Kauhajoen murhenäytelmän toisinto Jokelan vastaavasta tapahtumasta pysäyttää. On muodostumassa syrjäytyviksi itsensä kokemien miesten perinnerituaali ja "Lopullinen miehuuskoe".
Suomalaisen nuoren sieluista taistelevat näinä päivinä erittäin monet tahot. Kirkko menettää nuoria asiakkaitaan kauhakaupalla, epämääräiset uskonnolliset ja elämäntapayhteisöt saavat runsaasti kävijöitä ja ateismikin kasvattaa suosiotaan "Laifstailina". Monta on ottajaa, harvalla eväät annettavaksi.
Kirkon sanoma on menettänyt merkityksensä Suomessa uskottavana moraalijohtajana. Kirkon palveluksia halutaan pääasiassa tradition takia. Uskonnollisuus on Suomen valtionkirkoissa pääosin täysin ulkokultaista. Kirkon sisällä ja liepeillä hengailevat Helluntaiset ja jehovat taas ovat niin tiukkoja "veljensä vartijoita", että yhteisöt näyttävät ulospäin yhtenäisiltä. Kovaa henkistä pahoinvointia noidenkin yhteisöjen sisällä tiedetään olevan.
Suomalainen yhteiskunta on nyt sellaisessa tilanteessa, missä kaikki entiset rakenteet ovat korroosion tai murroksen kourissa. Perinteinen uskonnollisuus näyttää tyhmältä, ammattiyhdistysliike tarpeettomalta, presidentti kädettömältä, talousviestit ristiriitaisilta ja kaikkinainen "Totuus" sinänsä pörssitavaralta.
Tilanteen muuttaminen ennustettavampaan suuntaan vaatii raakenteellisia muutoksia. Ensiksi kirkko on erotettava valtiosta, veronkeruu kiellettävä ja hautausmaat siirrettävä kunnalliseen omistukseen ja huoltoon. Monet itsemurhaajat luonnehtivat toimiaan uskonnon tai uskonnottomuuden kautta. Uskonnosta pitää tehdä ampumaseuraan kuulumisen kaltainen hyödyke. Jäsenmaksulla saat palveluja.
Yhteiskunnan sirpalesoituminen, ajattelun monimuotoistuminen ja informaation tyrkyttäminen ajaa joitain ihmisiä ahtaalle. Mikään ei ole kylliksi. Mielipidepankin ansiokas kirjoitus laajennetusta itsemurhasta on etenevä trendi. Viisitoista minuuttia julkisuudessa on Andy Warholin ideaa mukaellen sopiva aika nykyisen kusipään mukaan itsemurhan esileikeiksi.
Suomalaisen nuoren sieluista taistelevat näinä päivinä erittäin monet tahot. Kirkko menettää nuoria asiakkaitaan kauhakaupalla, epämääräiset uskonnolliset ja elämäntapayhteisöt saavat runsaasti kävijöitä ja ateismikin kasvattaa suosiotaan "Laifstailina". Monta on ottajaa, harvalla eväät annettavaksi.
Kirkon sanoma on menettänyt merkityksensä Suomessa uskottavana moraalijohtajana. Kirkon palveluksia halutaan pääasiassa tradition takia. Uskonnollisuus on Suomen valtionkirkoissa pääosin täysin ulkokultaista. Kirkon sisällä ja liepeillä hengailevat Helluntaiset ja jehovat taas ovat niin tiukkoja "veljensä vartijoita", että yhteisöt näyttävät ulospäin yhtenäisiltä. Kovaa henkistä pahoinvointia noidenkin yhteisöjen sisällä tiedetään olevan.
Suomalainen yhteiskunta on nyt sellaisessa tilanteessa, missä kaikki entiset rakenteet ovat korroosion tai murroksen kourissa. Perinteinen uskonnollisuus näyttää tyhmältä, ammattiyhdistysliike tarpeettomalta, presidentti kädettömältä, talousviestit ristiriitaisilta ja kaikkinainen "Totuus" sinänsä pörssitavaralta.
Tilanteen muuttaminen ennustettavampaan suuntaan vaatii raakenteellisia muutoksia. Ensiksi kirkko on erotettava valtiosta, veronkeruu kiellettävä ja hautausmaat siirrettävä kunnalliseen omistukseen ja huoltoon. Monet itsemurhaajat luonnehtivat toimiaan uskonnon tai uskonnottomuuden kautta. Uskonnosta pitää tehdä ampumaseuraan kuulumisen kaltainen hyödyke. Jäsenmaksulla saat palveluja.
Yhteiskunnan sirpalesoituminen, ajattelun monimuotoistuminen ja informaation tyrkyttäminen ajaa joitain ihmisiä ahtaalle. Mikään ei ole kylliksi. Mielipidepankin ansiokas kirjoitus laajennetusta itsemurhasta on etenevä trendi. Viisitoista minuuttia julkisuudessa on Andy Warholin ideaa mukaellen sopiva aika nykyisen kusipään mukaan itsemurhan esileikeiksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
näy. Nouse hyvä mies hengittämään. Sinähän kuolet hapenpuutteeseen.
