Kuntavaalien spekulaatioissa on esiintynyt erillaisten uusien nousujen uho, ja niihin littyvät fiktiiviset odotukset. Mutta mitä nuo sitten pitävät sisällään, ja mikä on se odotus mitä voidaan odottaa? Uutta on tai sitten ei ole, että hallituspuolueiden kannatus on vakiintunut ja saa kasvavaa kannatusta. Näinhän pitää tietysti ollakkin, koska kun otetaan vastuuta yhteisistä asioista ja tulevaisuudesta, niin sitä pitää arvostaa.
Nyt kuitenkin keinotekoisesti tehdään joistakin pienistä suuria voittajia, vaikka edes yhtään ääntä ei ole annettu. Miksi sitten moista mielikuvaa ruokitaan, ja kenen toimesta? No kysymys sinänsä on helppo ja miksei vastauskin, varsinkin jos sitä tarkastellaan ilman ennakko odotuksia, tai asennetta. Illuusio, fantasia, ja petkuhuiputus, siinä on “pyhä” kolminaisuus , jolla oppositio koittaa median avulla järkyttää kehityksen tasapainoa, ja vain sen vuoksi kun itse ei ole tuota kehitystä tekemässä, eikä luomassa tervettä tulevaisuutta.
Demarit syyttää hallitusta epäsosiaalisista ratkaisuista, vaikka joutuu sikäli jos rehellisyyttä löytyy edes nimeksi, myöntämään, että nyt on tehty ratkaisuja jotka ovat sosiaallisempi kuin demareiden omat tekeleet, viimeiseen 12 vuoteen. Vasemmistoliittolaiset esittää erovaatimuksia sisäministerille jolla on hallituksen, kuin myös kansalaisten enemmistön tuki takanaan. Kuitenkin tuo vaatimus kohdistuu asiaan joka ei ole pelkästään sisäministerin hekilökohtaisella vastuulla kuitattavissa, vaan vaatii meidän jokaisen henkilökohtaista vastuunkantoa.
Perussuomalaiset tekee taas kerran sitä omaa ikonin kasvatus ja kiillotustyötään, jonka motiiveita voidaan vain arvuutella ja joiden merkitys yhteiskunnallisesti on vähäisempi, kuin matalalattiaratikoiden suhteen esiintyneet ongelmat. Perussuomalaisten kohdalla voidaankin puhua melkein valtakunnallisesta petkuhuiputuksesta, sillä kuten heidän vaalijulisteensa osoittaa, niin vain yhdellä naamalla on merkitystä ja se ei edusta demokratiaa, eikä tosiasiallista rehellistä tarjontaa, saati yhteiskunnallista vastuunkantoa.
Jo pelkkä Soinin kasvoihin persutuva Warholl plagiointi osoittaa perussuomalaisten rehellisyyden, ja todellisen motiivin. Onkin mielenkiintoista tulevien vaalien lopputuloksia lukiessa katsoa, että kuinka helposti äänestäjät ajattelevat ja sen perusteella reagivat, eli äänestävät ehdokkaitaan. Kuinka helposti he ovat ns. vietävissä ilman että he kriittisesti katsovat, mitä tekevät.
Merkitseekö jo saavutetut tulokset joita pitäisi tarkastella objektiivisesti ja realismiin perustuen vai se, mitä yltiöpäisesti ja vastuuttomasti ilman toteuttamisen mahdollisuuksia, luvataan. Se on kuitenkin selvää että vaikka luvataan maat ja taivaat niin se maksaa, ja se millä nuo maksetaan onkin se ydinkysymys mitä pitäisi ajatella, kun ääntä annetaan. Lupaukset pitää lunastaa ja lupauksien antajien pitää olla valmiita osoittamaan keinot, lupausten täyttämiseksi. Keino ei ole mennä toisten taskuille ja ammentaa sieltä loputonta rahaa, rahaa jota ei loppujen lopuksi ole loputtomaan ammentamiseen.
