Saimme eilen 4,5 kk ikäisen ihanan kisuvauvelin
(poika) nykyisen 9 kk ikäisen kollin kaveriksi.
Vanhemman käyttäytymisestä vaan ei kovinkaan
ylpeä voi olla. Pentuparka on joutunut jo
vuorokauden kyyristelemään nurkissa kun vanhempi
kolli hyökkäilee milloin mistäkin suunnasta.
Selvänä tarkoituksena on iskeä hampaat pennun
niskaan. Onko tällainen ihan normaalia? Vanhempi
on vielä leikkaamaton, joka sekin saattaa
osaltaan hankaloittaa toisen kollin hyväksymistä.
Olisiko esim. pikaisesta leikkauksesta apua??
Voiko tähän nokkapokkaan muuten sitten mennä
väliin. Eli onko tällaisessa tilanteessa
ihmisellä keinoja jotenkin "sovitella" välejä vai
tapahtuuko se itsestään jos on tapahtuakseen.
Pitäisikö niitä pitää enemmän erillään esim. eri
huoneissa vai onko parempi että yrittävät vaan
opetella tulemaan toimeen yhdessä? Hyvät neuvot
olisivat taas tarpeen!
(poika) nykyisen 9 kk ikäisen kollin kaveriksi.
Vanhemman käyttäytymisestä vaan ei kovinkaan
ylpeä voi olla. Pentuparka on joutunut jo
vuorokauden kyyristelemään nurkissa kun vanhempi
kolli hyökkäilee milloin mistäkin suunnasta.
Selvänä tarkoituksena on iskeä hampaat pennun
niskaan. Onko tällainen ihan normaalia? Vanhempi
on vielä leikkaamaton, joka sekin saattaa
osaltaan hankaloittaa toisen kollin hyväksymistä.
Olisiko esim. pikaisesta leikkauksesta apua??
Voiko tähän nokkapokkaan muuten sitten mennä
väliin. Eli onko tällaisessa tilanteessa
ihmisellä keinoja jotenkin "sovitella" välejä vai
tapahtuuko se itsestään jos on tapahtuakseen.
Pitäisikö niitä pitää enemmän erillään esim. eri
huoneissa vai onko parempi että yrittävät vaan
opetella tulemaan toimeen yhdessä? Hyvät neuvot
olisivat taas tarpeen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
käytöstä tuo on.
Uusi pentu on tullut vanhemman reviirille ja
sehän tietysti aiheuttaa kuvailemasi kaltaista
käytöstä. Väliin ei kannata mennä kuin siinä
tapauksessa, että tilanne muuttuu liian
uhkaavaksi pikku pennun osalta. Toinen mikä voi
tuohon käytökseen olla syynä, on orastava kollius
vanhemmalla kissalla, se pyrkii astumaan (tai
yrittämään sitä), mutta silloin hyökkäily on
hieman erilaista ja ääntely lähinnä
"suostuttelua" ei uhkaavaa murinaa tai sähinää.
Erottaminen esim. toiseen huoneeseen aluksi on
ihan paikallaan, varsinkin silloin kun kotona ei
ole ketään vahtimassa. Muuten tilanteen pitäisi
normalisoitua rauhalliseksi muutaman päivän tai
parin viikon kuluessa. Leikkauksesta on myös
apua, mutta mielellään vasta kun kissat ovat
paremmin tutustuneita (näin ei vanhempi koe
toimenpidettä pienemmän syyksi).
Voit myös antaa kissojen haistella toisiaan
(valvotusti) tai hieroa niiden hajut toisiinsa
(näin ne voivat tutustua hajuihin läheltä ilman
konfliktia), kissa maistelee hajuja jacobsonin
elimen avulla, joka sijaitsee kitalaen takaosassa
ja nuollessaan itseään se tutustuu toisen
hajuihin paremmin.
Meillä oli aikoinaan saman kaltainen tilanne.
