Seatle 4, Wach., USA kesäk. 27 pnä 1962
TERVEHDYS SUOMEN SIIONIN SUVISEUROIHIN RAAHESSA
Rakkaat veljet ja sisaret Herrassa Jeesuksessa
Jumalan terve! Armoa ja rauhaa taivaalliselta Isältämme Jeesuksen veren priiskoituksen kautta.
Lähetämme täältä Tyynen meren rannoilta rakkaat Jumalan rauhan terveisemme teille, Jumalan lapset, jotka olette kokoontuneet suviseuroihin Raaheen. Meidänkin toiveemme oli palata Suomeen ja päästä näihin suviseuroihin, mutta pitkällisen sairauden vuoksi se ei ollut mahdollista.
Opettelemme siihen tyytymään, että näin on ollut taivaallisen Isän hyvä tahto. Kalleinta on, että Herra Jeesus verellään hoitaa ja lohduttaa ja laitumensa laumassa kantaa kohti voittopalkintoa ja kruunausjuhlaa.
Siunatkoon Herra Jeesus teitä, rakkaat matkaystävät, kalliin verensä priiskoituksella ja antakoon taivallinen isä armonsa auringon paistaa valtakuntansa elovainioilla, että suuren korjuupäivän joutuessa vilja olisi kypsää iäisiin aittoihin.
Herra Jeesus kulkee laumansa keskellä ja omiaan puettaa vanhurskautensa aseilla, että saatamme sodassa vihollista vastaan seisoa. Vielä hetken hänen askeleillaan ja hänen verensä korjaajina kilvoittelemme, kunnes taistelun taival päättyy rauhan torven kajahdukseen ja ristikin vaihtuu kruunuun.
Nostakaa te väsyneet ja kiusauksen ahdistamat matkamiehet katseenne maan tomusta ja arkipäivän kiusauksista toivolla ja rohkeudella katsomaan Siionin orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, jonka veren kautta voitamme, ja jonka haavoissa meillä on turvapaikka vihollisen ahdistaessa.
Muistakaa meitäkin rukouksissanne taivaallisen Isän edessä.
Tidämme, että sen teettekin.
Jumalan rauhaan!
Kanssavaeltajat vaivassa ja valtakunnassa
Signe-Maria ja Reino Kallio
Kuten kirjeestä huomaa, on tervehdys lähetetty suurjuhlille Raaheen, mutta kirje oli eksynyt väärille teille ja tuli vasta nyt Ouluun. Terveiset tullenee suviseuravieraille näin lehden välityksellä
TERVEHDYS SUOMEN SIIONIN SUVISEUROIHIN RAAHESSA
Rakkaat veljet ja sisaret Herrassa Jeesuksessa
Jumalan terve! Armoa ja rauhaa taivaalliselta Isältämme Jeesuksen veren priiskoituksen kautta.
Lähetämme täältä Tyynen meren rannoilta rakkaat Jumalan rauhan terveisemme teille, Jumalan lapset, jotka olette kokoontuneet suviseuroihin Raaheen. Meidänkin toiveemme oli palata Suomeen ja päästä näihin suviseuroihin, mutta pitkällisen sairauden vuoksi se ei ollut mahdollista.
Opettelemme siihen tyytymään, että näin on ollut taivaallisen Isän hyvä tahto. Kalleinta on, että Herra Jeesus verellään hoitaa ja lohduttaa ja laitumensa laumassa kantaa kohti voittopalkintoa ja kruunausjuhlaa.
Siunatkoon Herra Jeesus teitä, rakkaat matkaystävät, kalliin verensä priiskoituksella ja antakoon taivallinen isä armonsa auringon paistaa valtakuntansa elovainioilla, että suuren korjuupäivän joutuessa vilja olisi kypsää iäisiin aittoihin.
Herra Jeesus kulkee laumansa keskellä ja omiaan puettaa vanhurskautensa aseilla, että saatamme sodassa vihollista vastaan seisoa. Vielä hetken hänen askeleillaan ja hänen verensä korjaajina kilvoittelemme, kunnes taistelun taival päättyy rauhan torven kajahdukseen ja ristikin vaihtuu kruunuun.
Nostakaa te väsyneet ja kiusauksen ahdistamat matkamiehet katseenne maan tomusta ja arkipäivän kiusauksista toivolla ja rohkeudella katsomaan Siionin orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, jonka veren kautta voitamme, ja jonka haavoissa meillä on turvapaikka vihollisen ahdistaessa.
Muistakaa meitäkin rukouksissanne taivaallisen Isän edessä.
Tidämme, että sen teettekin.
Jumalan rauhaan!
Kanssavaeltajat vaivassa ja valtakunnassa
Signe-Maria ja Reino Kallio
Kuten kirjeestä huomaa, on tervehdys lähetetty suurjuhlille Raaheen, mutta kirje oli eksynyt väärille teille ja tuli vasta nyt Ouluun. Terveiset tullenee suviseuravieraille näin lehden välityksellä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Verinen kirje
painotukset ovat tekstissä, kuin nykyisissä SRK-lestadiolaisuuden kirjoituksissa."Jumalanvaltakunta, jumalanvaltakunta".
V.1962 elettiin ns. pappiseriseuran jälkeisissä tunnelmissa. Dramaattinen hajaannus oli jo tosiasia, ja todellakin tarvittiin virvoitusta--oppikysymyksiin en ota kantaa, vaikka minulla ko asiassa kanta onkin.