Turhaan(ko) huolestunut?

Kyllä minä jättäisin lastensuojeluilmoituksen ja ottaisin asian esiin myös koulussa oppilashuollossa ja juttelisin oppilaan kanssa huomioiden että hän ei varmasti heti kaikkea kerro vaan päinvastoin salaa asioita.

Kotonaaa kirjoitti:

Kyllä minä jättäisin lastensuojeluilmoituksen ja ottaisin asian esiin myös koulussa oppilashuollossa ja juttelisin oppilaan kanssa huomioiden että hän ei varmasti heti kaikkea kerro vaan päinvastoin salaa asioita.

Lue lisää

Otan asian heti ensiviikolla käsittelyyn. Tiedän hänen perheestään sen, että siellä ei kuulemma ole (enää) ongelmia. Tai mistä sitä nykytilanteesta tietää..
Silti huolestuttaa mitä hän tuolla lauseellaan tarkoitti. Onko ideoita, miten ottaa asia puheeksi? Nuori on levoton, vilkas ja hän tuntuu koko ajan kapinoivan vastaan.

ope32 kirjoitti:

Otan asian heti ensiviikolla käsittelyyn. Tiedän hänen perheestään sen, että siellä ei kuulemma ole (enää) ongelmia. Tai mistä sitä nykytilanteesta tietää..
Silti huolestuttaa mitä hän tuolla lauseellaan tarkoitti. Onko ideoita, miten ottaa asia puheeksi? Nuori on levoton, vilkas ja hän tuntuu koko ajan kapinoivan vastaan.

Lue lisää

Ihan omasta kokemuksesta voin mainita että jos perheessä on ollut vanhempien "syystä" ongelmia niin ne vaikuttavat tosi kauan vielä sen jälkeen kun asiat paranevat.

Tosi arvostettavaa kun jaksat välittää vaikka se ei varmasti ole helppoa vaan ehkä hyvinkin vaikeaa. En osaa sen paremmin auttaa, mutta jotain aitoa apua tuo nuori tarvitsee. Se voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin luottamuksellinen ja aito keskusteluyhteys tilanteessa jossa on helppo vapaasti keskustella, eri asia uskaltaako nuori luottaa.

Ihan omasta kirjoitti:

Ihan omasta kokemuksesta voin mainita että jos perheessä on ollut vanhempien "syystä" ongelmia niin ne vaikuttavat tosi kauan vielä sen jälkeen kun asiat paranevat.

Tosi arvostettavaa kun jaksat välittää vaikka se ei varmasti ole helppoa vaan ehkä hyvinkin vaikeaa. En osaa sen paremmin auttaa, mutta jotain aitoa apua tuo nuori tarvitsee. Se voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin luottamuksellinen ja aito keskusteluyhteys tilanteessa jossa on helppo vapaasti keskustella, eri asia uskaltaako nuori luottaa.

Lue lisää

Jaksan kyllä välittää oppilaista, mutta rankaksi tämä käy. Muut opettajat ovat kertoneet samanlaisia kokemuksia hänestä.
Ei kuulemma tee läksyjään, tuntitehtäviä, ei keskity mihinkään, niskuroi vastaan minkä kerkeää sekä on uhattu jo jättää luokalleen. Yleensä tytöt eivät ole olleet tuollaisia, vaan pojat. Siksi minullakin herää huolta, enkä oikein tiedä miten aloittaisin keskustelun.

ope32 kirjoitti:

Jaksan kyllä välittää oppilaista, mutta rankaksi tämä käy. Muut opettajat ovat kertoneet samanlaisia kokemuksia hänestä.
Ei kuulemma tee läksyjään, tuntitehtäviä, ei keskity mihinkään, niskuroi vastaan minkä kerkeää sekä on uhattu jo jättää luokalleen. Yleensä tytöt eivät ole olleet tuollaisia, vaan pojat. Siksi minullakin herää huolta, enkä oikein tiedä miten aloittaisin keskustelun.

