oma lapsi sairastuu =(
Tukijoukkoja kyllä löytyy, mutta ei sellaisia joilla olisi omakohtaista kokemusta aivokasvaimesta.
Kasvain sijaitsee jossain melko päälaella elikkä siis on leikattavissa, mutta en tiedä onko mahdollista saada kokonaan poistettua. Ei ole ollut asiasta edes puhetta.
Reilun viikon kuluttua ollaan menossa neurokirurgian poliklinikalle. Niin että eiköhän siellä sitten ala asiat selventyä.
Sinulle toivotan tosi paljon onnea sinne leikkaukseen!!
pidän sinut mielessäni leikkauspäivänäsi. Tsemppiä paljon!! tule takaisin sitten palstalle kun olet toipunut. Niin ja kirjoita ihmeessä nytkin.
Niin tsempin toivottamisesta, kuin ajattelemisestakin.
Ja varmasti palailen taas astialle, kun olen toipunut ;)
Hei Lana, muistan sinut hyvin, vaikka et varmaan muista minua...olen itsekin käynyt palstalla pitkään lähinnä seurailemassa, eikä ole itse tullut kirjoiteltua.
Kuulostaapa rankalta tilanteelta! En osaa muuta kuin toivottaa onnea ja luvata, että ajattelen sinua leikkauspäivänä. Ahdistus ja pelko kuuluvat asiaan, mutta toivon, että pystyt keskittymään myönteisiin ajatuksiin; pelkästään se saattaa auttaa paljon.
Onko sinulla perhettä/hyviä ystäviä, joille voisit myös asiasta puhua? Olen itse vasta hiljattain oppinut (noin 14:n ei-neurologisen leikkauksen jälkeen) pyytämään apua läheisiltä silloin kun sitä tarvitsen, ja yllätyksekseni saanut huomata, että ihmiset yleensä auttavat mielellään, jos vain uskaltaa pyytää.
Halauksia ja aurinkoa, ja palailethan palstalle taas!
Kyllä tuntuu epäreilulta kohtalosi. Ihan kuin yksi leikkaus ei riittäisi ja sitten vielä hereillä se toinen. Ei tässä nyt oikeastaan voi muutakuin toivottaa turvallista Töölöön reissua. Sehän on sitten edessä ihan justiinsa. Toivotaan, että siitä on jotain hyötyä myös kohtauksien suhteen!
Kaikkea hyvää.
Selvisin leikkauksesta!
Minulle tosin todettiin syöpä, ja elinikää on enää kaksivuotta.
Tosin elinikäni pitenee jos harrastan seksiä koska seksi pidentää ikää!
"Selvisin leikkauksesta!
Minulle tosin todettiin syöpä, ja elinikää on enää kaksivuotta.
Tosin elinikäni pitenee jos harrastan seksiä koska seksi pidentää ikää! "
Tämä olisi voinut olla uskottava ilman viimeistä lausetta...