Ahdistuneena en halua lähteä kotoani. Kotona kuitenkin ahdistuu aina vaan lisää, ellei ole tekemistä ja täytyy alkaa miettiä sitä, että täälläkin vaan kökin, kun en kerran mihinkään voi lähteä. Telkkaria on tuijotettu jo niin paljon, että senkään edessä ei enää jaksa istua.
Mitä kaikkea ahdistuneet tekevät kodeissaan välttääkseen lisäahdistusta? Netti on, joten onko esim. jotain chattiä, jossa voisi vapaasti olla ahdistunut ja jossa olisi muitakin ahdistuneita ja ahdistuksesta puhuttaisiin? Ahdistuneena ei oikein jaksa kuunnella 'mee ulos tekemään jotain kivaa' -kommentteja, vaikka niillä hyvää tarkoitetaankin.
Mitä kaikkea ahdistuneet tekevät kodeissaan välttääkseen lisäahdistusta? Netti on, joten onko esim. jotain chattiä, jossa voisi vapaasti olla ahdistunut ja jossa olisi muitakin ahdistuneita ja ahdistuksesta puhuttaisiin? Ahdistuneena ei oikein jaksa kuunnella 'mee ulos tekemään jotain kivaa' -kommentteja, vaikka niillä hyvää tarkoitetaankin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla paras tähän asti keksimistäni ahdistuksenlievitysmenetelmistä on ruveta arkistoimaan laskuja tai muita tärkeitä papereita, tai ylipäätään tekemään jotain mekaanista lajitteluhommaa. Ahdistuneena ei oikein pysty keskittymään lukemiseen tai mihinkään mukavaan harrastukseen (en ainakaan minä), mutta kun istuu lattialla sekalaisten paperinivaskojen ympäröimänä ja siirtelee papereita järkevämpiin kasoihin ja rei'ittää ja mapittaa niitä, jotenkin tuo työn touhu helpottaa oloa. Ja mikä parasta, saa laskunsa järjestykseen!
Noista chateista en tiedä, mutta ahdistuksen yllättäessä puran sen johonkin luovaan ellen sitten ryhdy siivoamaan kaappeja ja järjestämään asuntoa uuteen uskoon...
Kirjoittaminen ja maalaaminen ovat ne klassisimmat, mutta superhauskaa ja vapauttavaa on myös muovaaminen (perinteinen muovailuvaha käy). Ja ilman suorituspaineita eli jotain tekemistä käsille, kun ajatukset jauhavat. Jos vain pystyy keskittymään johonkin, ajatuksetkin jäsentyvät uudelleen.
Riippuen ahdistuksen laadusta ja määrästä, kirjallisuuden pariin pakeneminenkin toimii.
Kait ne keinot ovat yksilölliset, mutta helpottaa jo, jos päästää irti suorituskeskeisyydestä ja muistelee, mitä kaikkea kivaa sitä tekikään lapsena, kun ulkona satoi...Pallon heitteleminenkin voi olla hyvin meditatiivinen kokemus. Ainakin kirjassa nimeltä "Supernaiivi".
Viimeviikolla parina iltana tein vähän remonttia kotona, siinä ei ehtinyt ikäviä ajatella eikä ahdistua. Ei ahdistuslääkkeitä, ei unilääkkeitä. Pelkkää fyysistä tekemistä ja tuli aika kiva olo ja nukutti hyvin. Tänään menen kävelylle illalla vaikka sataisi vanhoja akkoja! Sitten voi tehdä pihatöitä, jos on piha. Muuten hyvä mutta ei sitä koko aikaa jaksa riehua mutta välillä tekee hyvää näpertää jotain keskittymistä vaativaa.