Hei. Kaipailisin nyt vähän hyviä neuvoja.
Tässä nyt jotain taustastani: Olen siis 22-vuotias, eronnut 4n vuoden suhteesta kaksi vuotta sitten. Suhde oli koko sen ajan todella huono, pahoinpitelya, syyttelyä, haukkumista, toisin sanoen elin toisen käskyjen vallassa. Mitään ei saanut itse päättää, joskus meni myös siihen etten saanut päättää mitä puen päälleni.
Nyt vasta alan kunnolla ymmärtämään millaisessa suhteessa olin ja ihmettelen suuresti kuinka olen vielä hengissä.
Nyt muutaman kuukauden ajan olo on ollut todella kehno. Väsyttää muttei nukuta, ahdistaa, kiirettä pitää olevinaan vaikka mitään ei oikeasti tarvisi tehdä, koulussa käyn normaalisti, syön terveellisesti ja liikun paljon. Olen ollut vuoden ajan kipeänä: normaalia flunssaa, jatkuvaa pääkipua, selkäkipua jne.
Välillä on parempia päiviä ja puhunkin normaalia enemmän jota kaverini ihmettelevät, sitä kestää pari päivää korkeintaan kun taas mennään pohjalle ja olo on mitä sattuu: haluaisi vain kuolla pois. Mikään ei oikeasti helpota oloa, luulin että kavereille ja perheelle puhuminen auttaa mutta tuntuu että se vain pahentaa asiaa. Olen ihan neuvoton. Tuntuu ettei jaksa tehdä mitään ja haluaisin vain nukkua. Yksin nukkuminen ja liikkuminen varsinkin iltaisin pelottaa suunnattomasti.
Kertokaas nyt neuvoja tai mitä tahansa! Kiitos etukäteen.
Tässä nyt jotain taustastani: Olen siis 22-vuotias, eronnut 4n vuoden suhteesta kaksi vuotta sitten. Suhde oli koko sen ajan todella huono, pahoinpitelya, syyttelyä, haukkumista, toisin sanoen elin toisen käskyjen vallassa. Mitään ei saanut itse päättää, joskus meni myös siihen etten saanut päättää mitä puen päälleni.
Nyt vasta alan kunnolla ymmärtämään millaisessa suhteessa olin ja ihmettelen suuresti kuinka olen vielä hengissä.
Nyt muutaman kuukauden ajan olo on ollut todella kehno. Väsyttää muttei nukuta, ahdistaa, kiirettä pitää olevinaan vaikka mitään ei oikeasti tarvisi tehdä, koulussa käyn normaalisti, syön terveellisesti ja liikun paljon. Olen ollut vuoden ajan kipeänä: normaalia flunssaa, jatkuvaa pääkipua, selkäkipua jne.
Välillä on parempia päiviä ja puhunkin normaalia enemmän jota kaverini ihmettelevät, sitä kestää pari päivää korkeintaan kun taas mennään pohjalle ja olo on mitä sattuu: haluaisi vain kuolla pois. Mikään ei oikeasti helpota oloa, luulin että kavereille ja perheelle puhuminen auttaa mutta tuntuu että se vain pahentaa asiaa. Olen ihan neuvoton. Tuntuu ettei jaksa tehdä mitään ja haluaisin vain nukkua. Yksin nukkuminen ja liikkuminen varsinkin iltaisin pelottaa suunnattomasti.
Kertokaas nyt neuvoja tai mitä tahansa! Kiitos etukäteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, taisit olla kovassa puristuksessa nuo vuodet ja vielä kovin nuorena ja haavoittuvana. Minäkin olin puristuksessa, mutta se puristus oli kovin pitkäaikanen. Kun se vihdoin nelisen vuotta sitten loppui, luulin, että elämäni helpottuu, vapaudun. Mutta kävikin aivan toisin, aloin vajota masennukseen ja siellä masennuksen syövereissä edelleen olen. Välillä en "herää" koko päivänä, vaikka olenkin liikkeellä. Pääni on kuin täynnä sumua koko ajan. Sitten tulee vähän virkeämpiä päiviä, ei nukuta koko ajan. Tuo sietämätön puristus traumatisoi minut ja siinä nyt olen, saaden hoitoa, mutta mikään ei tähän vaivaan auta nopeasti. Koko siihenastinen elämäni oli raskasta, nuo neljäkymmentä vuotta. Alkupuolisko siitä oli kaikkein vahingollisinta hyväksikäyttöineen ym.
Niin, särkyneitä olemme. Eheytyminen vie aikaa ja siihen tarvitsee ammattiauttajaa. Kunpa jaksaisin nähdä niin kauas, että voimani ovat tulleet taas takaisin, kunpa sinäkin jaksaisit.
Heippa.
Älä tee samaa virhettä, mitä tein itse. Olisi pitänyt hakea apua ajoissa, mutta se kynnys oli aina liian suuri.
Meidän kunnan terveyskeskuksessa ( varmaan kaikissa ) pitää vastaanottoa erittäin pätevä ja miellyttävä psykiatrian sairaanhoitaja. Hänen toimenkuvaansa kuuluu elämän vaikeuksissa auttaminen. Heillä on paljon tietoa,kokemusta ja " työkaluja ".
Saat sieltä ehdottoman luottamuksellista keskusteluapua.
Meidän TK:ssa ajan voi varata hänelle suorasta puhelinnumerosta. Vastaanotto on erillään hallinto-osaston yhteydessä, joten sinne voi mennä niin ettei " kukaan näe " !
T: F33.2/m37v.