Mä tunnen oloni tällä hetkellä todella yksinäiseksi. Suomessa olin suht. tyytyväinen elämääni, ja kuvittelin, että täällä kaikki sujuisi samalla tavalla. Alku vaikuttikin lupaavalta, mutta vähitellen muutaman koulutapaamisen missattuani, minulle ei enää informoitu bileistä tms. Luokkamme on todella suuri, ja nyt on hieman toivoton ja hylätty olo. Ehkä olin alussa liian hiljainen, johtuen mm. uudesta kielestä. Kyseisten ihmisten kanssa en välttämättä haluaiasi edes olla enää tekemisissä. Ehkä olen liian ylpeä, ja pelkään etten ole ns. toivottua seuraa. Muut luokasta taas vaikuttavat jo muodostaneen omat sisäpiirinsä.
Itkettää. Kotiin ei ole edes varaa lentää käymään ja lohtua hakemaan. Vaikka tuskin se mitään auttaisi. Ongelmia kun ei pääse pakoon. On jotenkin niin luuseri fiilis. Kaipaan kunnon ystäviä, enkä mitään "hey, how are u" tuttuja. Kaipaan niin Suomeen, ja vihaan itseäni sen takia. Halusin niin onnistua.
Itkettää. Kotiin ei ole edes varaa lentää käymään ja lohtua hakemaan. Vaikka tuskin se mitään auttaisi. Ongelmia kun ei pääse pakoon. On jotenkin niin luuseri fiilis. Kaipaan kunnon ystäviä, enkä mitään "hey, how are u" tuttuja. Kaipaan niin Suomeen, ja vihaan itseäni sen takia. Halusin niin onnistua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerro nyt missä maassa?
Alku aina hankalaa... tietäisit vain kuinka monin on kokenut tuon saman! Varsinkin ne, jotka ovat menneet USAan. Kyllä se siitä lähtee, kun et nyt lannistu ja rupea pyörittämään päässäsi, ettei "mistään tule mitään".
Teeskentele sinäkin muutaman kerran ylipirteää ja ylisosiaalista, niin saat taas kontaktin ihmisiin. Sitten voit seuloa joukosta jonkun, jonka kanssa uskoisit synkkaavan oikeasti.
Nyt rohkeutta ja optimismia peliin!!! Eikä sitten synkistellä! :-D
Niin, kerrohan meille missä sä nykyään asustelet ja mikä sut sai lähtemään sinne? Oletko varma että täällä suomessa sun asiat olisi jotenkin paremmin? Mä itse olen ollut melkein aina enemmän tai vähemmän yksinäinen ja nyt on veri alkanut vetää ulkomaille. Japani ja Kanada vaikuttaisi aika hyviltä vaihtoehdoilta. Tuskinpa mä mihinkään pääsen lähtemään tai uskallan lähteä. Mutta aina sitä haaveilla saa :)
Yli 5v sitten oli lukiossani saksalainen vaihto-oppilas poika. Hän oli aika yksinäinen lukiossa, vapaa-ajastaan en tiedä, ite en ujona uskaltanu kaveriksi. Hänellä saattoi olla samoja tunteita, kun sinulla.