...ajattelemaan ne, joilla siihen kykyä on. Täällä sellaiselle olisi erittäin suuri tarve, mutta kyky siihen vain muutamilla, kuten jo nähdään.
Kiitos kuitenkin Sinulle hyvästä esityksestäsi tarpeellisesta aiheesta, joka näkyy olevan yllättävän kipeä varsinkin keskustalaisille, kun nyt on taas kerran todistettu, että maaseutukaan ei ole idylli, jossa elää vain onnellisia ihmisiä.
Pari korjausta aluksi, oikeastaan kukaan kolmesta (Myllypurossa, Jokelassa, Kauhajoella) laajennetun itsemurhan tehneistä eivät olleet syrjäytymisriskissä ja tuskin sellaista kokemusta oli päässyt syntymäänkään heille itseleenkään.
Kyse on ollut luultavimmin arvottomuuden kokemuksissa, arvottomuutta on kahdenlaista, on sisäistä oman itsen kokemista arvottomaksi ja myös yhteiskunnallisten (ja kirkollisten) arvojen kokemista mitättömiksi. Mikäli molemmat tunteet ovat vallalla, silloin ollaan valmiita tekemään varsin pahoja asioita, tähän psykologiseen tosiasiaan perustuu myös terroristien koulutus. Mikäli koulutus on järjestelmällistä.
Ihmiset voivat selvitä varsin voimakaistakin vastoinkäymisistä murtumatta, kuitenkin on olemassa sellaisia perustekijöitä joiden on täytyttävä. Eräs on mahdollisuus toivoon, toinen usko elämän (myös oman) arvokkuuteen ja mielekkyyteen. Kaikkiin näihin tekijöihin voi vastata uskonnollinen vakaumus, joka siis lähes poikkeuksetta suojelee, eikä muodosta vaaratekijää. Ilman uskontoakin voi edellä mainitut tekijät olla olemassa ja usein sitä ovatkin. Uskonnollisuus muodostaa riskin silloin jos vastoinkäymiset koetaan niin musertavina, ettei korkeimpiin voimiin enää voida luottaa, elämältä putoaa silloin eräs perusta.
Mikä sitten on nuorten yhä lisääntyvän pahoinvoinnin syynä? Vastausta kannattaisi oikeasti etsiä yhä murenevasta arvopohjastamme, joka ei tarjoa moraalista selustaa. Lapset ja nuoret näkevät hämmentävän paljon ristiriitaista käytöstä ja kokevat turhan monia pettymyksiä etenkin luottamuksen puolella. Yhteisö ei annakaan sitä turvaa, joka on jokaisen perusoikeus.
Viha voi purkautua itseinhona tai laajempanakin ihmisvihana. Mikäli itseään ei koe yksilönä, silloin ei myöskään toisten hengellä ole yksilöllistä merkitystä. Kostoa ei siis haeta yksilöiden vain yhteisöjen kautta -määrä korvaa laadun.
Yhteiskuntamme on muuttunut varsin nopeasti arvoiltaan kovaksi ja ns. pehmeät arvot ovat mennettäneet merkitystään. Kyynisyys, joka nähdään usein trendikkäänä näkökulmana on nuorten mielelle varsinaista myrkkyä, heillä on oikeus kokea elämänsä mielekkäänä ja toivon vieminen on vaarallista leikkiä. Unelmat voidaan korvata toisilla, jopa hyvinkin epärealistisillä tavotteilla, paikka viideksitoista minuutiksi historiassa on eräs sellainen. Hintoja ei oikeastaan haluta nähdä, mikäli tarpeena on tulla näkyväksi yhteisössään.
Ihmisyys (elämän kunnioitus sen kaikissa inhimilisissä muodoissa)on perusarvona se, joka pitää yhteiskuntia koossa, se on myös yksilöiden kannalta poikkeuksellisen tärkeä. Mikäli unohdamme inhimillisyyden, silloin emme voi aidosti ihmetellä, miksi käsittämättömiä veritekoja tapahtuu. Koska olemme osaltamme myös veneen ruorissa, huomaamepa sitä itse tai emme.
Minusta arvopohja ei ole murentunut, vaan ennemminkin sirpaloitunut. Joissakin suhteissa arvopohjassa on myös voimakas perusvirta. Tämä perusvirta on yksilöllisyyden (yli)korostaminen. Menestyksesta on tullut pääarvo ja menestyksen saavuttamisen ajatellaan olevan itsestä kiinni. On luotu illuusiota siitä, että jokaisella on tasaveroiset mahdollisuudet saavuttaa menestystä. Yhteiskunnan tehtävänä on korkeintaan asettaa kannustimia tuon menestyksen saavuttamiseksi.
