Nyt on käynyt niin, että päässä pyörii vain eläinlääketieteelliseen haluaminen. Olen 23-vuotias ja opiskelen Hkin yliopistossa alaa, jonne pääsee jotakuinkin 10% hakijoista. Tiedän siis mitä on perseensä puhki kuluttaminen pääsykokeisiin lukiessa. Biologia on vahva puoleni mutta se kemia ja fysiikka hiertää. Lukiossa kävin vain ne pakolliset kurssit (1kpl molempia) ja arvosanoiksi tuli jotain kasia ja pitkän matikan kirjoitinkin ja läpäisin rimaa hipoen. Olen aina ollut hidas tajuamaan matikkaa. Ongelmanani onkin ollut laiskuuteni, sillä minun olisi pitänyt tehdä niin paljon ylimääräistä itsekseni jotta olisin pärjännyt.
Nyt opiskelemaani alaa olisi vielä 3 vuotta jäljellä ja opiskelusta nautin ja uskon että nauttisin alan työstäkin. Mutta tuohon takaraivoon on tullut tuo ihmeellinen halu... Jotenkin ahdistaa se, että minusta tulisi koulunvaihtaja ja haahuilen vielä kolmikymppisenä yliopistossa ikiopiskelijana. Toisaalta olen sitä mieltä että jos jotain haluaa niin unelmia on seurattava ja parhaansa on yritettävä. Ja niitä opintotukivuosiakaan ei ole hurjasti jäljellä...
Ajattelin kuitenkin mennä valmennuskurssille, jossa voin kerrata fysiikan ja kemian Galenosta ajatellen ja yrittää pääsykokeita ens keväänä. Jos en toisellakaan yrittämällä pääse, niin siihen saa sitten jäädä.
Kuinka paljon lääkiksessä (sitten kun ollaan sisällä) opiskellaan kemiaa ja fysiikkaa? Tulevatko ne integroituna muihin opintoihin (mm. biokemia tms.) vai onko pelkkiä aineen kurssejakin. Onko opiskelu kemia- ja fysiikka painotteista vain pari ensimmäistä vuotta vai koko ajan?
Nyt tarvis pari rohkaisevaa sanaa ja viisasta sananvartta.
PS: tämä palo eläinlääkäriksi syttyi kun oma koirani oli sairas ja sain seurata hoitoa aika läheltä. Uskon että etiikkani ja maalaisjärkeni puolesta sopisin kyseiseen ammattiin. Olen hyvin eläinrakas mutta en usko että esim. eläimen lopettaminen olisi niin kamalaa, sillä en halua että eläimet kituu.
Nyt opiskelemaani alaa olisi vielä 3 vuotta jäljellä ja opiskelusta nautin ja uskon että nauttisin alan työstäkin. Mutta tuohon takaraivoon on tullut tuo ihmeellinen halu... Jotenkin ahdistaa se, että minusta tulisi koulunvaihtaja ja haahuilen vielä kolmikymppisenä yliopistossa ikiopiskelijana. Toisaalta olen sitä mieltä että jos jotain haluaa niin unelmia on seurattava ja parhaansa on yritettävä. Ja niitä opintotukivuosiakaan ei ole hurjasti jäljellä...
Ajattelin kuitenkin mennä valmennuskurssille, jossa voin kerrata fysiikan ja kemian Galenosta ajatellen ja yrittää pääsykokeita ens keväänä. Jos en toisellakaan yrittämällä pääse, niin siihen saa sitten jäädä.
Kuinka paljon lääkiksessä (sitten kun ollaan sisällä) opiskellaan kemiaa ja fysiikkaa? Tulevatko ne integroituna muihin opintoihin (mm. biokemia tms.) vai onko pelkkiä aineen kurssejakin. Onko opiskelu kemia- ja fysiikka painotteista vain pari ensimmäistä vuotta vai koko ajan?
Nyt tarvis pari rohkaisevaa sanaa ja viisasta sananvartta.
PS: tämä palo eläinlääkäriksi syttyi kun oma koirani oli sairas ja sain seurata hoitoa aika läheltä. Uskon että etiikkani ja maalaisjärkeni puolesta sopisin kyseiseen ammattiin. Olen hyvin eläinrakas mutta en usko että esim. eläimen lopettaminen olisi niin kamalaa, sillä en halua että eläimet kituu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voitko hakea samalla kun opiskelet nykyistä alaasi?
