Näen 2 vaihtoehtoa

Tässä erittäin hyvin kirjoitettu analyysi maailmantalouden sangen valitettavasta nykytilasta...

Lähde:
http://apareena.arvopaperi.fi/forum/msg/id=analyysit/msg=5787691/

Kirjoittaja:    MaximumFun (25.09.2008 02:43)
Otsikko:    Maailmantalouden tilasta
Sen kunniaksi, että AP:n ylläpidon bännipolitiikka suuressa viisaudessaan ei Kauhajoen ampumatapauksen yhteydessä mennyt samalla tavoin raiteiltaan kuin Jokelan tapauksessa vuotta aiemmin, esitän viimein myös täällä tuolloin tänne aikomani analyysin maailmantalouden tilasta.

Analyysiani ei ole tarvinnut lainkaan tarkistaa sen kirjoittamisen jälkeen, joten teksti on täysin muuttamaton. Teksti on ollut luettavissa sellaisenaan Jaskabaarikärpäsen vaihtoehtofoorumilla (sijoituskeskustelu.net) lähes siitä saakka aluksi avoimesti, mutta myöhemmin ainoastaan rekisteröityneille jäsenille.


Kommentit ovat erittäin tervetulleita!

============================
Lähetetty: Maa Nov 19, 2007 5:54

Viestin aihe: Maailmantalouden tila

Näkemykseni karkeaksi lähtökohdaksi näen maailmassa neljä suurta yhtenäistä talousaluetta, joihin maailmantalouden toiminta on keskittynyt: Pohjois-Amerikka, joka on käytännössä sama kuin USA; Eurooppa, joksi lasken lähinnä EU:n alueen; Japani; sekä muu Kaukoitä, jossa Kiinan painoarvo on merkittävin. Lisäksi muita merkittäviä taloudellisia vaikuttajia eri yhteyksissä ovat OPEC-maat, Venäjä ja Latinalainen Amerikka. Muilla maillakin yhdessä on merkityksensä niiden suuren väkimäärän ja pinta-alan vuoksi (mm. Intia, Pakistan, Afrikka), mutta vasta kauempana tulevaisuudessa.

Vielä kymmenen vuotta sitten oli käytännössä kolme mahtitaloutta USA, Eurooppa ja Japani. Näistä USA:n talous on toiminut maailmantalouden veturina suuren vaihtotaseen alijäämänsä avittaman kulutuskysyntänsä voimin, kun taas Japanissa on köhitty paikoillaan ihmetellen suuren ylijäämän sijoittamisesta ja vahvan jenin aiheuttamasta deflaatiosta syntyneitä ongelmia korkojen painuttua nollaan. Euroopassa on sulateltu yhdistymisen aiheuttamia ongelmia, erityisesti työttömyyttä, joista on vähitellen päästy eroon hitaalla kasvu-uralla. Kaukoidästä ja erityisesti Kiinasta on muodostunut uusi maailmantalouden veturi, joka kokoaa suuria vaihtotaseen ylijäämiä erityisesti USA:sta.

Kuten edellisestä käy ilmi, sekä Japanin että Kiinan ja muun Kaukoidän talous on ollut hyvin pitkälle riippuvaista viennistä USA:an. Tunnetusti myös Euroopalle USA on kaikkein merkittävin kauppakumppani. Samoin koko Latinalaiselle Amerikalle USA on merkittävin yksittäinen kauppakumppani. Joten kokonaisuutena USA:n kyky ostaa hyödykkeitä muualta maailmasta on aivan avainasemassa koko maailmantalouden kehitykselle. Ja tuo kyky on ollut jatkuvasti yhä syvenevän vaihtotaseen vajeen varassa – siis velaksi.

Velkaa onkin USA:ssa jaettu varsin surutta mm. kulutusluottoina. Muun kulutuksen kasvun jo hyydyttyä jatkettiin kiinteistömarkkinoilla suurten jopa vakuudettomien lainojen myöntämistä yhä heikommin perustein. Ilman sitä olisivat investoinnit ja talouden kasvu pysähtyneet jo aikaa sitten ja seurauksena olisi ollut vakuuksiksi otettujen kiinteistöjen hintojen romahdus ja edelleen kertautuva kierre lisääntyvien maksukyvyttömyyksien johtaessa pankkien ongelmiin ja vähenevään kykyyn rahoittaa edes järkevää toimintaa. Voidakseen lisätä luotonantoaan yhä enemmän pankit alkoivat jopa perustaa taseidensa ulkopuolisia järjestelmiä, joista nyttemmin ongelmallisiksi osoittautuneet strukturoidut sijoitusinstrumentit (SIV) ovat tunnetuimpia. Ongelmaluottojen lisäksi pankkien taseiden ulkopuolella kummittelevat niiden valtavat johdannaispositiot, joihin sisältyvien vastuiden määrä on moninkertainen pankkien taseisiin nähden. Niidenkin kuranttius saattaa pahimmillaan osoittautua kyseenalaiseksi.

