On luonnollista, että lapsen sairastuessa fyysisesti, hänet viedään lääkäriin. Ikävä kyllä näin ei aina ymmärretä tehdä heti, mikäli lapsi sairastuu psyykkisesti. Jouduin viisi vuotta sitten osaksi tapahtumaketjua, jossa etsittiin syitä erään koulunkäyntiin liittyviin vaikeuksiin.
Äiti etsi syyllisiä lapsensa pahoinvointiin ja syrjäytymiseen. Ongelmien juuret hän oli asettanut lastentarhaan ja jo sieltä alkaneeseen kiusaamiseen. Satunnaisotos lapsen entisiä tarhakavereita kutsuttiin kuultaviksi.
Paikalla oli sosiaalitoimen virkamiehiä, koulun edustaja ja sairastuneen lapsen äiti. "Syylliseksi" epäillyt lapset marssitettiin perhe kerrallaan kuulusteluhuoneeseen. Ongelmalapsi ei ollut paikalla sillä hänelle se kuulemma olisi ollut liian raskas kokemus. Ohje, joka oli annettu äidille koulukiusattujen lasten tukipuhelimessa. Sitä miten syylliseksi epäillyt lapset asian kokivat ei oltu otettu huomioon. Osa epäillyistä ”kiusaajista” ei edes muistanut kyseistä tarhakaveriaan lainkaan. Olihan tapahtumista kulunut jo lähes kymmenen vuotta.
Kyseenalaistin toimintamallin ja pyysin vastausta, mihin tällaisella kuulustelulla pyritään ja että, autetaanko tälläisella menetelmällä kyseistä syrjäytynyttä lasta? Mielestäni tämän lapsen paikka olisi ollut lasten/nuorten psykiatrinen osasto paikkakuntamme keskussairaalassa, mutta siitä vaihtoehdosta lapsen äiti ei halunnut ollenkaan keskustella, saati kuunnella mielipiteitäni.
Keskussairaalan lasten ja nuorten psykiatrinen osasto tekee hyvää ja tuloksellista yhteistyötä lapsen parhaaksi, koko perheen tuella sekä koulun asiantuntijoiden avulla. Hoito on aloitettava välittömästi oireiden ilmi tultua, silloin on parhaat mahdollisuudet auttaa lasta kasvamaan eheäksi aikuiseksi. Ikävä kyllä, en osaa sanoa auttaako se enää kymmenen vuoden jälkeen.
Julkaisin tämän artikkelin vuosi tapahtuman jälkeen, sillä niin raadollinen tämä maailma on, että annoin pölyn laskeutua, peruskoulua lopettavan lapseni työrauhan vuoksi.
Toivon kaikkea hyvää tälle lapseni entiselle tarhakaverille. Toivon, että hän on löytänyt paikkansa nuorena, nuorten joukossa.
Äiti etsi syyllisiä lapsensa pahoinvointiin ja syrjäytymiseen. Ongelmien juuret hän oli asettanut lastentarhaan ja jo sieltä alkaneeseen kiusaamiseen. Satunnaisotos lapsen entisiä tarhakavereita kutsuttiin kuultaviksi.
Paikalla oli sosiaalitoimen virkamiehiä, koulun edustaja ja sairastuneen lapsen äiti. "Syylliseksi" epäillyt lapset marssitettiin perhe kerrallaan kuulusteluhuoneeseen. Ongelmalapsi ei ollut paikalla sillä hänelle se kuulemma olisi ollut liian raskas kokemus. Ohje, joka oli annettu äidille koulukiusattujen lasten tukipuhelimessa. Sitä miten syylliseksi epäillyt lapset asian kokivat ei oltu otettu huomioon. Osa epäillyistä ”kiusaajista” ei edes muistanut kyseistä tarhakaveriaan lainkaan. Olihan tapahtumista kulunut jo lähes kymmenen vuotta.
Kyseenalaistin toimintamallin ja pyysin vastausta, mihin tällaisella kuulustelulla pyritään ja että, autetaanko tälläisella menetelmällä kyseistä syrjäytynyttä lasta? Mielestäni tämän lapsen paikka olisi ollut lasten/nuorten psykiatrinen osasto paikkakuntamme keskussairaalassa, mutta siitä vaihtoehdosta lapsen äiti ei halunnut ollenkaan keskustella, saati kuunnella mielipiteitäni.
Keskussairaalan lasten ja nuorten psykiatrinen osasto tekee hyvää ja tuloksellista yhteistyötä lapsen parhaaksi, koko perheen tuella sekä koulun asiantuntijoiden avulla. Hoito on aloitettava välittömästi oireiden ilmi tultua, silloin on parhaat mahdollisuudet auttaa lasta kasvamaan eheäksi aikuiseksi. Ikävä kyllä, en osaa sanoa auttaako se enää kymmenen vuoden jälkeen.
Julkaisin tämän artikkelin vuosi tapahtuman jälkeen, sillä niin raadollinen tämä maailma on, että annoin pölyn laskeutua, peruskoulua lopettavan lapseni työrauhan vuoksi.
Toivon kaikkea hyvää tälle lapseni entiselle tarhakaverille. Toivon, että hän on löytänyt paikkansa nuorena, nuorten joukossa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.