Haluaisin oppia suunnistamaan sen verran hyvin että voisi Lapissa vaeltaa erämää osassa muutenkin kuin merkityillä reitillä. Mitenköhän voisin aloittaa tämän harjoittelun turvallisesti ja itsenäisesti? entä järjestetäänklö jossakin suunnistuskoulutusta aikuisille? entä tietääkö joku hyviä nettilinkkejä jossa käydään suunnistksen perusteet?
Suunnistuksen opettelu
vaeltaja merkityillä reiteillä
222174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet siis jo kulkenut Lapissa merkityillä reiteillä. Niin minäkin tein ja lopulta kun oli kokemusta uskalsin luottaa kompassiin ja karttaan. Sanoisin: aloita varovasti. Aloita sellaista taipaleista, joissa ei ole eksymisen vaaraa. Niin minä tein. Siis kuljet kohti jotain jokea tai metsätietä tms, jonka ohi et 100% varmasti voi kulkea. Tosin yllätyksiä voi olla. Kuten kuulin jonkun ylittäneen joen, kun ajatteli, ettei tämä vielä voi olla kyseinen joki. Oli se. Mutta koita mennä varmaa linjaa kohti varmasti vastaantulevaa maalia. Kun kokemusta tulee, alkaa luottaa karttaan ja kompassiin. Se on itse asiassa lukemista. Uusi kieli. Se kartta kertoo asian ja sinun on tulkittava sanoma. Vai oletko ihan tietämäton koko asiasta? Silloin on alettava todella alusta. Eli usein voi olla kannattavaa katsoa, miten kulkee, koska voi olla että suosin reitti ei ole helpoin reitti. Sitä karttaa tulee lukea huolella ennen kuin lähtee liikkeelle. Itse kompassin käyton oppii minuutissa.
Suunnistamisen tosiaan tuntuu oppivan hyvin, kun taitoa tarvitsee. Olen itse kierrellyt paljon keskisen Suomen merkittyjä reittejä. Niillä olen harjoitellut kartan lukemista niin, että tiedän aina, missä kohtaa reittiä olen. Olen siirtynyt vähitellen hyvin merkityiltä reiteiltä huonommin merkityille, joten taito on karttunut vähitellen - ei niinkään erikseen opettelemalla vaan yksinkertaisesti siksi, että on ollut tarvis löytää perille.
Aika hyvin sitä tajuaa, milloin on oman kulloisenkin osaamisensa äärirajalla, ja aina oppii uutta.
niin helppoa kuin heinän teko tuo suunnistus.
Mutta opettele laittamaan pisteet gps:lle kartalta ja päinvastoin. Näin et joudu pulaan jos patterit sattuu loppumaan. Varalaitteena tavallinen kompassi joskus harvoin tarpeen.
Alkup. kysyjälle; voisit kokeilla lukasta tämän..
http://www.varuste.net/tuotetiedot2.asp?_prodid=4197
tavallinen kompassi putoaa ja särkyy. Pelkällä kartallakin pärjää hyvin pitkälle.
Ja tavallista suunnitusta tarttee nykyään vain suunnistajat ja ei nekään koska kyse näkyy olevan juoksemisesta kartta kädessä.
Mutta ilman gps ei outoon maastoon juuri kannata mennä lapissa harhailemaan jos aika on jotenkin rajoitettu.
Ei pärjää pelkällä kartalla. Ole varovainen kun annat ohjeita noviisille. Et voi tietää, missä on pohjoinen, ellei sinulla ole kompassia. Ei se kompassi rikki mene. Se on tehty kestämään. Olen ihan out gps-laitteista. Kyllä perinteinen suunnistus on riittänyt.
Hienoa, että alat harjoitella suunnistusta. Lapistakin saa paljon enemmän irti merkittyjen reittien ulkopuolelta.
Voit harjoittelusi tueksi hankkia edullisen Gps:n, mitä kannat reppusi sivutaskussa sammutettuna.
Tallennat lähtöpisteesi paikantimen muistiin, sammutat sen ja etenet kartalla ja kompassilla. Samoin tallennat taukopaikat, ohittamasi lammet yms. koneeseen.
Nyt jos suunnistuksesi jostain syystä pettää, voit kaivelle gepsin repusta ja palata sen avulla viimeisimpään tallentamaasi pisteeseen ja aloittaa alusta huolellisemmin.
Pidän itseäni melko kokeneena suunnistajana, mutta silti mukanani kulkee kevyt perusgepsi, mihin silloin tällöin merkkailen autiotupia, tai kalapaikkoja.
gepsiä, merkaan laitteeseen etukäteen pisteitä ja uusia sitä mukaa kuin niitä vastaan tulee, lähinnä taukopaikat jne. Eli laite on päällä vain taukojen aikana tai myös natkalla silloin kun haluan tarkistaa matkan joko tulopisteesen tai kohteeseen.