Oppositiolla tuntuu olevan pohjaton säkki mistä he ammentavat tyhjiä ja erittäin kalliita lupauksia. Ainut vaan että he eivät ole vielä kyenneet näyttämään tuota säkkiä muille, yhteiskunnan hyvinvoinnista kiinnostuneille ja siitä huoltakantaville tahoille. Eli kummasta onkaan kyse, petkuhuiputuksesta, vai todellisesta vastuunkannosta ilman vilppiä ja silmänkääntötemppuja. Se on kysymys joka on äänestäjien ratkaistava, ja myöskin seuraukset siitä kannettava.
Nyt kuitenkin keinotekoisesti tehdään joistakin pienistä suuria voittajia, vaikka edes yhtään ääntä ei ole annettu. Miksi sitten moista mielikuvaa ruokitaan, ja kenen toimesta? No kysymys sinänsä on helppo ja miksei vastauskin, varsinkin jos sitä tarkastellaan ilman ennakko odotuksia, tai asennetta. Illuusio, fantasia, ja petkuhuiputus, siinä on “pyhä” kolminaisuus , jolla oppositio koittaa median avulla järkyttää kehityksen tasapainoa, ja vain sen vuoksi kun itse ei ole tuota kehitystä tekemässä, eikä luomassa tervettä tulevaisuutta.
Demarit syyttää hallitusta epäsosiaalisista ratkaisuista, vaikka joutuu sikäli jos rehellisyyttä löytyy edes nimeksi, myöntämään, että nyt on tehty ratkaisuja jotka ovat sosiaallisempi kuin demareiden omat tekeleet, viimeiseen 12 vuoteen. Vasemmistoliittolaiset esittää erovaatimuksia sisäministerille jolla on hallituksen, kuin myös kansalaisten enemmistön tuki takanaan. Kuitenkin tuo vaatimus kohdistuu asiaan joka ei ole pelkästään sisäministerin hekilökohtaisella vastuulla kuitattavissa, vaan vaatii meidän jokaisen henkilökohtaista vastuunkantoa.
Perussuomalaiset tekee taas kerran sitä omaa ikonin kasvatus ja kiillotustyötään, jonka motiiveita voidaan vain arvuutella ja joiden merkitys yhteiskunnallisesti on vähäisempi, kuin matalalattiaratikoiden suhteen esiintyneet ongelmat. Perussuomalaisten kohdalla voidaankin puhua melkein valtakunnallisesta petkuhuiputuksesta, sillä kuten heidän vaalijulisteensa osoittaa, niin vain yhdellä naamalla on merkitystä ja se ei edusta demokratiaa, eikä tosiasiallista rehellistä tarjontaa, saati yhteiskunnallista vastuunkantoa.
Jo pelkkä Soinin kasvoihin persutuva Warholl plagiointi osoittaa perussuomalaisten rehellisyyden, ja todellisen motiivin. Onkin mielenkiintoista tulevien vaalien lopputuloksia lukiessa katsoa, että kuinka helposti äänestäjät ajattelevat ja sen perusteella reagivat, eli äänestävät ehdokkaitaan. Kuinka helposti he ovat ns. vietävissä ilman että he kriittisesti katsovat, mitä tekevät.
Merkitseekö jo saavutetut tulokset joita pitäisi tarkastella objektiivisesti ja realismiin perustuen vai se, mitä yltiöpäisesti ja vastuuttomasti ilman toteuttamisen mahdollisuuksia, luvataan. Se on kuitenkin selvää että vaikka luvataan maat ja taivaat niin se maksaa, ja se millä nuo maksetaan onkin se ydinkysymys mitä pitäisi ajatella, kun ääntä annetaan. Lupaukset pitää lunastaa ja lupauksien antajien pitää olla valmiita osoittamaan keinot, lupausten täyttämiseksi. Keino ei ole mennä toisten taskuille ja ammentaa sieltä loputonta rahaa, rahaa jota ei loppujen lopuksi ole loputtomaan ammentamiseen.
