neuvoa

1950-luku oli tässä mielessä aika köyhää aikaa:
lasten elämää käsitteleviä elokuvia ei paljon ollut näytelmäelokuvassa - dokumentteja tietysti löytyisi. Mutta jotakin sentään:

Jorma Nortimon Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957) on Mika Waltarin kertomus karjalaisevakosta vuodelta 1944, joten 50-luku ei siitä aukea, vaikka aikansa asenteista jotain kertookin.

Toinen, ehkä tarkoitukseesi parempi elokuva on T. J. Särkän Pieni luutatyttö (1958), jossa luokan priimus pikku-Liisa on kotoisin köyhistä oloista: juopon isäpuolen tekemiä huonoja luutia olisi onnistuttava myymään. Elokuva sijoittuu omaan aikaansa.

Maunu Kurkvaaran orpotyttö Tirlittan seikkailee sekä maaseudulla että kaupungissa: siinä Tirlittan saa itselleen kodin, vanhemmat ja sisarukset. Moderni ympäristö.

Jack Witikan Virtaset ja Lahtiset (1959) on oiva peruskuvaus keskiluokkaisen kaupunkilaisperheen elämästä. Teini-ikäisiä liittyy tähän leffaan. Aikalaiskuvaukseksi oikein tehty.

Särkän Taas tapaamme Suomisen perheen (1959) jatkaa samaa sarjaa: Olli on tosin jo vt. nimismies. Ajaton ympäristö...

Lukiolaisten nuorten maailmaa kuvaa Roland af Hällströmin ohjaama Poika eli kesäänsä (1955), joka perustuu F. E. Sillanpään romaaniin Elämä ja aurinko (1916). Erotiikka yms. maaseudulla on poikajoukon teemana.

Toinen nuorisokuvaus on Mika Waltarin näytelmään vuodelta 1937 perustuva saman niminen elokuva Kuriton sukupolvi, jossa kuitenkin kyse on yli 20-vuotiaista nuorista. Mutta keskiluokkaista elinympäristöä siinä kyllä on tyrkyllä. Näitä nuorisokuvauksia alkoi sitten tulla 1960-luvulla yhä realistisempana (Nina ja Erik, Nuoruus vauhdissa, Jengi, monet iskelmäelokuvat, mutta myös esim. 1950-luvun alun Suomalaistyttöjä Tukholmassa)

Mutta kyllähän näilläkin jotakin tekee, vaikka et kertonutkaan mitä halusit...