Joskus tarkka kohteen haku onnistuu vain gepsin avulla, esin saapuessasi joen rantaan kun et tiedä onko ylityspaikka ala- vai ylävirran suuntaan.
melko tarkaan!
missä aurinko on milläkin hetkellä. esim lännessä n 18.30 yhessä osassa suomea. samoin miten kuu liikkuu . täyden ja tyhjän kuun aikaan tais olla just auringon toisella puolellla. myös pimeessä tunttee silloin ilmansuunnat muista merkeistä luonnossa.
Mene paikallisen suunnistusseuran iltarasteille, saat asiantuntevaa opastusta ja voit aloittaa helposta.
Se ei todellakaan tarkoita mitään kilpailua, mutta opit suunnistamaan kunnolla ja ruutiini kasvaa helposti luotettavalle tasolle. Se on näin, että kun tekee ne kardinaalimunaukset valvotussa tilanteessa niin ei tule vahinkoja, voit sitten vaelluksella keskittyä nautiskelemaan.
Jos uskaltaudut vielä suunnistamaan kelloa vastaan (ajanotto), niin saat vielä sopivan määrän painetta, ei tartte sitten ottaa paineita kun olet erämaassa. Oikea suunnistaminen tuottaa vielä lisäarvon kepsihommiin verrattuna: opit arvioimaan maaston kulkukelpoisuutta kartan perusteella.
Sitten kun osaat nämä niin osta kepsi lisävarusteeksi.
Suunnistuksen opettelu on aikuisille helppoa menemällä kotiseudun kuntorasteille. siellä saa opastusta ja voi aloittaa helpoista ja lyhyistä radoista. Monella seudulla on myös kiintorastiverkosto ja karttoja saa liikuntatoimistoista. Kun liikkuu kartan kanssa luonnonssa, taito kehittyy koko ajan!
metsään eli näin käy kartan ja kompassin avulla helposti, et tiedä missä olet ja miten kaukana.
Yhdelläkään tuskin oli GPS-laitetta, se olisi näyttänyt heti mistä on tultu ja matkan ainakin tulopaikkaan. Siis peruslaitekin näyttää ainakin sen pisteen mistä on lähdetty ja osaa tuoda takaisin metrin tarkuudella.
kyseisillä eksyjillä oli GPS kun eksyivät ja olivat väittäneet että ei pitänyt paikkaansa kun 100m päässä tiestä oli "pelastettu"..heh heh heh
ei ole mitään suunnistusta. Se on liian helppoa, kun vain osaa vempainta teknisesti käyttää.
Suunnistuksessa pitää olla haastetta ja sitä saadaan kartan ja kompassin tai vain pelkän kartan avulla!
GPS:t hiiteen, niitä tarvitsee vain pelastustoimi pelastaessaan uusavuttomia ihmisiä metsistä!
ja suunnitus on vain väline tehtiin se sitten koneella tai ilman patterivoimaa.
Eli välineellä ei ole mitään väliä kun puhutaan retkeilystä. Jukolat on erikseen.
Osaakohan monikaan ns suunnistaja kertoa pelastajille koordinaatit ilman GPS laitetta?
GPS:n kanssa eksyy juuri samoilla perusteilla kuin kartan kanssa, ei osaa käyttää: ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun neuvoin kaverille, että lähtöpaikka olisi pitänyt merkitä kun lähdit autolta. Kaveri vaan ihmetteli kun tämä vehje ei osaa tietä autolle....
Suosittelen suunnon marssikompassia tai suuntoa yleensäkkin.
Turvallinen harjoittelu on mahdollista jos alueelta on saatavilla ns. kiintorastit tai teet itse rastit jotka tunnistat varmasti ja täten opettelet.
esim. ojien risteys, huomattavan suuri kivi joka kartalla, tien risteys metsässä, lampi, jne.
Jos alueellasi käydään viikolla arkirasteja esim. tiistai-rastit tai torstai-rastit niin meneppä rohkeasti sinne ja kysele niin opastusta tulee varmasti ja ilolla.
Varmasti joku kuntoilija ottaa mukaan kierrokselle ja opastaa samalla koko idean.
Peruskompassi on paras josta ei lopu patterit ja teknisesti kestää vaikka uimisen sateesta puhumattakaan.
Suunistus on tekniikka laji jota ei edetä kartalla suoraviivaisesti vaan etapeittain mikä näköyhteys ja logiikka eli kohde lammen toisella puolella ei mennä uimalla lampea vaan kierretään se sieltä missä ei ole ojaa tai vetelää suota....jne.
sopii toisille eli juosta metsässä paperi kourassa. Vaellus on erikseen siellä ei juosta.
Tätä se näyttää olevan, ei osata tai haluta optetella erätaitoja ja sitten pelastellaan. Oikea suunnistaminen on ehdottomasti paras tapa hankkia suunnistusrutiinia.
opetellaan hiihtokoulussa ja uiminen uimakoulussa jne.
Uusavuttomille pitää joka asiaan olla koulutusta.
Suunnistamisen kerkiää opetella siellä lapissa.