Mua pelottaa ihan hurjana keskenmeno. Etenkin, kun opiskelen sairaanhoitajaksi niin tuntuu, että tietää kaikki riskit.
Naisten hoitotyössä jotenkin opettaja pelotteli jopa keskenmenolla, mutta ei sen riski olekaan niin suuri kuin olin kuvitellut.
Luin tuolta:
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66
3-5 rvk alkion selviytymismahdollisuus loppuraskauteen on 80%. Mutta onhan tuossa se 20% mikä pelottaa kuitenkin.
6-9 rvk 96%:n mahdollisuus.
Olen nyt itse viikolla 6. Vielä en ole kertonut kuin avomiehelleni ja yhdelle kaverille. Viikon 13 jälkeen kerron lähemmille sukulaisille ja muut saa tietää asiasta, kun alkaa näkymään.
Mutta iloita ei oikein uskalla tästä varmaan aikoihin vielä.
Etenkin, kun täällä oikein kirjoitetaan, että ENSIMMÄINEN raskaus menisi kesken. Mutta tuttava piiristäni voin sanoa ettei tuo ainakaan pidä paikkaansa. En sitten tiedä mihin väite perustuu.
Tiedän etten varmasti ole yksin pelkoni kanssa...
Naisten hoitotyössä jotenkin opettaja pelotteli jopa keskenmenolla, mutta ei sen riski olekaan niin suuri kuin olin kuvitellut.
Luin tuolta:
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66
3-5 rvk alkion selviytymismahdollisuus loppuraskauteen on 80%. Mutta onhan tuossa se 20% mikä pelottaa kuitenkin.
6-9 rvk 96%:n mahdollisuus.
Olen nyt itse viikolla 6. Vielä en ole kertonut kuin avomiehelleni ja yhdelle kaverille. Viikon 13 jälkeen kerron lähemmille sukulaisille ja muut saa tietää asiasta, kun alkaa näkymään.
Mutta iloita ei oikein uskalla tästä varmaan aikoihin vielä.
Etenkin, kun täällä oikein kirjoitetaan, että ENSIMMÄINEN raskaus menisi kesken. Mutta tuttava piiristäni voin sanoa ettei tuo ainakaan pidä paikkaansa. En sitten tiedä mihin väite perustuu.
Tiedän etten varmasti ole yksin pelkoni kanssa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
muutu kun pahemmaksi.. tottakai kaikkia jännittää ja toive onnistumisesta on suuri.mutta minä olen useita hoitoja käyny,lapsia en normisti saa ees, ja nyt sitten rv 26 menossa.. en ymmärrä et aletaan jotain taulukoita ja prosentteja ettimään ja kauhistelemaan. anna mennä vaan. et varmasti laske samalla tavalla autoillessakaan mikä on onnettomuus prossa!!ihan hölmöä on. ei oikeestaa tee hyvää vauvallekkaan jatkuva tutina.
Mutta noita prosentteja koulussa on toitotettu enkä mä oikein muuten osaa asiaa hahmottaa. Jotenkin huojentaa kuitenkin tietää, että ajan kuluessa prosentit pienenee...
Mulle tuo on vaan keino lohduttaa itseä, että josko tämä kuitenkin menisi hyvin.
Muutenkin tuntuu, että raskaus on vaan lukuja :)
Ainakin näin alussa, kun ei sitä uskalla eikä osaa iloita.
Ehkä tammikuussa viimeistään alkaa uskomaan, että on tulossa äidiksi... Siis jos luoja suo...
ite olen käynyt kyllä kyseisen kurssin eikä siellä mitään prosentteja toitotettu. Eikä se ole mielestäni olennaistakaan.Kunhan tietää että keskenmenon mahdollisuus on. Totuus on vaan se että epävahvat yksilöt karsiutuu pois. Eli siis jos sikiöllä on joku vika.
Juttelimme luokkalaistemme kesken, että aikamoista pelottelua oli. He eivät edes tiedä minun olevan raskaana.
Kyllä se varmaan opettajastakin on kiinni.
Meillä oli kätilö, joka oikeasti pelotteli ihan kamalasti.
noin ole, että sikiöllä olisi joku vika tai että olisi heikko yksilö tms. Vika voi olla myös äidin veren hyytymistekijöissä, tulehduksissa tms.
pelotti minuukin, ihan hillittömästi, mut koitin elää mahdollisimman normaalisti ja olla koko ajan miettimättä asiaa. Kannattaa yrittää suhtautua siihen niin että jos menee kesken, niin se ei vaan ollu tarpeeks vahva yksilö selvitäkseen maailmassa, luonto vaan hoitaa hommansa.
Tsemppiä siulle, koita ajatella vaan kaikkee mukavaa ja hemmottele ittees oikein kunnolla, ennen ku huomaatkaan niin viikot menee sellasella vauhdilla et toivoisit voivas hidastaa aikaa! :)
on tyhmää pelätä tuollasta, turhaa stressaat siitä ei ainakaa hyötyä ole että mietit tuollaisia, elä nyt vaan päivä kerrallaan ja ole iloinen raskaudesta
minulla. Ensimmäisessä raskaudessa pelkäsin todella paljon keskenmenoa. Opiskelen myös sairaanhoitajaksi, joten tietoa tuntui välillä olevan vähän liikaakin.:) Raskaus sitten menikin kesken rv 13, joten pahimmat pelkoni kävivät toteen.
Nyt kahden vuoden kuluttua vasta olen tullut uudelleen raskaaksi, ja edelleen pelko vauvan kuolemasta on kova, vaikka olen jo viikolla 17. Ei minulla ole sinulle muuta neuvoa antaa, kuin se, että pelon kanssa on opittava elämään. Huoli tulee olemaan osa elämääsi myös vauvan synnyttyä eikä lopu koskaan.:) Etukäteen pelkäämällä ja huolehtimalla et kuitenkaan voita mitään. Se tapahtuu, mikä tapahtuu. Julmaa, mutta näin asia vain menee.