Nyt tuo kasvava asuntoluottokupla on tullut tiensä päähän. Vakuudettomat luotot ovat osoittauttuneet katteettomiksi, jolloin niistä syntyy suuria tappioita pankeille, mikä vaikeuttaa niiden luotonantokykyä. Erilaisia vakuudettomia tai heikoin vakuuksin myönnettyjä luottoja on yhdysvaltalaispankeilla satojen miljardien dollareiden arvosta. Arviot mahdollisista tappioista liikkuvat jopa 400 miljardissa dollarissa. Kukaan ei tiedä vielä lopullista summaa, sillä monet suurten pankkien varallisuuserät on hinnoiteltu ”parhaan arvauksen mukaan”, ja epälikvideinä erinä niille ei tarvittaessa löydykään ollenkaan välttämättä ostajia. Citi-pankki onkin jo joutunut myöntämään, että ”markkinat ovat kadonneet” monien erien osalta. Puhumattakaan, että myös aivan hyvän luottokelpoisuuden omaaville asiakkaille saattaa alkaa tulla ongelmia, kun heidän asiakkansa jättävätkin laskunsa maksamatta. Kaikkiaan yhdysvaltalaisilla kotitalouksilla on velkoja huikeat yli 11 biljoonaa dollaria (vuoden 2005 tieto)!

Täytyy lisäksi vielä muistaa, että pankkien taseista poistuvat miljardit vaikuttavat moninkertaisesti niiden kykyyn rahoittaa taloutta luotonlaajenemiskertoimen kautta. Pankki kun tarvitsee taseeseensa pääomana vain osan siitä, minkä se pystyy jakamaan luottoina. Siten pankkien tappiot kertautuvat muualle talouteen huomattavasti suurempina vaikutuksina kuin jos sama tappio tulisi jollekin muulle yritykselle.

USA:lla on muitakin ongelmia. Se on suuresti riippuvainen ulkomailta tuotavasta öljystä, jonka kysyntä globaalisti on kasvussa varsinkin Aasian talouskasvun myötä. Vaikka vaihtoehtoisia energiamuotoja etsitään ja niitä on jo olemassakin, niistä tuskin on ratkaisuksi ainakaan muutamaan vuoteen. Öljyn tuotanto taas ei ilmeisesti ole ollenkaan samanlaisessa kasvussa kuin kysyntä, joten dollareissa noteerattava raakaöljyn hinta on kohonnut voimakkaasti.

Kun samanaikaisesti luottamus yhdysvaltain dollariin on romahtanut jo alhaisen korkotason aiheuttaman inflaatiopelon, subprime-kriisin, jättimäisen vaihtotaseen vajeen sekä talouden hidastumisen vuoksi, on dollarin arvo joutunut syöksykierteeseen. Laskeva dollarin arvo aiheuttaa sen, että öljyn ja muidenkin raaka-aineiden hinnat ovat nousseet USA:ssa paljon enemmän kuin muualla, mikä aiheuttaa ilmeisen inflaatioriskin kasvun nimenomaan USA:ssa ja syö luottamusta dollariin entisestään. Pahimmassa tapauksessa liian alhainen korkotaso voi saada aikaan hyperinflaation, jolloin luottamus dollariin ja Yhdysvaltain talouteen katoaisi kokonaan.

Toisaalta Yhdysvalloissa ei oikein haluta nostaa korkojakaan, koska se aiheuttaisi monille velallisille suuria ongelmia ja nopeasti kuluttajien ostovoiman vähenemisen. Ja juuri sehän on se tekijä, jonka varassa paitsi Yhdysvaltain oma talous myös maailmantalous tällä hetkellä lepää!!

Vaihtoehdot ovat USA:ssa siis hyvin vähissä. Jos lasketaan korkoja, saadaan aikaan inflaatiota ja pahimmillaan jopa hyperinflaatio, mutta vältytään ehkä hetkellisesti kiinteistömarkkinoiden romahdukselta. Jos nostetaan korkoja, talous uhkaa pysähtyä kuin seinään. Lienee siis parasta odottaa ja toivoa tilanteen rauhoittuvan?

