Olen useasti peräänkuuluttanut perusteluita sille, että "alkoholismi on sairaus". Nyt löysin:
"Mutta jos alkoholismi käsitetään sairaudeksi, alkoholisti-sanalla lausutaan jotain ihmisen tilasta, hänen senhetkisestä voinnistaan eikä hänestä itsestään. Tämä johtaa defensiivisyyden laskuun ja siihen, että alkoholismista tulee ilmiö, jota voi käsitellä. Alkoholismin käsittäminen sairaudeksi antaa siis toivoa niille, jotka siitä kärsivät."
Virtahepo olohuoneessa, Tommy Hellsten
"Mutta jos alkoholismi käsitetään sairaudeksi, alkoholisti-sanalla lausutaan jotain ihmisen tilasta, hänen senhetkisestä voinnistaan eikä hänestä itsestään. Tämä johtaa defensiivisyyden laskuun ja siihen, että alkoholismista tulee ilmiö, jota voi käsitellä. Alkoholismin käsittäminen sairaudeksi antaa siis toivoa niille, jotka siitä kärsivät."
Virtahepo olohuoneessa, Tommy Hellsten
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sairaus-käsite on hyvin lohdullinen siinä mielessä, että alkoholisti voi käsitellä juomistaan ikäänkuin itsestään irrallisena ja vieraana imiönä, joka tuli aiemmin terveeseen ihmiseen.
"Se en olekaan minä, vaan se minuun tullut sairaus."
Hellsteniä koskaan lukematta olen asian aina sisäistänyt samoin.
Minä näen asian hyvin ymmärrettävänä ja tarpeellisena.
Näen myös niin, että minun käsitykseni minäkuvan tärkeydestä toipumiselle on aivan sama asia kuin mistä Hellsten sitaatissa puhuu.
Minusta alkoholistin pitää nähdä heikkoutensa ja väärät valintansa ja/tai tekonsa irrallisena itsestään. Ne eivät ole osa hänen minuuttaan ikuisesti.
Ja tästä pääsen taas siihen, että pitääkö alkoholistin todellakin selvitäkseen ajatella olevansa ikuisesti alkoholisti... (juu juu, tiedän mitä myllyhoito ja aa aiheesta kirjoittavat, älkää toistako sitä taas :))
Vai toimisiko yhtä hyvin, että näkee itsensä ihmisenä, jolla on heikkouksia. Yhtenä "heikkoutena" se, ettei siedä etanoli nimistä lamaannuttavaa hermomyrkkyä.
luopua, vaikka sairastankin lopun ikääni alkoholismia. Eli olen alkoholisti ja päivän kerrallaan haluan olla raittiina.
Yks sukulainen on allerginen kissalle, mutta kehittelee vastustuskykyä ja kissan sietämistä. Minä nyt en kummiskaan aio ruveta kehittämään alkoholin sietämiskykyäni.
Miten ajattelit tuosta alkoholismi -nimisestä heikkoudesta/sairaudesta "luopua" ja olla samanaikaisesti alkoholisti lopun ikääsi?
Mää en ny tajuu enää mittää. Pitää mennä vissiin opettelemaan lukemista.
ole = alkoholismi.
Heikkouksilla tarkoitetaan tässä vaikkapa taipumusta vihaan tai ylimielisyyteen, ylpeyteen.
Vajavuutta on mm. pelko kohdata tosiasioita.
Toisaalta: ei tarvitse olla alkoholisti ollakseen heikko ja vajavainen.
Moni alkoholisti minun laillani on pelännyt viimeiseen asti tunnustaa voimattomuuttaan alkoholiin nähden. Tänäänkin monella on ylpeys esteenä hakea apua alkoholismi-sairauteensa.
Minusta ihminen koostuu heikkouksistaan (ja tietusti myös vahvuuksistaan). Ja niistä on melko utopistista "luopua".
Minusta oikea tervehtyminen lähtee siitä, että hyväksyy heikkoutensa ja antaa armon itselleen. Alkoholistit ovat vain ihmisiä siinä kuin muutkin.
Juuri se kuvitelma omasta erityisyydestä (hyvässä tai pahassa) on sellaista narsismia, josta alkoholismi kumpuaa.
Verrattuna edeltävään viestiin.
Totta turiset, nyt kun luin tekstin tarkemmin, niin eihän siinä sanottu juuri mitään!
Kerrottiin mitä alkoholismi EI ole ja sitten todettiin että ylpeys estää montaa hakemasta apua. Jaha...
Olen eri mieltä siitä, PITÄISIKÖ ja VOIKO ihminen "luopua" heikkouksistaan. Eli olen eri mieltä aikaisemman viestin sisällön kanssa.
Sitä, että mistä nimimerkkisi johtuu?
Monet suomen kielen sanat ovat minusta hassuja (ihan hyvällä tavalla). Myrkkysumakki näyttää todella hullunkuriselta.
tai verenpainetautia sairastava henkilö ihminen, jolla on "heikkouksia"?
Päihdelääketiede on osoittanut sen selvästi, että alkoholismi on aivojen välittäjäaineisiin liittyvä sairaus.
Tuskin diabeetikko tai verenpainetautinenkaan silti identifioituu aina ensisijaisesti sairautensa kautta. He muistavat sairautensa silloin kun aihe tavalla tai toisella nousee esille, mutta sairautensa lisäksi he ovat paljon, paljon muuta: äitejä, isejä, puolisoita, työntekijöitä, ystäviä, vihamiehiä...
Alkoholismin sairausluonteen ymmärtäminen helpottaa huomattavasti avun hakemista, koska monet ajattelevat edelleen, että kyse on luonteen heikkoudesta ja että sen takia ongelmaan suhtaudutaan hoitotahoissa moralisoivasti. Näinhän ei ole - ei ainakaan saisi olla. Mutta sairauden taakse on turha piiloutua.
Omien heikkouksien, katkeruuksien, väärien reagointitapojen ym tunteminen on tärkeää siksi, että päihteet ovat niin helppo keino välttää tuntemasta epämiellyttäviä tunteita.
Niin, voi valita jatkuvan uhriutumisen ja sen seikan, että kun oon mä alkoholisti ja kunhan vain pysyn raittiina, voin tehdä korkeamman voiman 'suojeluksissa' ihan mitä tahansa pönttöä esim. ahdistella naisia. Sittenpä vaan teen vähän lisää ohjelmaa ja mietin mitä askelta suorittaisin (vapaaehtoisesti tietenkin) ja ohjelmassa oon tiukasti, joo...
Täyttä vallan käyttöä. Narsismia ja epävakaiden ihmsiten suojautumista 'sairauteen'. ÄO ei lisäänny vaikka kuinka perus kokouspenkissä kuluisi ruvelle.
sisso.
Minusta tuo alkoholisti-lätkään leimautuminen loppuiäksi sisältää sen riskin, että näkee kaiken ikään kuin suodattimen läpi ja elää ikuisesti alkoholistin maailmassa. Eli omaksuu itselleen "sairaan" identiteetin.
Sen sijaan, että toteaisi olleensa riippuvainen päihteestä, hyväksyisi itselleen sen ettei alkoholi sovi ollenkaan ja jatkaisi elämäänsä taas yhtä virhettä viisaampana. Tai ainakin kokeneempana. Mutta TAVALLISENA ihmisenä.
Hirveä ajatus tuli mieleen: että alkoholistin identiteetistä ei henno luopua, kun ilman sitä on vain ihan tavallinen ihminen. Alkojolisti on sentään Kroonisesti Sairas.
"hänen senhetkisestä voinnistaan"
Kyllä.