Tehkää ruotsin kielestä suosittu Suomessa
Voi olla vaara, että ruotsi poistuu pakollisena oppiaineena suomenkielisissä kouluissa. Jo nyt ruotsin pakollisuus on poistettu suomenmaalaisessa ylioppilastutkinnossa. Nyt tarvitaan ruotsin kielen popularisointia, kirjoittaa Pär Stenbäck, aiempi Suomen opetus- ja ulkoministeri.
Vuosi (2003) on ollut ravisuttava ruotsin kielelle Suomessa. Hallitus ja eduskunta näet päättivät poistaa ruotsin pakollisena aineena suomenmaalaisessa ylioppilastutkinnossa. Uutinen leviää myös Ruotsissa ja kysymys kuuluu; onko tämä alku ruotsin kielen monisatavuotiselle olemassaolon päättymiselle Suomessa. Näissäkö merkeissä vietämme valtakunnan hajoamisen 200-vuotisjuhlaa?
Onneksi tilanne ei ole näin vakava. Ruotsi säilyy kielenä, jota kaikki suomenkieliset opiskelevat. Mutta kyllä kielenopintoja nakertaa se, kun ruotsi yhdessä muiden aineiden kanssa äidinkieltä lukuun ottamatta, tuli valinnaiseksi suomenkielisille oppilaille. Jotta naapurimaassa Ruotsissa ymmärrettäisiin, että ruotsilla on Suomessa vahva asema, on syytä erottaa ne, jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään ja se suomenkielinen enemmistö, joka puhuu tai ymmärtää sitä. Toki meitä suomenruotsalaisia on enemmän kuin islantilaisia, noin 300.000, mutta yksin emme pysty turvaamaan ruotsin osaamista Suomessa, joka haluaa kuulua Pohjolaan. Korkealuokkaisen ruotsin opetuksen Suomessa tulee olla Ruotsin asia.
Vähennetty opetus.
On selvää, että useampi sata tuhatta suomenmaalaista puhuu hyvää ruotsia. Olen nähnyt arvion, että suunnilleen miljoona suomalaista selviää tyydyttävästi ruotsin kielellä. Kaikki vuonna 1970 ja sen jälkeen syntyneet ovat käyneet uuden peruskoulun ja opiskelleet ruotsia vähintään kolme vuotta. Jotkut valitsevat pitkän ruotsin kurssin jo kolmannelta luokalta. Yläasteella opetus on rajattu muutamaan viikkotuntiin, eikä se johda aktiiviseen kielitaitoon.
Mutta jokainen nuori Suomessa lukee ruotsia jossain vaiheessa. Puolet ikäluokasta jatkaa kolmivuotiseen lukioon, jossa ruotsin opetusta tehostetaan. Toinen puoli saa ammattikoulutuksen ja lyhyen ruotsinkurssin. Vuosittain ruotsia opiskelee puoli miljoonaa oppilasta.
Jossain määrin kiistellyn päätöksen (jota Rkp vastusti) johdosta on noussut esiin kaksi kysymystä. Onko tämä ensi askel pakollisen ruotsinopetuksen hylkäämiseen suomenkielisissä kouluissa? Yhteiskunnallinen kehitys on lisääntyvän valinnaisuuden suuntaan, ja on myös painetta ruotsia kohtaan, koska kriitikot katsovat sen vievän maailmankielten paikan koulujen opetusohjelmassa.
Kehitys tuohon suuntaan riippuu vastauksesta jälkimmäiseen kysymykseen. Voidaanko ruotsi saada suosituksi suomenkielisten oppilaiden keskuudessa? Monilla oppilailla on motivaatio-ongelma. Noin 2.200 ruotsinopettajaa ovat kielitieteilijöitä (filologia – tiede kielestä kirjallisuudessa), joiden äidinkieli on suomi. Kaikki eivät pysty tekemään puhuttua kieltä eläväksi oppilailleen. Enemmistö elää alueilla, joilla ei ole yhteyksiä Ruotsiin tai ruotsia puhuviin alueisiin Suomessa.
Tässä on popularisoinnin paikka. Vuoden keskustelu painotti hallituksen päätöstä tukitoimista ruotsinopetukselle. Korkein opetusvirkamies Kirsi Lindroos, itse kaksikielinen, vie nyt asiaa eteenpäin. Monet opettajat ja oppilaat haluavat enemmän riikinruotsalaista opetusmateriaalia.
Korkealaatuisen ruotsinopetuksen tulisi olla Ruotsin mielenkiinnon kohteena. Vaikka nuoremmat ruotsalaiset ja suomalaiset kommunikoivat mieluummin englanniksi, tärkeät ruotsalais-suomalaiset yhteydet hoidetaan toki ruotsiksi pitkälle tulevaisuuteen. Ruotsin kieltä tarvitaan sillaksi yhteiseen historiaan, jatkuvaan pohjoismaiseen yhteistyöhön, toisen ja kolmannen polven maastamuuttajiin, jotka haluavat pitää yhteyksiä Suomessa oleviin sukulaisiin ja liimana ainutlaatuiseen naapuruussuhteeseen valtioiden välillä.
Pär Stenbäck
Uskomaton ääliö tuo Stenbeck elää varmaan täysin omassa fantasiamaailmassaan!