Kaikki hyvin, vai? En usko. Yhdysvaltain valtava vaihtotaseen vaje jää joka tapauksessa pyörimään taustalle. Se on niin suuri, että kaikista kansantalouksien välisistä nettorahoitusvirroista sen osuus on 70%:n luokkaa. Yhdysvaltain kansantalous on siis maailman ylivoimaisesti suurin velanottaja. Voidakseen rahoittaa velanottonsa yhdysvaltalaisten tulojen on välttämättä kasvettava. Ja jos kotimaisen talouden kasvu edes hidastuu, näin ei käy, koska velkaantumistahti (vaihtotaseen vaje) on jo noussut n. 7%:iin BKT:sta.

Yhdysvaltain talouden kasvua ei synny riittävästi viennin kautta edes dollarin heikennyttyä. Viennin osuus Yhdysvaltojen BKT:sta on vain n. 11%. Sen muutoksilla ei ole olennaista vaikutusta Yhdysvaltain kokonaistalouteen toisin kuin esimerkiksi Suomessa. USA:n oman talouden suhdanteilla on paljon suurempi merkitys. Ja viime aikoina ainoat merkittävästi kasvaneet talouden alat siellä ovat olleet puolustusvälineteollisuus ja rakentaminen, joista jälkimmäinen on nyt joutunut jo sakkaustilaan.

Yhdysvalloissa pääomatulojen osuus kokonaistuloista on paljon merkittävämpi kuin meillä. Varsinkin eläkejärjestelmä on hyvin pitkälle osake- ja rahastosijoitusten varassa. Mutta pääomatulojen kasvu on vakavasti vaarassa jo yksin subprime-ongelmien vuoksi, puhumattakaan öljyn ja muiden raaka-aineiden hintojen nousun kustannusvaikutuksista koko taloudelle tai kiinteistöjen hintojen mahdollisesta romahduksesta. Eikä pääomatuloista ole tietoakaan, mikäli pörssikurssit notkahtavat, jolloin voittoja ei saa kotiutettua edes osakkeista. Ja pörssikurssien notkahdukseenhan rittää käytännössä, että yritysten tulokset alkavat heikentyä... USA:n prosyklisillä aloilla kuten autojen (GM) ja kestokulutushyödykkeiden myynnissä tai yritysten käyttämien kuljetuspalvelujen käytössä (FedEx) kysynnän romahtamisesta onkin jo ilmoitettu. Viimeisimpiä uutisia on ollut USA:n teollisuustuotannon poikkeuksellisen suuri notkahdus ( http://money.cnn.com/2007/11/16/news/economy/bc.economy.ap/index.htm?postversion=2007111610) Ei siis hyvältä näytä.

Entä ne muut maailmantalouden alueet? Tätä kirjoittessani uusi pörssiviikko on juuri auennut Japanissa ja Kaukoidässä – pahimmista peloistani huolimatta niukasti plussalla, onneksi. Kuten alussa mainitsin, Japanissa on pitkään painittu olemattoman kasvun tai jopa laman kourissa alhaisista koroista huolimatta, koska suuri vaihtotaseen ylijäämä on pitänyt jenin vahvana. Rahalle ei siellä yksinkertaisesti ole kysyntää, vaikka sitä olisi. Kaikki pelkäävät vientikysynnän hiipumista, koska sen osuus Japanin kansantaloudelle on aivan toisenlainen kuin USA:lle. Ja USA on yhä suurin viennin kohdemaa, vaikka Kiina onkin kasvanut voimakkaasti.

Japanilaisilla on erikoinen ongelma. Itse asiassa miltei kaikilla Kaukoidän mailla on sama ongelma. Niiden talous ja erityisesti sen kasvu on pitkälti USA:n kysynnän varassa. Ja USA ostaa niiltä velaksi, maksaen omilla dollareillaan. Ne eivät voi lakata antamasta velkaa, koska silloin USA ei pystyisi ostamaan, ja niiden oma talous kaatuisi. Ne siis nostavat itseään hiuksista myöntämällä koko ajan lisää velkaa USA:lle, jolloin niiden valuuttavarannot paisuvat dollareista. Japanilaisilla ei edes juuri muita vaihtoehtoja olekaan, koska kotimaassa rahalle ei korkoa saa. Tosin jenejä kyllä tungetaan muihinkin maihin minkä keretään. Samoin tekevät upporikkaat arabit, joiden kotimaissa vesikin on kalliimpaa kuin tuo niin arvokas öljy, koska he suorastaan kelluvat sen päällä.

