Perhetutuillamme on seuraavanlainen tilanne ja tarvitsisin teidän neuvojanne ja mielipiteitänne.
Eihän asia meille kuulu mutta mietityttää silti minua ja miestäni.
Perheen äiti kuoli tyttären ollessa 7-vuotias, nyt 13v. Isä ja tytär ovat eläneet siis kahdestaan pian kuusi vuotta. Miehellä on ollut muutamia naisystäviä mutta eivät ole olleet kuvioissa koskaan puolta vuotta pidempään.
Isä kaipaisi puolisoa kovasti rinnalleen mutta tytär ei halua isän löytävän itselleen naista. Hän ei pidä isänsä uusista naisista koskaan.
Tytär on itse ottanut "emännän" roolin talossa ja siivoaa ahkerasti, pesee pyykit, komentelee isäänsä ja käyttäytyy muutenkin hyvin "vaimomaisesti ;) Isä ei ole lasta siis pakottanut näihin töihin.
Siinä että tytär on ahkera ei ole mitään pahaa, mutta mielestämme hän on ottanut siivoamisen ym. vallan välineekseen jolla hän pitää valtaa isäänsä ja mahdollisiin naisystäviin.
Isä on lapsensa tossun alla henkisesti ja kun tytär vielä tuosta kasvaa hän saa kokoajan kovemman henkisen otteen isästään. Isä on aika lepsu ja antaa lapsensa pitää valtaa talossa. Tytär on viime kesänä myös sanonut ettei aio muuttaa kotoaan koskaan pois ja isä on hänen miesihanteensa. Vaikka tytär on 13-vuotias, hän haluaa olla kokoajan kotona. Hän ei nykyään käy kavereidensa luona yökylässä kuten vielä pari vuotta sitten kävi, hän ei pyydä ystäviäänkään enää niin paljon kylään kuin teki muutama vuosi sitten. Hän on vallannut talon ja pitää siitä kiinni kynsin hampain.
Tilanne on monimutkainen ja monipiippuinen mutta meistä se on silti jokseenkin kasvamassa kieroon..
Vaikka perheen äiti on kuollut, ei lapsen mielestäni pidä ottaa naisen paikkaa talossa? Ja se että näin on käynyt, on mielestämme täysin isän vika joka ei ole puuttunut tilanteeseen ajoissa.
Enkä väitä että kyseessä olisi mitään insestiä ym. mutta mielestämme tilanne on vähän luiskahtamassa raiteiltaan.
KOMMENTTEJA!
Eihän asia meille kuulu mutta mietityttää silti minua ja miestäni.
Perheen äiti kuoli tyttären ollessa 7-vuotias, nyt 13v. Isä ja tytär ovat eläneet siis kahdestaan pian kuusi vuotta. Miehellä on ollut muutamia naisystäviä mutta eivät ole olleet kuvioissa koskaan puolta vuotta pidempään.
Isä kaipaisi puolisoa kovasti rinnalleen mutta tytär ei halua isän löytävän itselleen naista. Hän ei pidä isänsä uusista naisista koskaan.
Tytär on itse ottanut "emännän" roolin talossa ja siivoaa ahkerasti, pesee pyykit, komentelee isäänsä ja käyttäytyy muutenkin hyvin "vaimomaisesti ;) Isä ei ole lasta siis pakottanut näihin töihin.
Siinä että tytär on ahkera ei ole mitään pahaa, mutta mielestämme hän on ottanut siivoamisen ym. vallan välineekseen jolla hän pitää valtaa isäänsä ja mahdollisiin naisystäviin.
Isä on lapsensa tossun alla henkisesti ja kun tytär vielä tuosta kasvaa hän saa kokoajan kovemman henkisen otteen isästään. Isä on aika lepsu ja antaa lapsensa pitää valtaa talossa. Tytär on viime kesänä myös sanonut ettei aio muuttaa kotoaan koskaan pois ja isä on hänen miesihanteensa. Vaikka tytär on 13-vuotias, hän haluaa olla kokoajan kotona. Hän ei nykyään käy kavereidensa luona yökylässä kuten vielä pari vuotta sitten kävi, hän ei pyydä ystäviäänkään enää niin paljon kylään kuin teki muutama vuosi sitten. Hän on vallannut talon ja pitää siitä kiinni kynsin hampain.
Tilanne on monimutkainen ja monipiippuinen mutta meistä se on silti jokseenkin kasvamassa kieroon..
Vaikka perheen äiti on kuollut, ei lapsen mielestäni pidä ottaa naisen paikkaa talossa? Ja se että näin on käynyt, on mielestämme täysin isän vika joka ei ole puuttunut tilanteeseen ajoissa.
Enkä väitä että kyseessä olisi mitään insestiä ym. mutta mielestämme tilanne on vähän luiskahtamassa raiteiltaan.
KOMMENTTEJA!
Vastaukset 3
Vanhimmat
toisten ihmisten asiat.
Mitähän mieltä "perhetuttunne" olisivat, jos tietäisivät sinun revittelevän heidän asioitaan tällaisella palstalla?
Erittäin ikävältä tuntuu, että haukut ja mollaat 13-vuotiasta äitinsä menettänyttä lasta ja keksit hänelle motiiveja.
Etä oikein "vallan välineet" , "vallannut talon" yms.
Millainen perhetuttu sinä oikein olet? Miten minulle tulee mieleen munahaukka, joka haluaisi päästä eroon tyttärestä, joka on hänen tiellään?
Tämä palsta on todellakin keskustelupalstojen seiska kuten joku joskus aikoinaan täällä asian osuvasti ilmaisikin!
Olen siis alkuperäisen viestin lähettäjä. Sinä joka vastasit minulle, oletko a) katkera petetty ja sitten jätetty exä b)avioliitossa elävä, mutta miehen syrjähypyistä katkeroitunut nainen, vai c) huonossa liitossa elävä, mies ei vielä pettänyt, mutta tiedät että sekin päivä vielä tulee?
Itse en ole perhetutustamme kiinnostunut munahaukka, vaan onnellisesti avoliitossa oleva nainen joka on seurannut perhetuttujemme tilannetta jo pitkään.
Eikö tämä palsta ole sellainen että täällä saa anonyymisti kysyä omaa mieltään askarruttavista kysymyksistä.
Mutta kannattaa varoa mitä kysyy, sillä yksikin väärä sana niin saat katkerien, ylipainoisten, ei niin viehättävien ja yksinkertaisten suomalaisäitien vihat päällesi! Minähän voin olla juuri se joka seuraavissa pikkujouluissa touhuan miehesi kanssa siivouskomerossa!
Rupeaa pikkuhiljaa vituttamaan nämä
Murkut ovat murkkuja, niin tietäväisiä, ehdottomia, räjähdysalttiita.
Luulen, että tuo vaihe menee itsestään ohi kun tyttö saa hieman ikää lisää. Alkaa kiinnostamaan muutkin asiat kuin kotona nyhjääminen, lähtee opiskelemaan ja löytää poikakaverin.