Kuntavaalien spekulaatioissa on esiintynyt erillaisten uusien nousujen uho, ja niihin littyvät fiktiiviset odotukset. Mutta mitä nuo sitten pitävät sisällään, ja mikä on se odotus mitä voidaan odottaa? Uutta on tai sitten ei ole, että hallituspuolueiden kannatus on vakiintunut ja saa kasvavaa kannatusta. Näinhän pitää tietysti ollakkin, koska kun otetaan vastuuta yhteisistä asioista ja tulevaisuudesta, niin sitä pitää arvostaa.
Nyt kuitenkin keinotekoisesti tehdään joistakin pienistä suuria voittajia, vaikka edes yhtään ääntä ei ole annettu. Miksi sitten moista mielikuvaa ruokitaan, ja kenen toimesta? No kysymys sinänsä on helppo ja miksei vastauskin, varsinkin jos sitä tarkastellaan ilman ennakko odotuksia, tai asennetta. Illuusio, fantasia, ja petkuhuiputus, siinä on “pyhä” kolminaisuus , jolla oppositio koittaa median avulla järkyttää kehityksen tasapainoa, ja vain sen vuoksi kun itse ei ole tuota kehitystä tekemässä, eikä luomassa tervettä tulevaisuutta.
Demarit syyttää hallitusta epäsosiaalisista ratkaisuista, vaikka joutuu sikäli jos rehellisyyttä löytyy edes nimeksi, myöntämään, että nyt on tehty ratkaisuja jotka ovat sosiaallisempi kuin demareiden omat tekeleet, viimeiseen 12 vuoteen. Vasemmistoliittolaiset esittää erovaatimuksia sisäministerille jolla on hallituksen, kuin myös kansalaisten enemmistön tuki takanaan. Kuitenkin tuo vaatimus kohdistuu asiaan joka ei ole pelkästään sisäministerin hekilökohtaisella vastuulla kuitattavissa, vaan vaatii meidän jokaisen henkilökohtaista vastuunkantoa.
Perussuomalaiset tekee taas kerran sitä omaa ikonin kasvatus ja kiillotustyötään, jonka motiiveita voidaan vain arvuutella ja joiden merkitys yhteiskunnallisesti on vähäisempi, kuin matalalattiaratikoiden suhteen esiintyneet ongelmat. Perussuomalaisten kohdalla voidaankin puhua melkein valtakunnallisesta petkuhuiputuksesta, sillä kuten heidän vaalijulisteensa osoittaa, niin vain yhdellä naamalla on merkitystä ja se ei edusta demokratiaa, eikä tosiasiallista rehellistä tarjontaa, saati yhteiskunnallista vastuunkantoa.
Jo pelkkä Soinin kasvoihin persutuva Warholl plagiointi osoittaa perussuomalaisten rehellisyyden, ja todellisen motiivin. Onkin mielenkiintoista tulevien vaalien lopputuloksia lukiessa katsoa, että kuinka helposti äänestäjät ajattelevat ja sen perusteella reagivat, eli äänestävät ehdokkaitaan. Kuinka helposti he ovat ns. vietävissä ilman että he kriittisesti katsovat, mitä tekevät.
Merkitseekö jo saavutetut tulokset joita pitäisi tarkastella objektiivisesti ja realismiin perustuen, vai se mitä yltiöpäisesti ja vastuuttomasti ilman toteuttamisen mahdollisuuksia, luvataan. Se on kuitenkin selvää että vaikka luvataan maat ja taivaat, niin se maksaa, ja se millä nuo maksetaan onkin se ydinkysymys mitä pitäisi ajatella, kun ääntä annetaan. Lupaukset pitää lunastaa ja lupauksien antajien pitää olla valmiita osoittamaan keinot, lupausten täyttämiseksi. Keino ei ole mennä toisten taskuille ja ammentaa sieltä loputonta rahaa, rahaa jota ei loppujen lopuksi ole loputtomaan ammentamiseen.
