että kyllä VITUTTAA tuo ukko. Innokkaasti vauvaa yritettiin noin kaksi vuotta ja nyt sit raskaana ja viikkojakin jo 24. Ennen kun olin raskaana mies oli ihan innoissaa et sitten kun olet niin on se sit ihanaa ja kivaa. Nyt kun on, niin vähän on mulle ollu miehen käytös pettymys. Nyt kun vauvan liikkeet tuntuu ihan kunnolla niin ei esim iltaisin viitsi edea kokeilla vaikka pyytääkin.Oma-aloitteisesti ei ainakaan sitä tekisi tai ei ole tehnyt.Alussa oli kyllä sillee mukana et halus heti ostella kaikkea vauvakamaa ja niitä nyt sit onkin ihan tarpeeksi mut siihen se tyssähti.Ja sit tuo hellyyden osoitus on hävinnyt ihan selvästi. Sit ku sanon siitä niin hänen mielestään ihan samanlailla kuin ennenkin osoittaa hellyyttä.Nykyään en saa edes pusua kun ukko töistä tulee ennen se oli ihan automaattista.Siitäkin olen maininnut niin ei kuulemma aina kerkiä ja muista tai sit on ihan kauhean kova nälkä, heh, :)) Ikinä ei kysy vointia tai miten on päivä menny. Nyt olen ollu sairaslomilla jonkin aikaa kun supidtuksia niin ei mitää puhetta ole siitä ollut ukon kanssa. Jossain vaiheessa kun supistus tulee ja siihen sit vähän syvempään hengähdän niin kysymys kuuluu, onko jotai vikana ku puhiset. Sit kehotti jos menisin sairaalaan lepäämään hetkeks. Haluaa varmaan päästä musta eroonkin viel kaiken lisäks. En tiedä ylireagoinko jotenkin. Olen huomannu et ole viimeisen vkon aikana tullu ihan äly itku herkäksi, kaikki itketttää.Ihan minimaaliset jututkin.Onko kellään muilla tällaista. Odottaako se ukko vaan sen lapsen syntymää jotta vois sit leperrellä sille, tai ainakin lepertelee nyt kaikille muille vauvoille niin ajattelin et jos sitten omallekkin tekisi niin. Vähän täs tuli vuodatettua, mut kyllä helpotti hieman.
Nyt on kyllä
pakko sanoa
10755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kylläpä kuulostaa tutulle!!!miun ukko kailottaa ympäri kyliä että tuleva vauva ja minä ollaan hänen tärkein asia maailmassa...no mites onkaan kotona, halauksia en saa, aamulla saatan saada pusun jos kiireiltään muistaa. käytös on muuttunut ihan totaalisesti raskauden myötä. silitystä ja hellyyttä saa ihan pyytämällä pyytää. meillä menossa rv 36, toivottavasti hommat muuttuu kun vauva syntyy. oon yrittäny ymmärtää ja miettiä josko liittyis jotenki jännittämiseen tms. muttakun ukko ei puhua pukahda mistä johtuu ku yritän kysyä! nainen tässä tilassa ja pitäis vielä yrittää ymmärtää ukkoa!!! huhhuh!!!
Sitä minäkin olen ihmetellyt ihan ääneenkin että saanko kaksi lasta yhtäaikaa vaikka vaan toinen kooltaa pienenpi. Mitähän miesten päässä oikee mahtanee liikkua?????????????
Meillekin ensimmäinen lapsi on todella odotettu, ukko oli mielissään kun lopulta tulin raskaaksi. Mut ootappa kun raskaus eteni ja mamma muuttu niin muuttu miehen käytöskin. Mutta se on ihan normaalia suomalaiselle miehelle. Mä kans itkin useampana iltana miehen käytöstä, kun tuntui ettei sitä vähät kiinnostakkaan koko vauva. Kertaakaan ei kokeillu liikkeitä mahanpäältä. Mutta näin se monella miehellä menee ja älkää olko huolissaan! Miehellä on ihan eriasemat "odottaa" vauvaa, he näkevät vain mahan, mutta muuta todistetta vauvan olemassa olosta ei ole. Äideillä eriasia, kun se vauva joka sekuntti tuntuu mahassa ja on niin todellinen joka hetki.
Mutta miehet syttyy vasta kun se vauva on käsivarsilla ja siinä vaiheessa se "isyys" alkaa kehittyä miehille.
Mä olen itse tämän todistanu 9kk sitten, ja nyt on ihana seurata kun isä niiin ylpeesti katsoo ja hellii poikaansa, jota en olis vielä raskauden aikana uskonu koska se käytös oli mitä oli :):)
eikös se isä pääsisi siten hieman lähemmäksi kun edes vaivautuisi kokeilemaan lapsensa liikkeitä. Onko isät sitten mustasukkaisia koska äidin tunteet on niin paljon läheisempiä vauvan kanssa. Jotenkin kyllä luotan että kun vaavi on syntynyt niin kaikki "palautuu ennelleen"
miehes on ihan just samallainen ku muutkin inhottaa kattoa eukkoa maha pystys ei voi koskea.pahenee vaan ku mukula syntyy lähtee omille teille ja kavereiden kans jammaa ku eukko hoitaa ja kasvattaa mukulaa ja laittaa kotia siivoo ja tekee ruan nokan eteen.hyvä lähteä ruan jälkeen ja tulla yö myöhällä kotia sata varma siitä ettei miehes ole paljon kotona muksun syntymän jälkeen.
samanlailla kuin sinulle on käynyt. Uskon ja luotan vielä kuitenkin siihen, että tilanne muuttuu. Ja siitä olen sata varma että ei lähde kaversiden kans jammaa mihinkää ja minä jään hoitamaan :)) Kiitos kannustuksesta kuitenkin ja voimia sinulle ahdinkoosi.On tosi kurjaa kun sinulle on noin pahasti päässy käymään
kai se on monelle miehelle vähän vaikeaa suhtautua, kun itsekkään ei meinaa tätä tajuta. olen kahdeksannella rv:lla ja haluisin jutella mieheni kanssa vauvasta ja odotuksesta jne., kun en halua vielä muille kertoa. kaiken saa siltä kuitenkin nyhtämällä nyhtää. mieheni on halunnut lapsia jo ijät ja ajat ja jotenkin odotin, että olisi nyt paljon innostuneempi. luulen, että se innostus tulee sitten, kun vauva syntyy.