Valmennuskursseja on iltaisinkin (keväällä jokusen kuukauden kestävä), mutta olisit varmaan aika kovilla, jos kävisit kahta "koulua" kerralla.
Toinen vaihtoehto on, että ilmoittaudut poissaolevaksi yliopistoon (vai miten se nyt tapahtuu), rupeet pänttäämään iltalukiolla fysiikkaa ja kemiaa läpi. Ainakin useilla pääkaupunkiseudun iltalukioilla on tosi hyvä kurssivalikoima aamuisin/päivisin, iltaisin huonompi. Ja kannattaa muistaa, että valmennuskurssi menee vähän hukkaan, jos et osaa lukion perusjuttuja jo valmiiks jonkin verran. Ei sinne kande ihan ummikkona mennä - rahanhukaksi koituu.. (paitsi pitkä kurssi taitaa olla vähän ummikoillekin)
Mitä väliä vaikka pyörisitkin kolmekybäsenä yliopistossa? Mikä kiire minnekään? Ei elämä ole suoritus.
Näin. Tämän asian op:kin huomaa sitten viimeistään seitsemän vuoden kuluttua, ja on sitten vuorostaan se, jota hymyilyttää parikymppisten ikäongelmat. :) Ei sinänsä, tietysti mitä nuorempana kouluun lähtee, sitä parempi. Kuitenkin omaa juttuaan kannattaa seurata siitäkin huolimatta että olisi jotain muuta itselleen jo järjestänyt, eikä jättää asioita tekemättä sen takia että ikä tulee vastaan.
....etenkin jos ikää on huimat 23 vuotta. :D
Jos ikä on ainoa tai suurin este, niin sinne vain kokeilemaan. Sinulla on se etu, että olet löytänyt jo yhden alan joka kiinnostaa ja jota voisit kuvitella tekeväsi työksesi myöhemmin. Et siis ole niin "tyhjän päällä" kuin nuoret, joilla on vain yksi ainoa vaihtoehto. Kokeilemaan vaan.
Ajattelin tehdä niin, että nyt syksyn kertaan itsenäisesti fysiikan ja kemian kurssit ja ehkä käyn yliopistolla istumassa jos on aineista johdatusluentoja. Iltalukioiden aikataulut ei minulle käyneet mutta en välttämättä tarvitse "persuksille potkijaa" ja itsenäisesti lukeminen onnistuu. Yritän tehdä paljon laskuharjoituksia ja onneksi tuttavapiiristä löytyy kemistejä, joilta saan tukiopetusta tarvittaessa. Kevään pakerran Galenoksen kanssa ja ehkä menen jollekin valmennuskurssille. Jos ei onnistu ensimmäisellä kerralla niin sitten yritän vuoden päästä uudestaan. Periaatteessa kahden vuoden päästä aloitus olisikin parempi, sillä ehdin nyt tehdä mahdollisimman paljon opintoja ja saada kandin paperit ja masiterivaiheen opintoja myös. Eläinlääkikseen päästessä voin ilmottautua nykyiseen aineeseeni poissaolevaksi ja tehdä gradua esim. kesät.
Kiitos rohkaisusta. :)
Minulla oli suht samanlainen tilanne. Olin 22 ja silloiseen opiskelupaikkaani oli päässyt sisään 8 % hakijoista. Lääkis kuitenkin kutsui ja syksyllä alkaneella lukemisella sinne pääsinkin, koulua kävin samalla, paitsi viimeisen toukokuun, jolloin meillä oli vanhassa koulutuksessani yksi kurssikokonaisuus jolta jäin pois.
Pääsin lääkikseen, välillä on vähän harmittanut, sillä entinen alakin oli todella mielenkiintoinen ja opiskelu mukavaa, mutta lääkäri on se, joka minusta tulee isona.
Entisessä koulussani olisi opintoja ollut 2 vuotta jäljellä ja kyllähän se nyt vähän mietityttää, että keväällä voisin valmistua sen sijaan, että kärvistelen kakkosvuoden kursseilla ja senkin jälkeen on vielä neljä vuotta jäljellä. Opintotuet loppuu kesken, mutta en anna sen häiritä. Uskon, että sitä rahaa sitten jostain saa ja vähän on jo nytkin säästössä.
Eli jos tuntuu siltä, että se eläinlääkis on sittenkin se oma paikka, niin totta kai kannattaa hakea. Itselläni lääkis kaiverteli monta vuotta taustalla, kunnes päätin lopulta hakea.