Oppositiolla tuntuu olevan pohjaton säkki mistä he ammentavat tyhjiä ja erittäin kalliita lupauksia. Ainut vaan että he eivät ole vielä kyenneet näyttämään tuota säkkiä muille, yhteiskunnan hyvinvoinnista kiinnostuneille ja siitä huoltakantaville tahoille. Eli kummasta onkaan kyse, petkuhuiputuksesta, vai todellisesta vastuunkannosta ilman vilppiä ja silmänkääntötemppuja. Se on kysymys joka on äänestäjien ratkaistava, ja myöskin seuraukset siitä kannettava.
Nyt kuitenkin keinotekoisesti tehdään joistakin pienistä suuria voittajia, vaikka edes yhtään ääntä ei ole annettu. Miksi sitten moista mielikuvaa ruokitaan, ja kenen toimesta? No kysymys sinänsä on helppo ja miksei vastauskin, varsinkin jos sitä tarkastellaan ilman ennakko odotuksia, tai asennetta. Illuusio, fantasia, ja petkuhuiputus, siinä on “pyhä” kolminaisuus , jolla oppositio koittaa median avulla järkyttää kehityksen tasapainoa, ja vain sen vuoksi kun itse ei ole tuota kehitystä tekemässä, eikä luomassa tervettä tulevaisuutta.
Demarit syyttää hallitusta epäsosiaalisista ratkaisuista, vaikka joutuu sikäli jos rehellisyyttä löytyy edes nimeksi, myöntämään, että nyt on tehty ratkaisuja jotka ovat sosiaallisempi kuin demareiden omat tekeleet, viimeiseen 12 vuoteen. Vasemmistoliittolaiset esittää erovaatimuksia sisäministerille jolla on hallituksen, kuin myös kansalaisten enemmistön tuki takanaan. Kuitenkin tuo vaatimus kohdistuu asiaan joka ei ole pelkästään sisäministerin hekilökohtaisella vastuulla kuitattavissa, vaan vaatii meidän jokaisen henkilökohtaista vastuunkantoa.
Perussuomalaiset tekee taas kerran sitä omaa ikonin kasvatus ja kiillotustyötään, jonka motiiveita voidaan vain arvuutella ja joiden merkitys yhteiskunnallisesti on vähäisempi, kuin matalalattiaratikoiden suhteen esiintyneet ongelmat. Perussuomalaisten kohdalla voidaankin puhua melkein valtakunnallisesta petkuhuiputuksesta, sillä kuten heidän vaalijulisteensa osoittaa, niin vain yhdellä naamalla on merkitystä ja se ei edusta demokratiaa, eikä tosiasiallista rehellistä tarjontaa, saati yhteiskunnallista vastuunkantoa.
Jo pelkkä Soinin kasvoihin persutuva Warholl plagiointi osoittaa perussuomalaisten rehellisyyden, ja todellisen motiivin. Onkin mielenkiintoista tulevien vaalien lopputuloksia lukiessa katsoa, että kuinka helposti äänestäjät ajattelevat ja sen perusteella reagivat, eli äänestävät ehdokkaitaan. Kuinka helposti he ovat ns. vietävissä ilman että he kriittisesti katsovat, mitä tekevät.
Merkitseekö jo saavutetut tulokset joita pitäisi tarkastella objektiivisesti ja realismiin perustuen, vai se mitä yltiöpäisesti ja vastuuttomasti ilman toteuttamisen mahdollisuuksia, luvataan. Se on kuitenkin selvää että vaikka luvataan maat ja taivaat, niin se maksaa, ja se millä nuo maksetaan onkin se ydinkysymys mitä pitäisi ajatella, kun ääntä annetaan. Lupaukset pitää lunastaa ja lupauksien antajien pitää olla valmiita osoittamaan keinot, lupausten täyttämiseksi. Keino ei ole mennä toisten taskuille ja ammentaa sieltä loputonta rahaa, rahaa jota ei loppujen lopuksi ole loputtomaan ammentamiseen.
Oppositiolla tuntuu olevan pohjaton säkki mistä he ammentavat tyhjiä ja erittäin kalliita lupauksia. Ainut vaan että he eivät ole vielä kyenneet näyttämään tuota säkkiä muille, yhteiskunnan hyvinvoinnista kiinnostuneille ja siitä huoltakantaville tahoille. Eli kummasta onkaan kyse, petkuhuiputuksesta, vai todellisesta vastuunkannosta ilman vilppiä ja silmänkääntötemppuja. Se on kysymys joka on äänestäjien ratkaistava, ja myöskin seuraukset siitä kannettava.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...mutta jos hallituspolitiikka pitää pakolla sekoittaa niihin näiden puolueiden "saavutuksena" niin kyllähän sekin voidaan tehdä.
