Herättelen tässä vähän taas noita parisuhde/alkoholi asioita mieleen. Nimittäin minulla on yksi tuttu, joka on alkoholisti ja naimisissa. Samoin ex-miesystäväni oli alkoholisti. Tuommoinen piirre molemmissa, jonka olen huomannut kun ovat kännissä, nää kyseiset henkilöt eivät ole mitään uskollista tyyppiä. Tää naimisissa oleva yritti iskeä minua luokseen yöksi kovasti menneenä kesänä. Kun en suostunut, alkoi kaveriani pommittamaan. Samoin kerran kännissä ollut exäni yritti salaa parasta kaveriani kähmiä. Luuli että en huomannut. No onneksi hän on exäni, en nimittäin itse menis naimisiin tai rupeis enää koskaan seurustelemaan alkoholistin kanssa. Sanon vaan et tollaset henkilöt eivät ole mitään luotettavia ja harmittaa kun tän naimisis olevan siippa on viel mun aika hyvä ystävä. Ehkä hieman vaikuttaa vähän sinisilmäiseltä:( En vaan raatti hänelle suoraan sitä sanoa. Oma suhtautuminen alkoholiin on kohtuullinen, mulla on yhtä hauskaa ilman viinaa tai lasillinen viiniä nauttineena. Seurassa, jossa nautitaan alkoa viihdyn kyllä, mutta jonkun tutun ongelmakäyttäjän juttuja en jaksaisi kuunnella. Sama levy pyörii aina! Ottakaa kantaa!
Alkoholisti ja parisuhde
Uskollinen haluan olla itse
121379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kannattaa lukea Minttu Hapulin kirja
selibaattipäiväkirjat. :)
Totista totta parisuhteista. Sitten voi miettiä, mitä parisuhteesta on hakemassa.
Pärjääkö nainen/mies ilman parisuhdetta?
Sitten on asia erikseen nämä tuplaAlaisten parisuhdekiemurat. Meno on kuin kauniissa ja rohekissa, Brokket ja Ridget etsii onnea niin kotonurkista kuin ulkomailta. Voi hyvä jyssäys.
alkoholistin kanssa, jota en jaksanut enään. Itse lopetin kokonaan alkoholinkäytön, kun huomasin mihin se johtaa ja tukeakseni naisystäväni pyrkimystä lopettamaan juominen. Tajusin kaikesta tuestani ymmärryksestäni huolimatta, ettei ole mitään toivoa lopettamisesta, vaan kaikki pyörii alkoholin ympärillä, tukeni todennäköisesti vain mahdollisti juomisen. Viimmeinen pisara oli se kun ei voinut enään luotta kumppaniin ollenkaan valheita valheiden perään luuli kun ei jää kiinni, niin voi valehdella. Totuus valkeni...
Kyllä, näin minustakin tuntui välillä. Minua käytettiin hyväksi ja välillä minustakin tuntui, että mahdollistin exäni juomisen. Ja tuttu tunne oli myöskin se, että olin jonkinlaisessa hoitajan roolissa enkä tasavertaisessa kumppanuus- suhteessa. Totta on se, että alkoholistit ovat hyviä manipuloimaan.
sanoa, että onneksi ohi, vaikka vielä ei ole päivääkään mennyt, ettekö olisi asiaa miettinyt, kun kaikkensa on yrittänyt ja olla hyvä rakkaimmalle, niin hänen valintansa oli viina. Olen vielä tosi masentunut vaikka erosta on kulunut 8kk, mutta en olis jaksanut enään valheita ja viinaa.
Ei ero minulle helppo ollut. Itkeskelin puoli vuotta ikävääni häneen ja pettymystäni. Puhuin hyvälle ystävättärelleni surun keskellä. Mutta olin samalla helpottunut, koska se viime talvinen mesennuksen alkuni haihtui myös tuon puolen vuoden aikana. Mitään yhteyttä en ole häneen pitänyt. Olen varonut erityisesti minkäänlaista yhteyden pitoa, koska tiedän sen helposti johtavan taas tapaamiseen ja selväähän on että en ala alkoholistin kumppaniksi. Kaiken tämän takia voin sanoa tuon: onneksi se on ohi. Aika etäisyys auttaa minua myös ymmärtämään, että tein aivan oikean ratkaisun1
olen siis holisti ja käyttäny naisia taloudellisesti törkeesti hyväksi,asunut hienois kämpissä vailla huolta huomisesta.rahaa sai kauniisti puhumalla ja pubiin,sieltä sit alkoi pettäminen ja luja alamäki.olen ollut täyspaska,myönnän.tein helvettiä rakastamani naisen elämästä.