Voi olla vaara, että ruotsi poistuu pakollisena oppiaineena suomenkielisissä kouluissa. Jo nyt ruotsin pakollisuus on poistettu suomenmaalaisessa ylioppilastutkinnossa. Nyt tarvitaan ruotsin kielen popularisointia, kirjoittaa Pär Stenbäck, aiempi Suomen opetus- ja ulkoministeri.
Vuosi (2003) on ollut ravisuttava ruotsin kielelle Suomessa. Hallitus ja eduskunta näet päättivät poistaa ruotsin pakollisena aineena suomenmaalaisessa ylioppilastutkinnossa. Uutinen leviää myös Ruotsissa ja kysymys kuuluu; onko tämä alku ruotsin kielen monisatavuotiselle olemassaolon päättymiselle Suomessa. Näissäkö merkeissä vietämme valtakunnan hajoamisen 200-vuotisjuhlaa?
Onneksi tilanne ei ole näin vakava. Ruotsi säilyy kielenä, jota kaikki suomenkieliset opiskelevat. Mutta kyllä kielenopintoja nakertaa se, kun ruotsi yhdessä muiden aineiden kanssa äidinkieltä lukuun ottamatta, tuli valinnaiseksi suomenkielisille oppilaille. Jotta naapurimaassa Ruotsissa ymmärrettäisiin, että ruotsilla on Suomessa vahva asema, on syytä erottaa ne, jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään ja se suomenkielinen enemmistö, joka puhuu tai ymmärtää sitä. Toki meitä suomenruotsalaisia on enemmän kuin islantilaisia, noin 300.000, mutta yksin emme pysty turvaamaan ruotsin osaamista Suomessa, joka haluaa kuulua Pohjolaan. Korkealuokkaisen ruotsin opetuksen Suomessa tulee olla Ruotsin asia.
Vähennetty opetus.
On selvää, että useampi sata tuhatta suomenmaalaista puhuu hyvää ruotsia. Olen nähnyt arvion, että suunnilleen miljoona suomalaista selviää tyydyttävästi ruotsin kielellä. Kaikki vuonna 1970 ja sen jälkeen syntyneet ovat käyneet uuden peruskoulun ja opiskelleet ruotsia vähintään kolme vuotta. Jotkut valitsevat pitkän ruotsin kurssin jo kolmannelta luokalta. Yläasteella opetus on rajattu muutamaan viikkotuntiin, eikä se johda aktiiviseen kielitaitoon.
Mutta jokainen nuori Suomessa lukee ruotsia jossain vaiheessa. Puolet ikäluokasta jatkaa kolmivuotiseen lukioon, jossa ruotsin opetusta tehostetaan. Toinen puoli saa ammattikoulutuksen ja lyhyen ruotsinkurssin. Vuosittain ruotsia opiskelee puoli miljoonaa oppilasta.
Jossain määrin kiistellyn päätöksen (jota Rkp vastusti) johdosta on noussut esiin kaksi kysymystä. Onko tämä ensi askel pakollisen ruotsinopetuksen hylkäämiseen suomenkielisissä kouluissa? Yhteiskunnallinen kehitys on lisääntyvän valinnaisuuden suuntaan, ja on myös painetta ruotsia kohtaan, koska kriitikot katsovat sen vievän maailmankielten paikan koulujen opetusohjelmassa.
Kehitys tuohon suuntaan riippuu vastauksesta jälkimmäiseen kysymykseen. Voidaanko ruotsi saada suosituksi suomenkielisten oppilaiden keskuudessa? Monilla oppilailla on motivaatio-ongelma. Noin 2.200 ruotsinopettajaa ovat kielitieteilijöitä (filologia – tiede kielestä kirjallisuudessa), joiden äidinkieli on suomi. Kaikki eivät pysty tekemään puhuttua kieltä eläväksi oppilailleen. Enemmistö elää alueilla, joilla ei ole yhteyksiä Ruotsiin tai ruotsia puhuviin alueisiin Suomessa.
Tässä on popularisoinnin paikka. Vuoden keskustelu painotti hallituksen päätöstä tukitoimista ruotsinopetukselle. Korkein opetusvirkamies Kirsi Lindroos, itse kaksikielinen, vie nyt asiaa eteenpäin. Monet opettajat ja oppilaat haluavat enemmän riikinruotsalaista opetusmateriaalia.
Korkealaatuisen ruotsinopetuksen tulisi olla Ruotsin mielenkiinnon kohteena. Vaikka nuoremmat ruotsalaiset ja suomalaiset kommunikoivat mieluummin englanniksi, tärkeät ruotsalais-suomalaiset yhteydet hoidetaan toki ruotsiksi pitkälle tulevaisuuteen. Ruotsin kieltä tarvitaan sillaksi yhteiseen historiaan, jatkuvaan pohjoismaiseen yhteistyöhön, toisen ja kolmannen polven maastamuuttajiin, jotka haluavat pitää yhteyksiä Suomessa oleviin sukulaisiin ja liimana ainutlaatuiseen naapuruussuhteeseen valtioiden välillä.
Pär Stenbäck
Uskomaton ääliö tuo Stenbeck elää varmaan täysin omassa fantasiamaailmassaan!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.