Mä en oikeasti jaksa kohta enää olla tääl...
Miten voikaan maailma olla välillä niin perseestä! Kaikki sotii toisiaan vastaan ja kukaan ei halua olla kenenkään erillaisen kans, kuten minä vaikkapa esimerkkinä... Olen vain tavallinen tytön talliainen, ikääkin on jo kertynyt "mukavat" 19 vuotta.. Ja siltikin mua kiusataan, vain sen takia kun olen lihava ja äiti koittaa jotenkin elää työttömyys rahoillansa, elättäen siin samalla jotenkin mua... Mä en oikeasti jaksa kohta tehdä mitään! Mä haluan vain nukkua ja kuolla pois tästä paikasta... Ja vielä vain auttaa sekin asia, et olen biseksuaali... Kaverit kyl ymmärtää, ketkä haluaa, mut pari jätti mut kuin tunkiolle, kertoessani asiasta..
Elämä on todellakin perseestä, jos saanen sanoa näin... Eikä mulla ole ketään kelle puhua tästä asiasta... OLen aivan yksin...
Miten voikaan maailma olla välillä niin perseestä! Kaikki sotii toisiaan vastaan ja kukaan ei halua olla kenenkään erillaisen kans, kuten minä vaikkapa esimerkkinä... Olen vain tavallinen tytön talliainen, ikääkin on jo kertynyt "mukavat" 19 vuotta.. Ja siltikin mua kiusataan, vain sen takia kun olen lihava ja äiti koittaa jotenkin elää työttömyys rahoillansa, elättäen siin samalla jotenkin mua... Mä en oikeasti jaksa kohta tehdä mitään! Mä haluan vain nukkua ja kuolla pois tästä paikasta... Ja vielä vain auttaa sekin asia, et olen biseksuaali... Kaverit kyl ymmärtää, ketkä haluaa, mut pari jätti mut kuin tunkiolle, kertoessani asiasta..
Elämä on todellakin perseestä, jos saanen sanoa näin... Eikä mulla ole ketään kelle puhua tästä asiasta... OLen aivan yksin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä oon elänyt nuoruuteni miettien aivan samoja ajatuksia. Mitä mä täällä teen, ketä varten...itseänikö? Jossakin vaiheessa ajatukseni on vaihtunut positiivisemmiksi, ehkäpä siksi, että olen löytänyt "itseni vertaisia kavereita", joiden kanssa on helppo olla. Ootko koittanut löytää ystävää, keskustelu kaveria, tms. itsellesi. T:A
Listasit huonoja puoliasi mm. lihavuus, äiti elättää työttömyystuella, biseksuaali. Eipä noissa nyt kuitenkaan ole mitään sellaista, että sinua pitäisi kiusata tai syyllistää sinua eikä sinun tarvi itsekään syyllistää itseäsi. Nuo ovat aika hyviä puolia verrattuna siihen, millaista petomaisuutta suurimmasta osasta ihmisiä nykyään löytyy.
Ootko ikinä ajatellut, että voisit muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, saada uusia ystäviä ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä?
Tiedän itse miltä tuntuu olla ylipainoinen ja kuulla siitä kommentteja, mutta mä oon vain päättänyt, että mitä sitten, mitä ihmiset sanoo, mun kroppahan se on!!
Pahan masennukseni aikaan, mä opin tuntemaan itseni paremmin, mikä on auttanut. Mä olin silloin ihan valmis luovuttamaan, kun tuntui että kaikki kaatuu päälle..Äidin alkoholismi, huono parisuhde, yo-kirjoitukset...Kaikki tuntui iskevän kerralla..Mutta sain apua koulun terveydenhoitajalta, joka ohjasi minut nuorisoasemalle ja missä sain puhua ja mistä sain apua..
Tänä päivänä elän uudessa onnellisessa parisuhteessa ja pyrin opiskelemaan edelleen.
Täysin uudet kuviot voisi tehdä sullekin hyvää..
Älä luovuta vielä, sillä turhan moni tekee itsemurhan liian kevyin perustein..
Maailmalla ja elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa!!! Tiedän sen kokemuksesta.
Juu, ei se oo niin vakavaa, välillä tuntuu siltä ja välillä tältä. Hymyilyttääkö edes aamulla, otetaan päivä kerrallaan. Aattele vähän niitä, joilla menee TODELLA huonosti, vittuks siitä jos sä oot vähän fläsä, niillekki löytyy kyl käyttöä, jotkut ovat jopa aivan innoissaan...