Yksilöistä osa on hukassa, kun heidät asetetaan kilpailutilanteeseen menestyksen hankkimiseksi. he eivät välttämättä edes tiedä, mitkä menestyksen merkit ovat ja millä keinoin menestystä voi saavuttaa.
Joskus ennen menestys oli paljon helpompi hahmottaa. Sanottiin, että mene kouluun ja sen jälkeen ammatilliseen tai korkeamman aseteen kouluun ja hanki sitä reittiä itsellesi ammatti. Kun ammatti oli hankittu, kaikille oli selvää, että sen jälkeen hakeuduttiin töihin. Koko tämä reitti oli selkeä ja suhteellisen varma kulkea. Ohjaus sisältyi tähän reittiin. Se oli putki, missä kulkea. Epävarmuustekijät olivat suhteellisen vähäiset.
Nykyisin taas nuori pannaan jo hyvin varhain miettimään itse sitä, millä tavoin hän järjestää tulevaisuutensa. Sanotaan vain, että tulevaisuuden kannalta voi olla hyvä, jos on useampi ammatti ja on koko ajan valmis kouluttamaan itsensä vielä kolmanteen ja neljänteen ammattiin. Jokaisen pitää alkaa rakentaa omaa cv:tä melkein jo päiväkodissa. Ennen tällaiset cv:t olivat tunnettuja hyvin pienissä piireissä, jos niissäkään. Tällä kaikella luodaan epävarmuuden tunnetta ja sitä, että pitää ponnistella äärettömän paljon menestyäkseen. Se on eräänlainen nykyajan sovellus "Arbeit Macht Frei" -ajattelusta.
Ylätasolla tässä kehityksen muutoksessa on tietysti talouselämän valtaisa ylikorostaminen. Kaikkien elämä rakentuu tämän taloudellisen menestyksen ympäristöön, vaikka kaikki eivät suinkaan osaa mieltää asiaa. Sellainen vanhempi ihminen kuin minä voi kokemusperäisesti havaita tämän vähittäin hivuttautuneen mutta hyvin suuren muutoksen.
Arvelen siis, että vallalla oleva pärjäämisideologia ja individualististen arvojen ylikorostaminen johtavat sirpaloituiseen yhteiskuntaan ja sirpaloituneeseen arvopohjaan. Se on eräänlaista antaa kaikkien kukkien kukkia -ajattelua. Ongelma siinä on se, että tämän menstystymistarinan ulkopuolelle tipahtaneet alkavat yhtä individualistisesti luoda omia alakulttuureitaan, jotka rakentuvat yhtä individualsitisille arvopohjille.
Koulumaailmassa kaikenlaiset luokattomat systeemit ja huoli lahjakkaiden oppilaiden kohtalosta, kun he joutuvat taapertaamaan lahjattomampien kanssa samaa jalkaa, sisältävät viestejä siitä, että yksilökohtaista menestystä arvostetaan. Jokaisen pitää olla vähintään ylioppilas, muuten saa helposti luuserin leiman päälleen. Ylipäätään tänä aikana on markkinoitu koko luuseriuden käsite, jollaista ei ennen tunnettu. Kaikki tällainen sisältää piiloviestejä, jotak ovat raskaita ja ahdistavia niille, joilla ei ole yhtä hyviä menestymisen eväitä kuin muilla. Kun myös nuoret sisäistävät tällaisia piiloviestejä, ne saavat vain vahvistusta heidän käyttäytymisessään. Se oikeuttaa tietyntyyppisen koulukiusaamisen heidän mielisissään.
Jos nuori sitten ei menesty eikä hänelle anneta vaihtoehtoisia reittejä, hänen on pakko paeta ahdistusta jotakin tietä. Usein se näkyy alkoholiongelmina, muina päihdeongelmina, rikollisina alakulttuureina ja mielenterveyden häiriöinä. Nykyisin arvostetaan vahvaa älyä, mutta ei lihasvoimaa. Ennen pojille oli kunniallisia lihasvoima-ammatteja kuten metsurin ammatti. Nykyisin poikien suosimissa ammateissa pitää olla jo melko paljon kykyä omaksua teoreettista tietoa ja tajuta vaikkapa fysiikan lainalaisuuksia ja tietoteknisiä asioita.
...hätääsi ja tuskaasi. Mutta eikö löytyisi parempaa keskustelu yhteisöä, jossa voisitte käydä tätä pohdintaanne ja keskustelua, kuin täysin puoluepoliittinen keskustan saitti.
Täällä sekalaisessa seurakunnassa menee päivän mittaan väkistenkin sekaisin "puurot ja vellit". Näin tapahtuu, kun Raa-an ja kylmähermoisen(pitkään tekoaan suunnitelleen) joukko-murhaajan motiivien ja taustojen selvittämiseen ja hänen tekojensa kauhistelemiseen sekoitetaan halpahintainen puoluepoliittinen populismi.
ps. Sinä et politikoinut, mutta foorumi on väärin valittu.