Lue lisää

oppilasta jäämään tunnin jälkeen. Menet suoraan asiaan eli kerrot huolestuneesi kokeeseen kirjoitetusta. Kysyt, onko syytä huoleen. Vastaus voi olla ei, mutta jatka kysymällä, miten kotona menee, onko kavereita, poikaystävähuolia, kouluhuolia jne. Oppilas voi olla hiljaa asioistaan, mutta vahvista mieltäsi siltä varalta, että kuulet jotain kamalaa/hälyttävää. Voi olla, että aiheellista olisi myös kysyä, onko oppilaalla itsetuhoisia ajatuksia, itsemurhayrityksiä tai viiltelyä. Mitä tahansa kuulet, et saa kauhistua tai panikoida. Älä ala kiistää oppilaan huolia tyyliin onhan elämä oikeasti aika kivaa ja kyllähän sinä pärjäät, vaan kuuntele ja usko. Ole empaattinen, mutta rauhallinen. Sinun on kestettävä lapsen hätä, jotta hän uskaltaa uskoutua.

Vaikka vastaus kaikkeen olisi, että ei hätää, huolehdi siitä, että oppilas käy kuraattorilla. Sinuna juttelisin ensin luokanvalvojan ja kuraattorin kanssa. Voit esim. sopia oppilaalle kuraattoriajan jo valmiiksi ja antaa sen hänelle keskustelun yhteydessä. Muista sanoa myös olevasi itse jatkossakin käytettävissä. Varmista, että kuraattoriaika käytetään. Palaa asiaan oppilaan kanssa myöhemmin uudelleen, kysy mitä kuuluu jne.

Kannattaa ehkä myös tehdä virallinen ilmoitus huolestasi oppilashuoltoryhmään.

opex kirjoitti:

oppilasta jäämään tunnin jälkeen. Menet suoraan asiaan eli kerrot huolestuneesi kokeeseen kirjoitetusta. Kysyt, onko syytä huoleen. Vastaus voi olla ei, mutta jatka kysymällä, miten kotona menee, onko kavereita, poikaystävähuolia, kouluhuolia jne. Oppilas voi olla hiljaa asioistaan, mutta vahvista mieltäsi siltä varalta, että kuulet jotain kamalaa/hälyttävää. Voi olla, että aiheellista olisi myös kysyä, onko oppilaalla itsetuhoisia ajatuksia, itsemurhayrityksiä tai viiltelyä. Mitä tahansa kuulet, et saa kauhistua tai panikoida. Älä ala kiistää oppilaan huolia tyyliin onhan elämä oikeasti aika kivaa ja kyllähän sinä pärjäät, vaan kuuntele ja usko. Ole empaattinen, mutta rauhallinen. Sinun on kestettävä lapsen hätä, jotta hän uskaltaa uskoutua.

Vaikka vastaus kaikkeen olisi, että ei hätää, huolehdi siitä, että oppilas käy kuraattorilla. Sinuna juttelisin ensin luokanvalvojan ja kuraattorin kanssa. Voit esim. sopia oppilaalle kuraattoriajan jo valmiiksi ja antaa sen hänelle keskustelun yhteydessä. Muista sanoa myös olevasi itse jatkossakin käytettävissä. Varmista, että kuraattoriaika käytetään. Palaa asiaan oppilaan kanssa myöhemmin uudelleen, kysy mitä kuuluu jne.

Kannattaa ehkä myös tehdä virallinen ilmoitus huolestasi oppilashuoltoryhmään.

Lue lisää

Kiitos paljon neuvoistasi. Olen kysynyt aiemmin häneltä, miksei hän tee läksyjään. Vastaus on aina sama "ei huvita, en jaksa enkä kykene". Pistää miettimään, laiminlyökö hän koulua vain "huvikseen" vai onko hänellä oikeasti ongelmia. Epäilen suuresti jälkimmäistä.

Olen myös huomannut hänellä vasemmassa ranteessa epäilyttäviä jälkiä, mutten ole ottanut asiaa tarkemmin esille. Pitäisikö mainita tuosta samalla kertaa? Kysynkö suoraan, onko hänellä ollut itsemurha-ajatuksia?
Pitää vain yrittää pysyä vahvana, kun en mikään asiantuntija ole.

ope32 kirjoitti:

Jaksan kyllä välittää oppilaista, mutta rankaksi tämä käy. Muut opettajat ovat kertoneet samanlaisia kokemuksia hänestä.
Ei kuulemma tee läksyjään, tuntitehtäviä, ei keskity mihinkään, niskuroi vastaan minkä kerkeää sekä on uhattu jo jättää luokalleen. Yleensä tytöt eivät ole olleet tuollaisia, vaan pojat. Siksi minullakin herää huolta, enkä oikein tiedä miten aloittaisin keskustelun.