Silloin pitää muistaa vaikkapa eläkeläisille tullut parin kympin korotus, vastaan inflaatio 4,7% mikä tarkoittaa esimerkiksi tuhannen euron bruttoeläkettä saavalle miinusta 27 euroa kuukaudessa sekä lisäksi verotuksen vaikutus.
Maatalouspolitiikalla ei ole kotimaisen ruuan riittävyydestä pidetty huolta ja niinpä perusruuan hinta on kohonnut lyhyessä ajassa kymmenisen prosenttia ja vuodenvaihteen jälkeen on ennakkotiedon mukaan lisää korotuksia tulossa. Maitoakin tuodaan jo Ruotsista ja Virosta. Järkyttävää.
Maatalostukien vastustajat ovat hokeneet koko ajan, että maailmalla on halpaa ruokaa ja kotimainen tuotanto voidaan ajaa alas. Eivätkö Suomen hallitusherrat ole vieläkään hajulla siitä miten markkinatalous toimii? Sieltä missä ei ole tarpeeksi omaa tuotantoa voidaan kiskoa vaikka minkälaista hintaa. Ja Suomen maaseutu on näivettynyt.
Kotimainen maataloustuotanto on kaupunkilaisten ja maalaisten yhteinen asia joistakin ongelmakohdista huolimatta. Maailmaa ei pidä yrittää pyörittää pelkästään pörssien kautta, kansalle voi tulla ennen pitkää nälkä ja monet joutuvat jo nyt pihistämään syömisiään.
että tuo hallitustyöskentely vaikuttaa kans kuntiinkin, joten vertailuna ja ajatuspohjana, sitä voi hyvin käyttää.Hallituksen evästykset ja avut kunnille ovat olleet kiitettäviä, ja onkin nyt kuntien tehtävä osoittaa, että niistä on johkin.
Mummu ihmetteli Kuopion torilla miten herrä piäminister kuvittelloo mualla kansaneläkkellä elettävän. Johon pääministeri mymyssä suin sanoi, että vastahan te kaksikymppiä saitte? Johon muummu: "Saatiinko, mihinikäshän se on kaonnu, kunnei ole kukkarossa näkyny?" Mihin Vanhnanen maireasti naukuen: "Sitäpaitsi saattehan te kohta indeksikorotukset!"
Pääministeri huonomuistisena ei tiennyt, että eläkkeitä ei ole saatu sitoa indeksiin miesmuistiin... Onneksi muumu meni nähten tyytyväisena kotiinsa odottelemaan ideksikorotusta, olihan ite piäminister sen luvannu... Iän tulloo kepuloill ja varmanpiälle!
.....
Kirjailija voisi kiinnittää huomiota esityksensä lauserakenteisiin.
Hyväkin asia kärsii, kun se esitetään huonolla suomenkielellä.
sillä kylä tuosta aloituksesta ainakin näin peruskoulupohjalla, tolkun otti. Se on jännää ku ei itte asiaan koskaan oteta kantaa , vaan ruvetaan nokerteleen turhia. Kai sitä sillaikin voi itsetuntoaan nostaa, mutta aika naiivia se on.
Anteeksi,ei ollut tarkoitus loukata Ari Kähärää.
Kirjallisuuden pitkäaikaisena harrastajana tulee kiinnitettyä huomiota aloittelevien kirjailijoiden esitystapaan.Menestystä tulevalle runokirjallesi.
ku senverta laiska oon, ettei varmaa ihmisikä riittäisi sen tekemiseen. Runoilijaa ja satusetää minussa kyllä on, ainakin vaimon mielestä. ;)
Eihän sulla Ari mitään vaimoa tietääkseni ole,sehän lähti jonkun hevosmiehen matkaan ajat sitten.
Ruokakomerokin rupee haiseen enempi kuin sisällään pitää... Täytyy vissiin mennä taasen sossuun kupontii noutaan. On tää raskasta. Aina menossa.