Tapasin muutama kuukausi sitten yhden aivan ihanan miehen johon rakastuin. Hänen elämäntilanteensa on nyt sellainen että hänen elämään ei vakava suhde juuri nyt sovi, mutta ei hän minusta ollut valmis luopumaankaan. Hänen tunteistaan minua kohtaan en tiedä mutta tuskin hän tuntee aivan samoin kuin minä. Tiedän olevani tyhmä kun en jätä häntä sillä pitemmän päälle ei tämä suhde minulle tule riittämään sillä minä haluan kunnollisen parisuhteen enkä mitään "ei oteta tätä vakavasti"-suhdetta, mutta silti on niin vaikea luopua ihmisestä jota rakastaa ja saanhan minä hänet tällätavoin pidettyä itsellän edes vähän...
Olo on todella turhautunut ja onneton. Jos olisi jotain mitä voisin tehdä että saisin tilanteen muuttumaan sen tekisin...
Olo on todella turhautunut ja onneton. Jos olisi jotain mitä voisin tehdä että saisin tilanteen muuttumaan sen tekisin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei se siitä tuu muuttumaan.
Kokemuksella voin sanoa että tuonlaisesta hommasta ei loppujen lopuks tuu mitään!
Satutat vaan ittes!
Parempi unohtaa vielä tässä vaiheessa eikä sitten myöhemmin kun rakastut vielä enemmän!
Sanot hänelle että kunnon suhde tai ei mitään!
Jos hän susta välittää niin valitsee oikean vaihtoehdon.
Se kai tuossa on kysymyksenä... Ajattelin vastata toiseen kirjoitukseen tuossa alempana mutta sopiihan tämä tähänkin.
Minulla ongelma on lähestulkoon päinvastainen, pidän yhdestä tytöstä ja olen lähestulkoon varma että hänkin pitää minusta tai ehkä enemmänkin. Mutta en yksinkertaisesti osaa rakastua. Kertaakaan en ole edes kunnolla ihastunut naiseen, ainakin jos mittapuuna pitää kuinka helppoa on lopettaminen aina ollut (riippumatta siitä kumpi on lopulta saanut tarpeekseen). Niin: kannattaako odottaminen, kauanko siihen rakastumiseen menee, jos se vaikka sattuisi olemaan tuloillansa...?
Mä en todellakaan tiedä kannattaako esim. mun odottaa että tilanne muuttuisi mun kannalta paremmaksi. Yhä enemmä olen kuitenkin kallistumassa luovuttamisen puollelle, vaikka luovuttaa en haluaisi mutta järki sanoo niin sydän ei. Mä en halua että muhun sattuu enää koskaan ja nytkin sattuu jo niin vi..sti, niin kuinkahan pahalta tosiaankan sitten tutuisi jos olisin vielä enemmä rakastunut.
Siihen mä en osaa todellakaan vastata kuinka kauan kannattaa odottaa että rakastuuko. Kai sitä vaan rakastuu tai sitten ei, joihinkin ihmisiin sitä rakastuu helpommin ja toisiin rakastuminen vie enemmän aikaa.
elämät yhteen...
Ei rakkaus aina riitä yhdistämään ihmisiä, elämäntilanteet, vaatimukset jne estävät "niin täydellisiäkin" pareja muodostumasta.¨Silloin ei auta kuin hammasta purren laittaa pakki päälle, siirtyä takavasemmalle tarkkailemaan.
Voi seurata löytyykö muita mahd kiinnostavia, tai odotella josko se siitä.
Tietenkään nuoren ei kannata jahkata yhden mahdollisen perässä kauaa jos tahtoo perheen perustaa, vaan suunnata ajtukset harrastuksiin tai muuhun joka poistaa surua. Katsella sitten josko se toinen oikea tulisi vastaan.
Mikähän se voima on joka pitää meitä naisia niin vahvasti näiden "ihanien miesten" koukussa huolimatta älyn, järjen tai kokemuksen määrästä?
Itse sain murtuneen sydämen juuri lauantaina, no ehkä osittain miehen elämäntilanteen vuoksi, enkä ole valmis vielä luovuttamaan, katselen ja kuuntelen, minulla ei ole kiirettä minnekään, koska en ole haku päällä ja lapsetkin on jo.
Kyllähän sitä nuorenakin kannattaa odottaa jos se tuntuu sen arvoiselta.
Itse en edes voisi kuvitella hakkivani lapsia kenenkään muun kanssa paitsi tämän rakkaan kanssa jota en "koskaan" saa...
Se on vaikeaa päättää kunnteleeko järkeä vai sydäntä...
Ei olisi kannattanut jäädä odottamaan minutiksikaan. Kiva huomata tulleensa taas huijatuksi. Viikkoon ei tyypistä kuulunut mitään ei vastaillut viesteihin jne. Tänään lopulta sain kiinni ja lopulta se sai sanottua että ei hän halua jatkaa. Munaton mies kun ei voinut sanoa jo aikaa sitten että ei kiinnosta keksi vaan typeriä verukkeita ja mä hölmö uskoin että ottaa päähän.