Oppositiolla tuntuu olevan pohjaton säkki mistä he ammentavat tyhjiä ja erittäin kalliita lupauksia. Ainut vaan että he eivät ole vielä kyenneet näyttämään tuota säkkiä muille, yhteiskunnan hyvinvoinnista kiinnostuneille ja siitä huoltakantaville tahoille. Eli kummasta onkaan kyse, petkuhuiputuksesta, vai todellisesta vastuunkannosta ilman vilppiä ja silmänkääntötemppuja. Se on kysymys joka on äänestäjien ratkaistava, ja myöskin seuraukset siitä kannettava.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanoo yhden Suomen typerimmän ja turhimman puolueen edustaja.....Heh! Ensinnäkin Kokoomuksella ja muilla vanhoilla puolueilla ei ole muuta eroa,kuin että kokoomus on näistä kaikkein suurin eriarvoisuuden kannattaja, rikkaiden suosija ja Natottaja. Toisaalta Kokoomus on samanlainen Venäjän nuoleskelija, kuin mitä muutkin vanhat puolueet ja se on ristiriidassa natokannan kanssa. Ja Kokoomuksessa on sentään yksi hyvä puoli: Alexander Stubb, joka selkärankaisena poliitikkona avoimesti kannattaa Karjalan palautusta, toisin,kuin kokoomuksen nuoleskelu linja edellyttää. Mutta periaatteessa kaikki vanhat puolueet ovat samaa löysää massaa, jotka pikkuhiljaa tuohoavat Suomen, sekä taloudellisesti,että itsenäisyyden.
Yhteenveto: Ja sinä kehtaat tulla tänne meitä Persuja arvostelemaan!? Olisiko aika etsiä sopiva nurkka ja mennä sinne häpeämään?? Tämä koskee kaikkia vanhoja puolueita. Teidän selkärankanne on ollut poikki Pariisin rikollisen rauhan solmimisesta lähtien.
T: Isänmaallinen, eli en kuulu vanhojen puolueiden turhaan massaan.
sano mitään. Sitte kehtaat tollasella debatilla kyseenalaistaa järkevien kirjoittajien aloitukset. No annoitpa vaihteeksi tyypillisen esimerkin perussuomalaisesta kyvyttömyydestä. Semper fidelis tyhmyydelle, niinkö?
Kyllähän sitä voi olla verbaalisesti lahjakas, ja kuitenkin jättää lupaukset pitämättä. Eli, niin kuin vanhat puolueet on tottuneet tekemään. Ja mitä tulee tuohon edelliseen viestiini, niin siinähän ne tärkeimmät pääpiirteissään tuli. Vanhat puolueet ovat täysin turhia. Eihän niillä nykyisin oikeasti ole ees mitään todellista arvopohjaa, eikä aatetta. Ne ovat siis pelkkää turhaa massaa, jotka eivät saa mitään aikaan. Ainakaan mitään älykästä.
Ja mitä tulee tyhmyyteen, niin kyllä mielelläni kohdistaisin katseeni kaltaisiisi idiootteihin, jotka vuosia ja vuosikymmeniä äänestävät noita samoja puolueita jotka kerta toisensa jälkeen ovat jo vuosikymmenet pettäneet kansan. Jo pelkästään maalaisjärjellä ajateltuna voi sanoa,että tuollainen äänestys käyttäytyminen on semmoisten hommaa,joilla äo ei ole kengän numeroaan suurempi.
niin miksi niiden kannatus on yli 20% ja persujen vain alle 5% ? Eikö ole aika ristiriitainen väittämä tuollainen, ja osoittaa vain arvostelijan oman arvopohjan ohuuden, ja toiminnallisen kyvyn puutetta. Jos sitä maalaisjärkeä haluaa käyttää, niin on parempi pysyä siellä maalla ja keskustella itsensä tasoisten kantturoiden kanssa, kuten Eino Poutiainen aikoinaan. siinä ei tarvitse silloin olla edes verbaalissti lahjakas, vaan voi hyvin jättää D.n pois, ja ottaa T.n tilalle. Silloin voi herefordkin muuttua herevootiksi.
Sitähän minä tuossa viestissäni juuri ihmettelinkin. On tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko Suomalaiset on tyhmiä tai masokisteja.