Meille taas kerran esitettiin kysymys, miten minun käy, jos tänään tulee yllättävä lähtö loputtomaan iankaikkisuuteen. Voinko sanoa juuri nyt, hallelujaa kiitos Jeesus, tule Herra Jeesus.
Tästä asiasta ei ole luultavasti puhuttu mediassa, että jokainen päivä meillä voi olla se viimeinen päivä. Ja siitä miten tässä ajassa valmistaudutaan kohtaamaan iankaikkisuus, ja Kaikkivaltias Jumala.
Yllätyskö lie, mutta tästä elämän tärkeimmästä kysymyksestä, "olenko minä tänään valmis lähtöön (exitus)", on vaiettu visusti tälläkin palstalla?
Olisiko aikaa omakohtaiseen keskusteluun tästä tärkeästä aiheesta?
Tämä kysymykseni ei ole itsetarkoitus, vaan henkilökohtainen vastaus tähän kysymykseen antaa vastauksen myös siihen kysymykseen, miksi kristityt jatkuvasti riitelevät, sen sijaan että kiittäisivät ja ylistäisivät päivittän Jumalaa.
Iankaikkisen elämän portteja on tasan yksi. Toista taikka kolmatta porttia on turha kenenkään etsiä.
Toisten porttien etsijöitä ja löytäjiä Raamattu kutsuu varkaiksi.
Varas ei mielellään tule esiin, hän kiertelee varjoisia paikkoja ja kaihtaa rehellistä keskustelua OMAN elämänsä perusteista.
Joh. 13:38 Jeesus vastasi:
"Sinäkö annat henkesi minun edestäni?
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sinä minut kolmesti kiellät."
______
Joh. 14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Joh. 14:3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Joh. 14:4 Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."
------
Joh. 14:5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
Joh. 14:6 Jeesus sanoi hänelle:
"Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Joh. 14:7 Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
Joh. 14:8 Filippus sanoi hänelle:
"Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."
Joh. 14:9 Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus!
Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?
Joh. 14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa?
Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni;
ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
Tästä asiasta ei ole luultavasti puhuttu mediassa, että jokainen päivä meillä voi olla se viimeinen päivä. Ja siitä miten tässä ajassa valmistaudutaan kohtaamaan iankaikkisuus, ja Kaikkivaltias Jumala.
Yllätyskö lie, mutta tästä elämän tärkeimmästä kysymyksestä, "olenko minä tänään valmis lähtöön (exitus)", on vaiettu visusti tälläkin palstalla?
Olisiko aikaa omakohtaiseen keskusteluun tästä tärkeästä aiheesta?
Tämä kysymykseni ei ole itsetarkoitus, vaan henkilökohtainen vastaus tähän kysymykseen antaa vastauksen myös siihen kysymykseen, miksi kristityt jatkuvasti riitelevät, sen sijaan että kiittäisivät ja ylistäisivät päivittän Jumalaa.
Iankaikkisen elämän portteja on tasan yksi. Toista taikka kolmatta porttia on turha kenenkään etsiä.
Toisten porttien etsijöitä ja löytäjiä Raamattu kutsuu varkaiksi.
Varas ei mielellään tule esiin, hän kiertelee varjoisia paikkoja ja kaihtaa rehellistä keskustelua OMAN elämänsä perusteista.
Joh. 13:38 Jeesus vastasi:
"Sinäkö annat henkesi minun edestäni?
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sinä minut kolmesti kiellät."
______
Joh. 14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Joh. 14:3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Joh. 14:4 Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."
------
Joh. 14:5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
Joh. 14:6 Jeesus sanoi hänelle:
"Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Joh. 14:7 Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
Joh. 14:8 Filippus sanoi hänelle:
"Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."
Joh. 14:9 Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus!
Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?
Joh. 14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa?
Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni;
ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos tänään tulee kutsu, taivaaseen on matka . Jeesuksen Kristuksen turvaten, olen autuas pyhä ja puhdas. Tähän minä uskon, sitä koskaan ei viedä meiltä pois, vaan voimme turvata vapahtajaamme !
Oma kehu haisee eikä välttämättä riitä kun saavut kristinuskon tappaman Pietarin portille!
Kristinuskon ja lutherilaisuuden perkeleen perisyntiin kastetulla harhauttajalla ei ole edes varmuutta armon saamisesta!
Et sinä voi minun usko yhtään vähentää.
Silti olen pyhä ja vanhurskas, Jeesuksen Kristuksen Antamalla Armolla, kuin Aabraham hänkin sai vanhurskauden USKOSTA .
Jos ei parannusta tule Matti poloinen, niin sinulla ei ole mitään hyvää odotettavana edessä päin.
Tarkoitat siis että sitä ei oteta - sinulta pois?
Jeesuksessa Kristuksessa, ja vain hänessä,...
- syntinen on pyhä
- väärä on vanhurskas ja
- saastainen on puhdas
Kun sinä sen uskot vahvast' niin et tule petetyks', vaan pääset helvetin vaivast' tulet taivaaseen vedestyks'.
Jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen .
Syvä ja katkera on se suru, joka tunkee läpi lasten ja vanhempien sydämien nyt siellä kauhajoella . Mutta opetuslasten suru oli vielä katkerampi, kun Jeesus puhui heille pois menostaan.