Lue lisää

keskustellut toisten opettajien kanssa, ja oppilaan ongelmat ovat heidän tiedossaan.
Entä oppilashuoltoryhmän?
Onko sinun kuitenkaan syytä lähteä sooloilemaan tässä asiassa? Oppilaan kanssa sinun pitää tietysti tietysti keskustella, mutta luulisin koulukuraattorin, -terveydenhoitajan ja -psykologin olevan sopivampia henkilöitä viemään asiaa eteenpäin. Saattaahan olla, että he jo hoitavat tätä asiaa. Oletko oppilaan luokanvalvoja?
Äskettäinen joukkomurha on saattanut kouluyhteisöt varuilleen. Ylireagoinnista on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, kuten esim. 11.9.2001 -tapahtuman seuraukset osoittavat. Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, eivätkä kaikki kyrsiintyneet oppilaat joukkomurhaajia.

siis jo kirjoitti:

keskustellut toisten opettajien kanssa, ja oppilaan ongelmat ovat heidän tiedossaan.
Entä oppilashuoltoryhmän?
Onko sinun kuitenkaan syytä lähteä sooloilemaan tässä asiassa? Oppilaan kanssa sinun pitää tietysti tietysti keskustella, mutta luulisin koulukuraattorin, -terveydenhoitajan ja -psykologin olevan sopivampia henkilöitä viemään asiaa eteenpäin. Saattaahan olla, että he jo hoitavat tätä asiaa. Oletko oppilaan luokanvalvoja?
Äskettäinen joukkomurha on saattanut kouluyhteisöt varuilleen. Ylireagoinnista on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, kuten esim. 11.9.2001 -tapahtuman seuraukset osoittavat. Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, eivätkä kaikki kyrsiintyneet oppilaat joukkomurhaajia.

Lue lisää

olen keskustellut muutamien opettajien kanssa. Oppilaan ongelmat ovat selvinneet heillekin, mutta kukaan heistä ei ole ottanut asiaa puheeksi oppilaan kanssa.
Siispä ajattelin itse ottaa asian esille.
Oppilas ei käy koulukuraattorilla, sen tiedän, siksi ajattelin varata samalla hänelle myös ajan kuraattorille. En ole oppilaan luokanvalvoja, olen vain aineopettaja.

ope32 kirjoitti:

Kiitos paljon neuvoistasi. Olen kysynyt aiemmin häneltä, miksei hän tee läksyjään. Vastaus on aina sama "ei huvita, en jaksa enkä kykene". Pistää miettimään, laiminlyökö hän koulua vain "huvikseen" vai onko hänellä oikeasti ongelmia. Epäilen suuresti jälkimmäistä.

Olen myös huomannut hänellä vasemmassa ranteessa epäilyttäviä jälkiä, mutten ole ottanut asiaa tarkemmin esille. Pitäisikö mainita tuosta samalla kertaa? Kysynkö suoraan, onko hänellä ollut itsemurha-ajatuksia?
Pitää vain yrittää pysyä vahvana, kun en mikään asiantuntija ole.

Lue lisää

kehotettiin tuolla olemaan sooloilematta ja totta onkin, että tässä liikutaan sellaisella alueella, jolle meillä ei ole koulutusta ja josta emme saa palkkaa. Mielestäni meidän pitää kuitenkin olla aikuisia ihmisiä kaikille työssämme ja elämässämme kohtaamillemme lapsille.

Oppilas on kirjoittanut kokeeseen ne jutut syystä. Ja siihenkin on syynsä, että juuri sinulle. Ehkä siksi, että olette jo aiemmin jutelleet läksyistä ja hän on jo yrittänyt kertoa jotain esimerkiksi sillä, ettei jaksa. Mikset jaksa ja mikä vie voimasi, on seuraava kysymys. Voi olla, ettei sekään ole sattumaa, että olet saanut näköyhteyden ranteisiin.

Vaikkei hän enempää sinulle koskaan avautuisi tai vaikka et voisi häntä auttaa, olet vointia kysymällä antanut esimerkin aikuisesta, joka välittää ja jota kiinnostaa ja joka edes yrittää vastata avunpyyntöön. Jo se, että on tällaisia ihmisiä, antaa toivoa. Ei tarvitse olla asiantuntija välittääkseen.