Minulla on samoja kokemuksia ja ihmettelen todella mistä on kysymys. Mies itse alkujaan ehdotti ja suostutteli lapsen tekoa vaikka itse vielä emmin. Nyt viikkoja n. 20 ja jo ennestään itsekkyyteen taipuvainen mies on muuttunut entistä itsekkäämmäksi. Häntä kiinnostavat nykyään vain ja ainoastaan omat harrastukset ja omat kaverit. Itse jos ehdotan jotain alkaa vänkäys. Myös seksi ja hellyydenosoitukset miehen taholta ovat selvästi vähentyneet. Nyt en oikein itsekään uskalla koskea häneen, kun olen niin monesti tullut torjutuksi. Mies itse kieltää mitään muutosta tapahtuneen. Muutamia vaatekappaleita vauvalle kun tokaultran jälkeen hankin, niin ei ollut mies kyllä yhtään innostunut. Sydämeen sattuu tällainen. Itsellä kun ehti juuri herätä sellaiset onnen tunteet ettei koskaan, ja nyt niistä pastellinsävyisistä unelmista olen saanut tulla romisten alas. Myös minä olen viime aikoina niin itkuherkistynyt, ettei tee tässä tilassa mieli laukoa miehelle edes suoria sanoja, vaan lähinnä haluan vain vetäytyä itsekseni nuolemaan sydämeni haavoja.
Pelkääkö mies jotain oman minuuden ja oman tilan menetystä vauvan myötä ja takertuu niihin vai mistä ihmeestä on kysymys? Please, vastatkaa viisaammat!
vielä miehessä sellaisenkin muutoksen kaiken tämän muun lisäksi on alkanut monasti sanomaan et ok, enhän mä tietty mitään tee koskaan olla möllötän vaan sohvalla (sitä ei kyllä tee, vaan oikeasti tekee esim kotitöitä ihan siinä samassa kuin minäkin).Eli sellainen martyyrin asenne.Miksi?? Miksi?? Ja tosiaan ei viitsi/voi sanoa suoria sanoja koska aina ensimmäisenä rupee itkettämään. Ja noista vaatteista. Eilen kyllä yllätyin kun kaupassa ollessamme oli katsomassa oma-aloitteisesti vauvanammeita :)ja jopa halas mua kun tulin siihen viereen kans katsoo.Ja katseli myös toppapukua ja töppösiä. Olisiko nyt valoa näkyvissä...hmmm...pitää seurailla tilannetta.Mut jotenkin kaikki paha jo käy mielessä kuitenkin.Mies on jotenkin omissa ajatuksissaaan ja ei edes kuule välillä mitä sanotaan kun tuijottaa tyhjyyteen.
Ehkä pitäisi kaikesta huolimatta ja rohkeasti aina vaan sanoa koska vauva liikkuu tai kertoa tuntemuksistaan. Välitetään siitä tai ei.
Heippa!
Meillä oli ihan samanlaista raskausaikana. Mies oli meillä se ketä enemmän halusi alkaa vauvaa yrittämään. Sitten kun tulin raskaaksi niin totesi vain et hyvä homma. Koko raskausajan oli ihan idiootti. Hän ei ymmärtänyt yhtään mitään. Kaikki raskauden aiheuttamat rajoitteet olivat hänen mielestään ylireagointia. Olisin hänen mielestään voinut juosta vaikka maratonin viimisilläni raskaana ja syödä maksaa vaikka joka päivä. Vähetellen meilläkin kaikki hellyys ja seksi vähenivät ja melkein loppui kokonaan ennen lapsen syntymää. Ikinä ei kysynyt miten voin tai jaksanko käydä töissä ja hoitaa samalla kaikki kotityötkin. Neuvolassa käynnit ei kiinnostaneet. Ultraankin jouduin pakottamaan mukaan. Ekaan ei muka työkiireiden vuoksi edes päässyt. Olin niin kypsä mieheeni. Minkä ihmeen idiootin kans olin menny naimisiin. Aloin jo henkisesti valmistautua naimisissa olevan yksinhuoltajan elämään. Jouduin yksin hankkimaan kaikki tavaratkin vauvalle kun miehen mielestä ne olisi ehtinyt hankkia vauvan synnyttyä. Vieläkin suututtaa kun muistelen tuota aikaa...
Nyt lapsi on 2kk ja asiat on toisin. Mies oli mukana synnytyksessä ja oli todella hyvänä tukena. Seksiä kinusi jo kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Muutenkin on aivan innoissaan kun on saanut oman perheen. Toki edelleenkin on paljon töissä, mutta kaiken vapaa-ajan viettää meidän kanssa. Kaikki juopottelu hommatkin ovat toistaiseksi jääneet.
Jaksamisia kaikille! Toivottavasti muillakin käytös muuttuu lapsen synnyttyä.