Sillä Hän oli heille rakkaampi kuin isä tai äiti , koskapa he Hänen tähtensä olivat luopuneet kaikesta, vain seuratakseen Häntä. Ja nyt Hän puhuu heille poismenostaan, sanoo jättävänsä maailman mennäkseen Isän tykö.
Tämän poismenon ajatus se tekee heidän sydämensä levottomaksi. Sillä milloinkaan ei ole sellaista ystävää maailmassa nähty. Täynnä armoa, totuutta ja rakkautta Hän oli ihmisistä ihanin. Ei ihme siis, että hän oli käynyt heille rakkaaksi, etteivät he tahtoneet kuulla puhettakaan Hänen poismenostaan!
Kuitenkin, miten lohdullisia ovatkaan ne jäähyväiset, joiden kautta Jeesus tahtoo antaa rohkeutta ja toivoa sekä sureville opetuslapsilleen että koko seurakunnalleen maailmassa. Ja vaikka menen valnistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni. En minä jätä teitä orvoiksi .
Joka voisi näin lohduttaa omaisiaan? Onko ketään, joka kuolemasta voisi tulla takaisin omiensa tykö? Jeesus on ainoa. Hänen poismenonsa täältä oli kyllä hjirveä, sillä pilkattuna, tuomittuna, piestynä ja pahoin pideltynä hän kuoli mitä kauheimman kuoleman ristinpuussa. Nyt luulivat Hänen vihollisensa olevansa varmat voitosta ! Ja opetuslasten sydämiin ampui perkele palavia nuoliaan:missä on nyt Herra, teidän kehuttu tukenne ?
Hämminki valtasi Herran koko lauman, yksi pakeni sinne, toinen tänne säikhtyneen tavoin, paimenen tultua murhatuksi. Jeesuksen rakkaan äidin, Marian, sydän oli ikäänkuin haavoitettu, lävistetty miekalla. Mutta olihan Hän sanonut: En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne . Kuitenkin Hän teki tässä tuon ehdon: Maailma ei näe minua, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää . Ja niinkuin Hän sanoi, niin tapahtuikin, sillä aina käyväyt Herran sanat toteen. Jeesus täyttää omat lupauksensa yhä vieläkin ja iankaikkiseseti.
On Isän luona taivahassa
Niin paljon asuinsujia.
Ne Jeesus valmisti,
On siellä Hän, vaan maailmaan
Hän kohta saapuu - noutamaan
pois meidät varmasti.
Vie taivaaseen, kun Jeesus sen
On suonut meille varmuuden
Me että olla saamme siellä missä Hänkin on.
Luuk. 23:27 Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä.
Luuk. 23:28 Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi:
"Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.
Luuk. 23:29 Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan:
'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet.'
1 Kor. 13:4 .
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile ".
Vaikka sinulla olisi kuinka paljon enemmän aarteita, kunniaa, viisautta ja muuta kuin lähimmäiselläsi, niin ei tosi rakkaus suo sijaa ylpeydelle, niin että pöyhkeilisit, kopeloisit, käyttäytyisit sopimattomasti tai etsisit kunniaasi ja etuasi niillä, vaan se sytyttää sydämessäsi sammumattoman halun käyttää näitä Jumalan hyviä lahjoja lähimmäisesikin hyväksi eikä turhassa ylpeydessä kerskaa niistä.
Soillä mitä sinulla on, jota et ole saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, Juuri kuin et olisi saanut? 1 Kor. 4:7. ja Jumala on kerran vaativa meidät tilille kaikista lahjoistaan, miten olemme käyttäneet niitä.
Ei meillä siis ole syytä kopeloimiseen eikä ylpeään pöyhkeilemiseen; eikä lähimmäisen rakkaus, jos sitä sydämemme on, sitä sallikaan, vaan se ajaa meitä alituisesti käyttämään lahjojamme lähimmäisen hyödyksi eikä omaksi turhaksi kunniaksemme.
Samoin jos sinulla on Hengen lahjoja enemmän kuin muulla kristityillä, niin että olet vahvistuneempi uskossa, enemmän valaistu oikeassa opissa ja sanan ymmäryksessä, voimakkaampi sanan selittämisessä ja hengellisessä puheessa, niin kieltää heti rakkaus lähimmäiseen sinua siitä ylpeilemästä, halveksimasta heikompia ja sillä etsimästä omaa kunniaasi tai hyötyäsi.
Rakkauskieltää sinua ylpeillen katselemasta lahjojasi ja saattaa sinut sitävastoin niillä nöyryydessä palvelemaan heikompaa lähimmäistäsi .
ARMOSTA ILMAN IHMISEN OMIA ANSIOITA.
Miksi yleensä kukaan uskova puhuu ihmisen lahjoista, niiden määrästä taikka laadusta? Minä ainakin poistun siinä vaiheessa, koska oleellinen puuttuu, nimittäin Kristuksen sisällinen tunteminen.
Jeesuksessa Kristuksessa sisällä oleva ei ikinä puhu ihmisen lahjoita halaistua sanaa, koska ihmisen lahjoilla ei ole mitään merkitystä pelastuksen kannalta. Mutta jos ihminen ottaa vaarin Jumalan sanasta, hänen koko autuutensa toivo on Jumalan armossa ja Kristuksen sanassa.