Mutta ilman muuta jos jotain vakavampaa ilmenee, oppilaan pitää päästä ammattilaisten puheille. Mainitse kuraattorille niistä jäljistä.

ope32 kirjoitti:

olen keskustellut muutamien opettajien kanssa. Oppilaan ongelmat ovat selvinneet heillekin, mutta kukaan heistä ei ole ottanut asiaa puheeksi oppilaan kanssa.
Siispä ajattelin itse ottaa asian esille.
Oppilas ei käy koulukuraattorilla, sen tiedän, siksi ajattelin varata samalla hänelle myös ajan kuraattorille. En ole oppilaan luokanvalvoja, olen vain aineopettaja.

Lue lisää

että oppilas 'esittelee' tarkoituksella ranteitaan? Siis että huomaisin hänen ongelmansa, ja ottaisin asian puheeksi?

ope32 kirjoitti:

että oppilas 'esittelee' tarkoituksella ranteitaan? Siis että huomaisin hänen ongelmansa, ja ottaisin asian puheeksi?

on kyllä, ei olisi ensimmäinen kerta, kun kuulen tällaista tapahtuneen. Jokainen pulassa oleva lapsi toivoo sisimmässään, että joku tulisi hätiin. Samalla he kuitenkin yrittävät salata ongelmiaan eli käytös ja toiveet ovat ambivalentteja. He eivät itsekään tiedä, mitä haluavat ja mitä pitäisi tehdä. He käytöksellään suorastaan pyytävät apua ja sen jälkeen kieltäytyvät siitä. Mutta siihenhän ei aikuinen voi suostua ja testistähän siinä usein on kyse. Lapsi testaa, huomaako kukaan, välittääkö kukaan.

opex kirjoitti:

on kyllä, ei olisi ensimmäinen kerta, kun kuulen tällaista tapahtuneen. Jokainen pulassa oleva lapsi toivoo sisimmässään, että joku tulisi hätiin. Samalla he kuitenkin yrittävät salata ongelmiaan eli käytös ja toiveet ovat ambivalentteja. He eivät itsekään tiedä, mitä haluavat ja mitä pitäisi tehdä. He käytöksellään suorastaan pyytävät apua ja sen jälkeen kieltäytyvät siitä. Mutta siihenhän ei aikuinen voi suostua ja testistähän siinä usein on kyse. Lapsi testaa, huomaako kukaan, välittääkö kukaan.

Lue lisää

On selvää, että hän pyrkii erityisesti koepaperin teksteillä tuomaan ongelmaansa esiin. Luulenpa, että myös jäljet ranteessa kertovat ahdistuksesta, jonka hän toivoisi muiden huomaavan. Hänelle lienee juuri puhuminen olevan kaikkein haastavinta. Sanoithan itsekin, ettei ko. oppilas mene itse kuraattorille. Kannatankin ajatusta, että varaat itse ajan ja kerrot etukäteen oppilaan tilanteesta kuraattorille. Itse voit korkeintaan keskustella oppilaan kanssa tunnin jälkeen. Vältä hyökkäämästä kysymyksillä, sehän saa hänet pahimmassa tapauksessa vain sulkeutumaan. Ehdotan, että kysyt kuulumisia, otat jossain vaiheessa koepaperin tekstit puheeksi ja kerrot hänelle, että sinä olet aikuisena valmis kuuntelemaan häntä. Osoitat, että välität. Se lienee tässä tilanteessa kaikkein tärkeintä.

mielipiteeni kirjoitti:

On selvää, että hän pyrkii erityisesti koepaperin teksteillä tuomaan ongelmaansa esiin. Luulenpa, että myös jäljet ranteessa kertovat ahdistuksesta, jonka hän toivoisi muiden huomaavan. Hänelle lienee juuri puhuminen olevan kaikkein haastavinta. Sanoithan itsekin, ettei ko. oppilas mene itse kuraattorille. Kannatankin ajatusta, että varaat itse ajan ja kerrot etukäteen oppilaan tilanteesta kuraattorille. Itse voit korkeintaan keskustella oppilaan kanssa tunnin jälkeen. Vältä hyökkäämästä kysymyksillä, sehän saa hänet pahimmassa tapauksessa vain sulkeutumaan. Ehdotan, että kysyt kuulumisia, otat jossain vaiheessa koepaperin tekstit puheeksi ja kerrot hänelle, että sinä olet aikuisena valmis kuuntelemaan häntä. Osoitat, että välität. Se lienee tässä tilanteessa kaikkein tärkeintä.