ei toimi, jos elämän tärkein sisältö on alkoholi! Pelko ja epävarmuus tulevasta valtaa mielen.
ei pidä paikkaansa. tuntemani alkoholisti haluaa vaan tissutella kotona tai laulaa baarissa urheilukamujen kaa. ei toinen sukupuoli kiinnosta pätkääkään, kiinnostavampaa on saada seuraava olut tai drinkki!
näin se menee alkoholisti on naimisissa pullon kanssa ja kaikki muu on yhden tekevää!
Viinasta nyt voi jauhaa.
Tuo toinen juttu on asia erikseen. Jokainen mies kaipaa uutta naista, se kuuluu ihan lisääntymisvietin kannaltakin asiaan. Naaras kun ei lisäänny, uus pitää etsiä.
On kai mullakin ollut seikkailuja. Jostain syystä aina selvänä, pissään epäilys, tuleeko tehtyä viisaasti. Parhaat flaksit tosin tullut missattua, kun en kännissä oo uskaltanut vaikka melkein niskasta on koitettu roudata hommiin.
Yleensähän asia on päinvastoin, vasta känniss uskaltaa. Alkoholismilla ei ole kerrassaan mitään tekemistä vieraissakäymis asian kanssa. Melkein kaikki sitä tekee.
miehen pitää saada aina uusi valloitus ja jos on siihen kykeneväinen, niin mies lähtee kyllä! Jos on vielä komea ulkomuoto ja puhelahjoja suotu, niin kapakoissa on aina naisia, jotka myös harrastavat näitä seikkailuja ja viinan siivittäminä vain mahdollistuvat. Jos sama sakki pistettäisiin selvänä aamukahville, niin tuskimpa kovin monta romanssia siinä syntyisi.
Nyt elän raitistuneena naisalkoholistina yksinäistä ja seesteistä elämää, enkä kaipaa mitään draamaa, tasaista vain. Sähläsin omankin tunne-elämäni piloille kapakka-aikoinani ja lähdin usein liikenteeseen ystävätärporukalla aikomuksenamme iskeä yöseuraa. Siitä sitten säpistiin monta päivää ja vertailtiin valloituksiamme ja kertoiltiin kaiken maailman säätämiset ja jatkokertomukset. Sekin nauratti, miten kertoilimme parhaat jätkästä aamulla eroon pääsemiset. Yksi hyvä oli ottaa bussiaikataulu ja kertoa millä pääset täältä kotiisi. Toisen kodista oli taas helpointa häipyä äijän vielä nukkuessa. Itse kun nukuin kotonani, niin saattoi aamulla olla viinapullot häippässeet miehen mukana, silloin veetutti! Varsinkin kun aamuryyppy olisi ollut paikallaan.
Olen mies, alkkis tai juoppo, miten vaan. Olen ollut jo pitkään parisuhteessa, takana monta aa-vuotta ja retkahteluja. Totta se on, että kun menee lähiökapakkaan ja tinttaa olutta/viinaa, niin nousuhumala tuo minullekin naiset mieleen. Olen vissiin seksinkin suhteen kyltymätön addikti kuten Kanervan Ike, että juuri humala vie estot ja tulee hinku mennä kapakassa juttelemaan vieraille naisille isku mielessä.
Vaimo nalkuttaa aina kapakkaretkahdusteni jälkeen, mököttää ja kerran uhkasi heittää pihalle. Uskon toki, että hän on vihainen, pettynut ja myös huolisssaan kun olen heilunut retkahdettuani kapakoissa aamuneljäänkin saakka. Selvinpäin olen pariuskollinen ja haluan elää yhdessä, sitten kun viinapiru saa salakavalasti otteeseensa aa-sta huolimatta, niin se on menoa sekä alkoholin että naisten suhteen.
On tää perkele yksi oravanpyörä!