Ystäväni Kertoo:
Itselläni kerran sattui todella yllättävä tapaus eräässä kunnalliskodissa, jossa olin seuroja pitämässä. Ja siinä sitten ennen seuroja jututin niitä vanhuksia ja siinä oli eräs vanhus joka tuolilla istuskeli.
Kysyin että minkä ikäinen hän on. Vastasi olevansa yli kahdeksankymmenen. Niin ihan leikilläni minä sanoin hänelle, että jaa, no tehän elätte ihan omalla vastuullanne, kun Raamattu sanoo, että ihmisen elinpäivät ovat seitsemänkymmentä taikka korkeintaan kahdeksankymmentä vuotta, ja kun teillä on jo yli kahdeksankymmentä vuotta, niin se taitaa olla aivan omalla vastuulla elettyä elämää. Niin se mummo säikähti siitä niin paljon, että se teki siinä paikassa parannuksen. Halusi uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Enkä minä ymmärtänyt sitä, että tuollainen leikillään lausuttu sana olisi samalla parannussaarna.
Mutta silloin kun Jumala puuttuu asioihin, niin ei sitä aina tarvitse edes suunnitella ja ajatellakaan, että no nyt minä jonkun sanan sanon.
Kokemukseni on se, että jos oikein suunnittelee jotakin tilannetta, että nyt minä menen sinne ja minä sanon sille, niin ei siitä tahdo mitään tulla. Tahtoo menemättä jäädä ja jos meneekin, niin jää sanomatta.
Voi kuinka monta reissua sitä on tehnyt aivan tyhjää sellaista, että on ajatellut, että no tällä reissulla minä niille epäuskoisille omaisilleni ainakin jonkun sanan puhun uskosta.
Ja kun on reissun tehnyt, niin toteaa, että ei sanan sanaa.
Mutta sitten on Jumala saattanut aivan yllättäen johtaa sellaiseen tilanteeseen, että siinä on aivan luonnostaan puhe uskonasioista.
Ja ne ovat monta todella niin puhuttelevia ja hedelmällisiä tilanteita.
Itselläni kerran sattui todella yllättävä tapaus eräässä kunnalliskodissa, jossa olin seuroja pitämässä. Ja siinä sitten ennen seuroja jututin niitä vanhuksia ja siinä oli eräs vanhus joka tuolilla istuskeli.
Kysyin että minkä ikäinen hän on. Vastasi olevansa yli kahdeksankymmenen. Niin ihan leikilläni minä sanoin hänelle, että jaa, no tehän elätte ihan omalla vastuullanne, kun Raamattu sanoo, että ihmisen elinpäivät ovat seitsemänkymmentä taikka korkeintaan kahdeksankymmentä vuotta, ja kun teillä on jo yli kahdeksankymmentä vuotta, niin se taitaa olla aivan omalla vastuulla elettyä elämää. Niin se mummo säikähti siitä niin paljon, että se teki siinä paikassa parannuksen. Halusi uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Enkä minä ymmärtänyt sitä, että tuollainen leikillään lausuttu sana olisi samalla parannussaarna.
Mutta silloin kun Jumala puuttuu asioihin, niin ei sitä aina tarvitse edes suunnitella ja ajatellakaan, että no nyt minä jonkun sanan sanon.
Kokemukseni on se, että jos oikein suunnittelee jotakin tilannetta, että nyt minä menen sinne ja minä sanon sille, niin ei siitä tahdo mitään tulla. Tahtoo menemättä jäädä ja jos meneekin, niin jää sanomatta.
Voi kuinka monta reissua sitä on tehnyt aivan tyhjää sellaista, että on ajatellut, että no tällä reissulla minä niille epäuskoisille omaisilleni ainakin jonkun sanan puhun uskosta.
Ja kun on reissun tehnyt, niin toteaa, että ei sanan sanaa.
Mutta sitten on Jumala saattanut aivan yllättäen johtaa sellaiseen tilanteeseen, että siinä on aivan luonnostaan puhe uskonasioista.
Ja ne ovat monta todella niin puhuttelevia ja hedelmällisiä tilanteita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...onko lestadiolaiset tosiaakin ottaneet Jumalan aseman uskoontulossa.
Edellinen oli kaiketi lestakirjoitus.
Kaikki asemathan ja konstit siella otetaan käyttöön, Ja ei Jumalalta kysellä mitään!
Saapi kysellä, mihin kaikkeen tämä vielä johtaa?
Raamatussa on kirjoitettu
Jeesus sanoi. joiden synnit te anteeksi annatte niille ne ovat anteeksi annetut. Jotenkin noin se meni.
Jeesus sanoi tämän tänne jääville ihmisille jotka olivat uskovaisia.
Matt. 18:33-35
"Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
35 "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."
Jos nämä avainten haltijat ovat fiksuja ja ovat lukeneet edellä mainitun Raamatun paikan niin he osaavat käyttää avaimia viisasti.
Oletko jonkun ryhmän saarnamies.
Jos, niin minkä?
..minkään ryhmän saarnamies. Vain tavallinen keskustelija.
Todellakin Vain Jumala avaa suun puhua uskomisen asioista.
Ja toisinaan se pitää sen kiinni, vaikka kuinka on suunnitellut toisin.
Täytyy todellakin käsittää niin että jokaisella parannuksenteolla on Jumalan aika, ja se tulee silloin kun se aika on juuri käsillä.
Ja me emme voi sitä aikaisemmaksikaan muuttaa.
Veit sanat suustani!
se on hautaan kupsahtamaisillaan olevia käännytellä!
viitti. Joku otta pian todesta.