Minulla on outoja ajatuksia ja tuntemuksia: mielestäni Saksassa Berliinin osavaltiossa psyykkisesti sairailla on paremmat olot kuin Suomessa. Olen saanut hoitoa sekä Suomessa että Berliinissä.
Suomessa alan lainsäädäntö ja käytännöt perustuvat siihen, että erilaisuutta ei katukuvassa juurikaan suvaita sekä oletukseen hoitohenkilökunnnan "erehtymättömyydestä."
Suomessa jos potilas sairaalassa moittii henkilökuntaa jostain, johtaa se lähes aina rankaisutoimenpiteisiin potilasta kohtaan. Berliinissä taas henkilökunta tarkistaa potilaan väitteet huolella ja tulee usein myöntämään virheensä ja pyytämään anteeksi. Jo tällainenkin seikka vähentää huomattavasti lääkityksen tarvetta. Suomessa saatetaan jopa tarvita lääkkeitä hoitamaan hoitohenkilökunnan aiheuttamaa stressiä.
Vakavampia oireita kuten maniaa ja psykoosia hoidetaan Berliinissä useimmiten vapaaehtoisella hoidolla avoimien ovien osastolla. Hoito on siellä niin monipuolista ja ihmisläheistä että sairaalaan tullaan ja siellä pysytään mielellään. Suomessa maanikot ja psykootikot useimmiten kiistävät oireensa ja koittavat välttää hoitoa karmeiden sairaalaolosuhteiden vuoksi.
Berliinissä sairaalahenkilökunnan keskeisiin ominaisuuksiin tuntuu kuuluvan nöyryys potilaita kohtaan. Lääkitys on huomattavsti kevyempää kuin Suomessa.
Jonkun potilaan voidessa pahoin Suomessa retuutetaan hänet mitään kyselemättä eristyselliin ja/tai tainnutetaan injektioilla. Berliinissä taas vastaavat tilanteet hoidetaan empaattisin keskusteluin.
Berliinin olosuhteita tuskin tullaan lähivuosisatoina Suomeen samaan. Suomalaiseen kulttuuriin kun sisältyy perusarvona mielentervyspotilaan arvostelukyvyn jatkuva kyseenalaistaminen, Saksassa ei. Tuloksena Saksassa on hyvinvointi parempaa ja työkyvyn säilyminen tai palautuminen todennäköisempää.
Suomessa usein "hoitoihin" tuntuu sisltältyvän vähän muita motiiveja kuin potilaan itsensä tunteman kärsimyksen lievittäminen. Saksassa vastaava ei ole mahdollista, saksalaiset ovat ottaneet opikseen Gestapon ja Stasin aikaisten holhousyhteiskuntien ikävistä kokemuksista. Suomessa taas ollaan matkalla lain lisäkiristyksillä eräänlaisen neljännen valtakunnan oloihin. Olosuhetista Suomen avohoitovankeudessa ollaan tekemässä niin tukalia, että erilaiset epätoivoiset ja silmittömät teot tulevat lisääntymään.
Suomessa alan lainsäädäntö ja käytännöt perustuvat siihen, että erilaisuutta ei katukuvassa juurikaan suvaita sekä oletukseen hoitohenkilökunnnan "erehtymättömyydestä."
Suomessa jos potilas sairaalassa moittii henkilökuntaa jostain, johtaa se lähes aina rankaisutoimenpiteisiin potilasta kohtaan. Berliinissä taas henkilökunta tarkistaa potilaan väitteet huolella ja tulee usein myöntämään virheensä ja pyytämään anteeksi. Jo tällainenkin seikka vähentää huomattavasti lääkityksen tarvetta. Suomessa saatetaan jopa tarvita lääkkeitä hoitamaan hoitohenkilökunnan aiheuttamaa stressiä.
Vakavampia oireita kuten maniaa ja psykoosia hoidetaan Berliinissä useimmiten vapaaehtoisella hoidolla avoimien ovien osastolla. Hoito on siellä niin monipuolista ja ihmisläheistä että sairaalaan tullaan ja siellä pysytään mielellään. Suomessa maanikot ja psykootikot useimmiten kiistävät oireensa ja koittavat välttää hoitoa karmeiden sairaalaolosuhteiden vuoksi.
Berliinissä sairaalahenkilökunnan keskeisiin ominaisuuksiin tuntuu kuuluvan nöyryys potilaita kohtaan. Lääkitys on huomattavsti kevyempää kuin Suomessa.
Jonkun potilaan voidessa pahoin Suomessa retuutetaan hänet mitään kyselemättä eristyselliin ja/tai tainnutetaan injektioilla. Berliinissä taas vastaavat tilanteet hoidetaan empaattisin keskusteluin.
Berliinin olosuhteita tuskin tullaan lähivuosisatoina Suomeen samaan. Suomalaiseen kulttuuriin kun sisältyy perusarvona mielentervyspotilaan arvostelukyvyn jatkuva kyseenalaistaminen, Saksassa ei. Tuloksena Saksassa on hyvinvointi parempaa ja työkyvyn säilyminen tai palautuminen todennäköisempää.
Suomessa usein "hoitoihin" tuntuu sisltältyvän vähän muita motiiveja kuin potilaan itsensä tunteman kärsimyksen lievittäminen. Saksassa vastaava ei ole mahdollista, saksalaiset ovat ottaneet opikseen Gestapon ja Stasin aikaisten holhousyhteiskuntien ikävistä kokemuksista. Suomessa taas ollaan matkalla lain lisäkiristyksillä eräänlaisen neljännen valtakunnan oloihin. Olosuhetista Suomen avohoitovankeudessa ollaan tekemässä niin tukalia, että erilaiset epätoivoiset ja silmittömät teot tulevat lisääntymään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.