Kun alkoholisti vihdoin lopettaa juomisensa, kuvittelevat useat puolisot (ja lapset, ystävät jne), että heidän pitäisi nyt jotenkin tukea tätä raitistunutta. Mutta näinhän asia ei ole.
Eihän "loppuun ajetuilta" läheisiltä voi enää tällaista vaatia!
Mikäli juoppo todellakin raitistuu ja toipuminen lähtee käyntiin, ei hän tarvitse enää tukea läheisiltään. Päinvastoin raitis alkoholisti alkaakin nyt vuorostaan tukemaan läheisiään.
Vuosikaudet juovan alkoholistin kanssa asuneet läheiset ovat eläneet "varpaillaan" ja peläten ihan riittävän pitkään. Nyt onkin heidän vuoronsa ryhtyä elämään omaa elämäänsä, ja hoitamaan itseään omassa sairaudessaan.
Raitis alkoholisti ensinnäkin antaa heille siihen mahdollisuuden ja toiseksi pystyy heitä myös tukemaan.
Raitistunut alkoholisti tarvitsee tottakai tukea, mutta nyt itse hän tietää minkälaista tukea hän tarvitsee, ja mistä sitä pitää hakea. Sitä tukea ei puoliso (enää) kykene antamaan.
Kun alkoholisti juodessaan on vuosikausia syyllistänyt puolisoaan, lapsiaan tai työkavereitaan omasta juomisestaan, ei hän nyt enää voi "syyllistää" näitä omasta raittiudestaan tai sen menetyksestä.
Raitistuttuaan alkoholisti tajuaa, että hänen on välttämätöntä alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästään. Ja kun toipuminen vihdoin käynnistyy, hän oppii antamaan myös läheisilleen mahdollisuuden omaan elämään.
"Elä ja anna elää" on se slogan, joka toteutuu täten.
Eihän "loppuun ajetuilta" läheisiltä voi enää tällaista vaatia!
Mikäli juoppo todellakin raitistuu ja toipuminen lähtee käyntiin, ei hän tarvitse enää tukea läheisiltään. Päinvastoin raitis alkoholisti alkaakin nyt vuorostaan tukemaan läheisiään.
Vuosikaudet juovan alkoholistin kanssa asuneet läheiset ovat eläneet "varpaillaan" ja peläten ihan riittävän pitkään. Nyt onkin heidän vuoronsa ryhtyä elämään omaa elämäänsä, ja hoitamaan itseään omassa sairaudessaan.
Raitis alkoholisti ensinnäkin antaa heille siihen mahdollisuuden ja toiseksi pystyy heitä myös tukemaan.
Raitistunut alkoholisti tarvitsee tottakai tukea, mutta nyt itse hän tietää minkälaista tukea hän tarvitsee, ja mistä sitä pitää hakea. Sitä tukea ei puoliso (enää) kykene antamaan.
Kun alkoholisti juodessaan on vuosikausia syyllistänyt puolisoaan, lapsiaan tai työkavereitaan omasta juomisestaan, ei hän nyt enää voi "syyllistää" näitä omasta raittiudestaan tai sen menetyksestä.
Raitistuttuaan alkoholisti tajuaa, että hänen on välttämätöntä alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästään. Ja kun toipuminen vihdoin käynnistyy, hän oppii antamaan myös läheisilleen mahdollisuuden omaan elämään.
"Elä ja anna elää" on se slogan, joka toteutuu täten.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen seurannut sinua kauan. Olet hirveän ehdoton, vaativa ja ankara itsellesi. Se on varmasti syy juomisreaktioon.
Muuten olen samaa mieltä. Mutta sinun on pakko antaa armo itsellesi, jossain vaiheessa.
ole enää voimia tukea,kun on syyllisetty ilman syytä vuosia,nimilelty vaikka miksi??
Pysyn kaukana jatkossa juojasta,en ole edes kovin läheinen ja olen saanut kärsiä,nyt minun pitää alkaa huolehtimaan itsestäni,ei ole muuhun enää voimaa.
Ettäkö hirveä ehdottomuus, vaativuus ja ankaruus olisivat olleet syitä "juomisreaktiooni".
Tuo oli (joskus viisaitakin kirjoittavalta) vanemoiselta todella uutta...
Onneksi et hakenut syitä lapsuudestani, tiedä vaikka sieltä joku naapurin setä tai eno-puoli olisi löytynytkin, joka "kosketteli minua silloin sillälailla".
Kyllä minun juomiseni oli seurausta alkoholismi-sairaudesta. Sairaus eteni sekakäyttöineen aivan kuin oppikirjasta suoraan.
Minä olen antanut itselleni armon, kuten sinäkin.
Jos ajattelemme kolmikkoa sinä, minä ja alkoholismi, on siinä yksi "jäsen" joka ei tunne armoa.
Siksi en kohtele juovia alkoholisteja kiltisti ymmärtäen, enkä heitä aio paapoa jatkossakaan. Itsekeskeiset juopot pitää saada kohtaamaan oma todellisuutensa, aina kun se vain on mahdollista.
Ei tapella tästä. Parasta kun ollaan selvin päin.
että kyllä jokainen syyllistää itse itsensä.Jos nyt käsitellään vain aikuisia.Ja se on kyllä sen selvemmän aikuisen asia suojella lapsia sitten tavalla tai toisella.Asia on vain,niin että jotkut ovat vietävissä jotkut ei turha siitä on ketää syytää ,varsinkaan alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä pelihimoisia ymn.
Tässäkin tapauksessa ei semmonen joka on näin ollut vietävissä ei nyt ketään pysty tukemaan.Kyllä oma minäkuva pitää ensin olla kunnossa.Eikä kerjäillä sääliä ja ymmärrystä nettipalstoilta .Ennen kuin ketään pystyy tukemaan edes itseään.
jotkin syyttää jopa iäkästä äitiään,tais isaruksia omasta juomisestaa,kiduttavat heitä syyllistämällä kaikesta jopa lapsuusajan asioista.
Lapsena voi vahingossa toista tönäistä,mutta liikaa juova syyttää siitä jopa yli keski-ikäsenä sisarustaan,tehden todella huonon olon heille.
Sitten juoja ihmettelee miksi ei kukaan soita eikä halua tavata,niin miksikö?Lopulta he syyttää ja nimittelee todella törkeästi,saaden todella paljon pahaa oloa muille ihmisille.