Hei,
Kysyisin teiltä yhtä juttuu. Onko tämä kehityskulku
käynyt jollekin teistä? Olen nyt 25-vuotias nainen.
Sairastuin ensi kertaa syömishäiriöön 14-15 vuotiaana, anoreksiaan, olen 160 cm ja painoin vähän yli 30 kg. Jouduin hoitoon, kun taju lähti ja minua pakkoruokittiin sairaalassa. Paraneminen lähti tuosta järkytyksestä, mutta vuosi pari myöhemmin sairastuin bulimiaan: aina ruoka mielessä paastoa ja ahmimista ja itseinhoa. Painoni pysyi kutakuinkin terveen lukemissa.
Tätä kierrettä jatkui monta vuotta. Nyt vähän
yli pari kybäsenä tuli seinä vastaan, kun lakkasin
välittämästä ja ajattelin ettei tässä mitään ja
annoin vaan mennä, sairastuin bediin. Ahmin ja
ahmin, laihdutan ja laihdutan, mutten oksenna.
Nyt painoni 160 cm ja 85 kg. Itseinho valtava.
Tänä aamuna päätin etten enää ahmi, en toisaalta
halua syödäkkään enää ja haluaisin näyttää kaikille "normaaleille" joilla on aina jotain sanottavaa toisten ulkonäöstä että haistakaa paskat tällä tavalla. Mitä teen, en tiedä enää
en enää ahmi, mutta pelkäänkin että anoreksiaan
taas päädyn tai kaulailemaan salaa vessanpönttöä.
Mitä teen, mistä apua? (terapiassa on käyny,
muttei lähetettä syömishäiriöpoliklinikalle. En oo enää hoitosuhteessa ja fluoksetiinikuurit vedetty, eikä ollut apua mulle, joten tässäkö se mun elämä nyt sitten oli?) Blaah.
Kysyisin teiltä yhtä juttuu. Onko tämä kehityskulku
käynyt jollekin teistä? Olen nyt 25-vuotias nainen.
Sairastuin ensi kertaa syömishäiriöön 14-15 vuotiaana, anoreksiaan, olen 160 cm ja painoin vähän yli 30 kg. Jouduin hoitoon, kun taju lähti ja minua pakkoruokittiin sairaalassa. Paraneminen lähti tuosta järkytyksestä, mutta vuosi pari myöhemmin sairastuin bulimiaan: aina ruoka mielessä paastoa ja ahmimista ja itseinhoa. Painoni pysyi kutakuinkin terveen lukemissa.
Tätä kierrettä jatkui monta vuotta. Nyt vähän
yli pari kybäsenä tuli seinä vastaan, kun lakkasin
välittämästä ja ajattelin ettei tässä mitään ja
annoin vaan mennä, sairastuin bediin. Ahmin ja
ahmin, laihdutan ja laihdutan, mutten oksenna.
Nyt painoni 160 cm ja 85 kg. Itseinho valtava.
Tänä aamuna päätin etten enää ahmi, en toisaalta
halua syödäkkään enää ja haluaisin näyttää kaikille "normaaleille" joilla on aina jotain sanottavaa toisten ulkonäöstä että haistakaa paskat tällä tavalla. Mitä teen, en tiedä enää
en enää ahmi, mutta pelkäänkin että anoreksiaan
taas päädyn tai kaulailemaan salaa vessanpönttöä.
Mitä teen, mistä apua? (terapiassa on käyny,
muttei lähetettä syömishäiriöpoliklinikalle. En oo enää hoitosuhteessa ja fluoksetiinikuurit vedetty, eikä ollut apua mulle, joten tässäkö se mun elämä nyt sitten oli?) Blaah.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olisi varmaan laihduttaa terveellisesti. Sulla on riittänyt voimaa tähänkin asti ja normaalilla laihduttamisella olos vois hyvinki parantua. Tai ehkä voisit ensin pari viikkoa syödä sen perusolosuosituksen mukaisen 2000 kaloria päivässä että olo tasaantuis ahmimisten jälkeen. Katsoisit miten menee, rupeat liikkumaan muutaman kerran viikossa. Vaikka vaan puolen tunnin reippaan kävelylenkin jollet oo liikunnanystävä. Ja jos haluat ruokaa vähentää ni älä mene 1600:n alle ni lienet turvassa. Kun paino lähtee putoamaan voit pitää taukoja laihdutuksessa - sellaisia kuukausia kun keskityt pitämään sen painon missä olet. Silloin ei ehkä jäisi niin helposti päälle se anoreksiaan mahdollisesti johtava laihdutusputki. Älä laske kaloreita liian tarkkaan, ota mallia jostain ateriasuosituksista ja normalisoi syömistäs niiden avulla.
Kirjoitan tietysti ihan maallikkona, mitään tietoa mistään hoito-ohjelmista mulla ei oo eli maalaisjärjellä mennään. :) Ja jos haluat tietää minkä siivilän läpi katson omaa ruokalautastani, niin anoreksia se kai on.
Voimia! Toi onnistumis-threadi täällä näyttää rohkaisevalta, iloitaan kaikista pienistäkin onnistumisista.
Mun neuvo on: Jätä kalorit elämästäsi lopullisesti. Älä laske niitä! Syöt vaan terveellisesti. Kiinnitä pikemminkin kaloreiden sijasta huomitota rasvanlaatuun ja sokerin määrään.
minulla.
En tiedä pääseekö tästä kirotusta sairaudesta ikinä eroon. Vaikka järki sanoo miten pitäisi syödä, sitä vaan sortuu ahmimaan. Ahdistukseen varmaan.
Itse olen saanut pidettyä painoni aina alle 70kg, mutta vuosittain paino saattaa heitellä - 10-20kg. Olen n. 160cm pitkä. Ei ole kovin terveellistä.