Tänään haluaisin itkeä...mutta se on pidettävä sisällä....olisipa jo ilta ja lapset nukkuisivat, niin voisin rauhassa itkeä hiljaa... En tiedä, mistä tämä tunne ja haluaisin turruttaa sen pois, lääkkeitä tai jotain... On niin ikävä, jotakin ikävä..mutten tavoita, mitä... En pidä näistä päivistä, jolloin tunnen näin...:'(
Tänään olen täynnä surua
...mutta se pitää salata
7399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sure kunnolla surusi, se on parasta lääkettä ja ainoa oikea keino toipumiseen.
Haluaisit turruttaa surusi pois kenties mielialalääkkeillä, mutta niillä saattaa olla hyvin huonoja sivuvaikutuksia, vaikka suomalaiset lääkärit valitettavasti niitä vähättelevät.
"Ampuja kertoi käyttävänsä masennuslääkkeitä
Nuori esitteli lääkettä, joka on USA:ssa yhdistetty kouluampumisiin"
Julkaistu: 9.11.2007 lehdessä osastolla Kotimaa
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ampuja kertoi käyttävänsä masennuslääkkeitä/HS20071109SI4YO026p0
Jos olet enlanninkielen taitoinen niin tuolta löytyy lisää tietoa.
SSRI Stories
Antidepressant Nightmares
http://www.ssristories.com/index.html
Ja tuolta englanniksi ja konekäännettynä suomenkieliseksi
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://www.breggin.com/&sa=X&oi=translate&resnum=1&ct=result&prev=/search?q=Psychiatric Drug Facts with Dr. Peter Breggin - HOME&hl=fi&client=firefox-a&channel=s&rls=org.mozilla:fi:official&hs=PoF&sa=G
Sinun pitäisi alkaa psyykkaamaan itseäsi. Se tapahtuu kiinnittämällä ajatukset pois hetkestä.
Heti herättyä mielikuva jonnee onnelliseen hetkeen, maisemaan, rakkaaseen aikuiseen ihmiseen jne.
Nyt sinulla aivot toimii huonossa hapessa.
Olen viettänyt aivan paskapäivän. Mikään ei onnistunut. Minulla on illalla SE hetki.
Lähden surffaamaan painottomaan tilaan. Aivoja pitää koulia, vaikka ois kuinka paljon työtä.
Siinä töitä tehdessä
Voimia sinulle. Kumpa voisin auttaa.
tavisjätkä.
Ei se ihan noin helposti aina onnistu vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi..heti tulee kaipuun tunne ja paha olo vaikka ajattelisi jotain mukavaa..silloin itkee sitä ettei nyt tunnu samalta.
Auttaa jos puhuu jollekkin, vaikkakin itselle ainakin tulee aina tunne että ei saisi tuntea näin ja on taakaksi ystäville.Että ei saisi heihin omia murheitaan kaataa.
tehä vaik tämmöstä terapiaa! Perse ylös ja naaman pesu. Sit ulos ja kas kummaa, siellä on ihan maailma.
Itkun aiheita elämäs riittää, joskus niinki paljon ettei ehdi enää parkua omaa "ai ku on paha olla"-oloaan. Mut se nyt vaan on niin.
Miksi olet itkevä äiti? Kasvata itestäs vahva emo pennuillesi. Itke sitten vanhana.
mulla on sama juttu että vois itkee mulla on surua kun olen menettänyt läheiseni..ja saan ammatti apua siihen.mutta en pysty itkeen lasten nähen ja 2 niistä on jo kohta täysikäsiä joten ne valvoo melko pitkään ja ei mulla liioin ole sitä omaa aikaa.ja mies reissuhommissa.joten otan osaa..mutta sinä joka sanot että itke vanhana tai sinne päin niin haita..v....u.minä olen menettänyt yhtäkkiä aivan yllättäin liian nuoren ihmisen joka tietty myös ajatteli että sit vanhempana.mut ei kerinnyt edes perhettä perustaa.lähti luotamme sairauskohtauksen takia.....terve nuori mies...ettei kannata tulla kellekkään sanomaan et sitten vanhempana tee sitä tai tätä..et miettikää et ei kerkee olla vanha ja nauttia elämästä tai näyttää omia hyviä ja pahoja oloja...alkuperäinen koitetaan jaksaa....
Voimia sinulle!!!!!!!! HALAUS!!!
Hyvät ihmiset! Minkä ihmeen takia teidän pitää turruttaa itku, että lapset ei sitä vaan näe? Surusta johtuva tunteen ilmaus itku on aivan yhtä normaalia näyttää, kun jos olet iloinen ja naurat. Meillä suomalaisilla on viellä toisilla vaikea ilmaista negatiivisia tunteita: ne pitää salata tai nolottaa näyttää niitä. Tai viellä pahempaa, pyydellään jopa anteeksi, kun itkettää. Silloin kun mun mies kuoli itkin aina silloin kun itketti. Ja kerran itkeskelin yhtä muutakin asiaa silloin tällöin. Lapset kysyvä alkuun mitä itken ja totuuden mukaisesti aina kerroin syyn. Jatkoivat omia puuhiaan, toisen isomman lapsen kanssa itkettiin välillä yhdessä, kun oli iskää ikävä. Sit alkoi mennä päiviä että eivät enää kysyneet kun jo arvasivat. Lapset ovat kyllä niin tarkkoja, että vaistoavat, jos sulla on paha olla. Myös katastrofien kriisipuinnin ihmiset neuvoivat minua tässä asiassa silloin.