Lue lisää

kyllä tuossa kysymysten välttämisessä eri mieltä. Oppilashan on jo nyt sulkeutunut, eikä hän löydä keinoja ottaa asiaa puheeksi. Hän vihjaa kokeessa ja vilauttelee ranteitaan puhumisen sijaan. Kun tilanne nyt jo on tämä, miksi pelätä sulkeutumista, joka siis on vallitseva tilanne?!

Oppilas ei varmasti kerro kuulumisiaan, jos häneltä kysytään vain että mitä kuuluu. Hän vastaa siihen jotain epämääräistä, mutta siihen epämääräiseen pitää tarttua ja siitä pitää jatkaa, koska on tullut jo riittävästi vihjeitä siitä, että tarvetta on puhua, mutta kykyä ei.

Oppilas tietää, että kuulumisia kysellään usein silloinkin, kun kysyjä ei oikeasti ole kiinnostunut aidosta vastauksesta. Montakohan kertaa hän on elämänsä aikana kohdannut aikuisen, joka on ollut valmis istumaan alas ja kiirettä pysähtynyt ja todella ollut kiinnostunut? Vai onkohan aina käynyt niin, että joku on omaatuntoaan rauhoittaakseen kysäissyt ja ollut kuitenkin sitten lopulta kuulematta ja kuuntelematta? Useimmat aikuisethan eivät halua kuulla! Me haluamme elää uskossa, että kaikki on hyvin. Ja haluamme itse päästä vähällä. Mehän olemme täällä vain töissä...

opex kirjoitti:

kyllä tuossa kysymysten välttämisessä eri mieltä. Oppilashan on jo nyt sulkeutunut, eikä hän löydä keinoja ottaa asiaa puheeksi. Hän vihjaa kokeessa ja vilauttelee ranteitaan puhumisen sijaan. Kun tilanne nyt jo on tämä, miksi pelätä sulkeutumista, joka siis on vallitseva tilanne?!

Oppilas ei varmasti kerro kuulumisiaan, jos häneltä kysytään vain että mitä kuuluu. Hän vastaa siihen jotain epämääräistä, mutta siihen epämääräiseen pitää tarttua ja siitä pitää jatkaa, koska on tullut jo riittävästi vihjeitä siitä, että tarvetta on puhua, mutta kykyä ei.

Oppilas tietää, että kuulumisia kysellään usein silloinkin, kun kysyjä ei oikeasti ole kiinnostunut aidosta vastauksesta. Montakohan kertaa hän on elämänsä aikana kohdannut aikuisen, joka on ollut valmis istumaan alas ja kiirettä pysähtynyt ja todella ollut kiinnostunut? Vai onkohan aina käynyt niin, että joku on omaatuntoaan rauhoittaakseen kysäissyt ja ollut kuitenkin sitten lopulta kuulematta ja kuuntelematta? Useimmat aikuisethan eivät halua kuulla! Me haluamme elää uskossa, että kaikki on hyvin. Ja haluamme itse päästä vähällä. Mehän olemme täällä vain töissä...

Lue lisää

En puhunut kysymysten välttämisestä. Mielestäni olisi kaiketi vain fiksumpaa jutella oppilaan kanssa kunnolla (pidemmän aikaa) eikä suoraan paukauttaa kysymystä "miksi viiltelet?". Siihen tuskin saa kovin tyhjentävää vastausta. Tuollainen asia vaatii pidempää keskustelua kuin mitä opettajalla on antaa esim. välitunnilla. Kertovathan jo tekstit koepaperissa, että hätä on suuri kun "millään ei ole mitään väliä". On turha olettaa, että parilla suoralla kysymyksellä tulee suorat vastaukset kuin apteekin hyllyltä.

Kuten opex totesi, hän on varmasti saanut elämässään kokea paljon aikuisten välinpitämättömyyttä. Siksi opettajan tulisikin ehdottomasti ilmaista oppilaalle, että: "tässä on aikuinen, joka on aina valmis kuuntelemaan sinua". Luottamus tähän aikuiseen on ensiarvoisen tärkeä avautumisen kannalta.