Noin kolme viikkoa kollit toisilleen uhittelivat.
Isompi kiusasi pienempää. Vahdimme ettei oikeaa
vahinkoa satu kummallekkaan ja välillä pidimme
niitä hetken erillään jos tilanne kuumeni liikaa.
Yhtenä yönä pikkukissa sisuuntui ja antoi
isommalle takaisin, meteli oli mahtavava ja
karvat pöllysivät, mutta kumpikaan ei kuitenkaan
vahingoittanut toistaan. Nyt, kolmen vuoden
yhteiselon jälkeen kissat ovat parhaat ystäväkset
ja hyväksyivät jopa kolmannen kollin joukkoonsa.
Kaikki kissat on tietysti ajallaan ja
asianmukaisesti leikattu. Se hillitsee osaltaan
kollien tulisia tunteita. Nyt meillä on kolme
mukavaa sylivauvaa, jotka yhdessä keksivät
kujeita koiran kiusoittelemiseksi...
kuulla että tämä on todennäköisesti siis
ohimenevää. Tänäänkin on vanhempi kissa vielä
tehnyt useita "niskahyökkäyksiä". Nyt kuitenkin
nukkuvat sovussa samalla sohvalla, vaikkakin
puolen metrin päässä toisistaan. No alkua sekin!
Meillä oli sama juttu!
Otettiin 7 kk ikäisen kollin seuraksi n. 3 kk:n
ikäinen pikkuneiti.
Voi kauheaa sitä alkua... Luulin että kohta joku
kuolee!
Murinaa, sähinää ja vaikka mitä!
Sitä jatkui melkein viikon ajan.
Nykyään he ovat parhaita kaveruksia :)
Pesevät toisiaan ja nukkuvat toisissaan kiinni!
Tosi suloista :)
Voimia sinne ja kyllä se tilanne siitä rauhoittuu
kunhan ensin isompi vähän uhittelee ja leikkii
isoa poikaa :)
Mutta kyllä se siitä rauhoittui... Aluksi
vanhempi kissamme ahdisteli pikkuista, mutta
sitten kun pikkukisu vähän tottui, alkoi se
tietenkin hyökkäillä isomman kimppuun...
Tietenkin leikkiaikeissa, mutta toinen ei vain
aina tajunnut sitä. Nykyään tämä pikkukisu on jo
2 vuotias, ja molemmat kissat leikkivätkin joskus
yhdessä, eli ajavat ja vaanivat toisiaan. Me emme
ainakaan tehneet sopeutumisen eteen mitään, joten
kissat saivat itse selvitellä välinsä. Kyllä
leikkauttamisesta varmasti olisi paljon apua.
Tosin meidän molemmat kissamme ovat naaraita ja
leikattuja, joten omia kokemuksia minulla ei
tästä ole.
Me otettiin kuukausi sitten kollipentu
vanhemmalle tyttökissalle kaveriksi. Kyllä
melkein itku pääsi, kun katsoin sitä tappelua
aluksi. Mutta alle viikossa vanha kissa hyväksyi
uuden tulokkaan.
Kai se vanha kissa kokee reviisinsä uhatuksi, kun
uusi kisu saapuu taloon. Meillä auttoi
sellainenkin, kun annoin kissoille vuorotellen
omasta kädestäni herkkupaloja.
Nyt ne pesevät toisiaan ja nukkuvat vierekkäin.
Eiköhän teidänkin pojat vielä kaverustu!
ei vanhat kissat ´hyväksy nuorta tai uutta
lemmikkiä, on se mikä vain ei ne vain hyväksy,
mutta ei ne nut mitään häkkieläimiä paheksu,
kannattaa ottaa pikku kissa syliin ja antaa
kollin varovasti haistella tätä, jos ei auta,
käänny kissatietäjän puoleen tai lääkärin jos
käytte rokottaa tai mitä tahansa tekemässä
eläinlääkärin luona!