Kysymys kuuluukin, kuinka kauan ne haluavat sitä tehdä? Nimittäin se kannattaa vain niin kauan kuin ne voivat odottaa saavansa maksuksi saamillaan dollareilla jotain yhtä arvokasta kuin myyvät. Ja dollarin arvo on jo vakavasti kärsimässä luottamuspulasta, etten sanoisi syöksykierteessä.

Kun Japanissa, Kaukoidässä ja öljyntuottajamaissa ei enää halutakaan dollareita maksuksi, mitä sitten? Japanin vienti USA:aan tyrehtyy saman tien. Samoin kaikkien Kaukoidän maiden. Dollari romahtaa tietenkin. Mutta samalla romahtavat kaikkien Japanilaisten pankkien sijoitusten arvot, koska niillä on biljoonittain (eurooppalainen biljoona, ei amerikkalainen) yhdysvaltain dollari -määräisiä arvopapereita. Samoin käy myös biljoonien arvosta dollarimääräisiä arvopapereita, jotka muut Aasialaiset pankit omistavat. Kaikkein suurimman menetyksen kärsii ilmeisesti Kiinan keskuspankki, jolla on nykyään maailman suurin valuuttavaranto melkein pelkästään dollareina. Se tosin sen varmaankin kestää, koska takana on myös tuleva maailman mahtavin valtio. Mutta muuten kaaos on selviö. Pankkeja menee tukuittain konkurssiin, ellei niitä pelasteta jollain erikoisjärjestelyillä. Rahoitusmarkkinat ovat sekaisin ja uuden järjestyksen luomiseen menee joka tapauksessa aikaa. Kiinan ja muun Kaukoidän talous on toki voimakkaassa nousussa, mutta varmasti sellainen vaikuttaa sielläkin hurjasti.

Entä Eurooppa? Siitähän me olemme oikeasti eniten kiinnostuneita. Olen jättänyt sen tahallani viimeiseksi, koska täällä nuo riskit näyttävät niin kaukaisilta. Ja tänne ne laineet saapunevatkin viimeisinä, valtaosin Aasian kautta.

Euroopassa talouden kehitys on ollut nihkeää, mutta suhteellisen tasaista viimeiset kymmenen vuotta. Suurena syynä siihen on ollut tiukka rahapolitiikka, jolla euron arvo on saatu pidettyä vakaana. Korkotaso on täälläkin laskenut ennätysalhaiseksi, mutta silti alhaisilla koroilla ei olla ryhdytty tukemaan talouden kasvua vaan EKP on pitäytynyt inflaatiotavoitteessaan. Tämä on tehnyt eurosta vahvan valuutan. Niin vahvan, että nyt ollaan jo sitä mieltä, että se on liian vahva ja pitäisi laskea korkoja euron heikentämiseksi.

Entä sitten, jos euro on vahva? Eurooppa on kuitenkin hyvin voimakas talousalue, ja sen ulkoinen vaihtotase on lähellä tasapainoa. Eurooppa vie ja tuo suurin piirtein yhtä paljon hyödykkeitä. Edes öljyn hinnan nousu ei vaikuta Eurooppaan paljonkaan, koska kyse on vain dollarimääräisestä hinnasta ja dollari on laskenut voimakkaasti euroon nähden. Päinvastoin EKP:lle olisi johdonmukaista tässä tilanteessa nostaa korkoja julistamansa inflaatiotavoitteen mukaisesti. Eihän keskuspankin tehtävä ole hoitaa yritysten kannattavuutta vippaskonstein, elleivät ne itse siihen kykene! Ja vakaa euro puolestaan lisää luottamusta, mikä epävakaissa oloissa on ensisijaisen tärkeää edes vaatimattomankin kasvun ylläpitämiseksi. Korkojen alentaminen johtaisi inflaatioon täälläkin, ja suurin hyötyjä olisi kai Yhdysvallat, jossa korkoeron dollaria kuristava vaikutus hivenen hellittäisi. Siellä todennäköisesti laskettaisiin korkoja perässä lisää, jolloin inflaatioriski vain kasvaisi. Pidemmällä aikavälillä vakaasta eurosta luopuminen olisi hyvin vaarallista.

Eurooppa on siis sivussa suurimmista ongelmista, jos vain euro on vakaa. Mutta jos USA:n talous ajautuu taantumaan, tai siis peräti lamaan kuten ennustan, se vaikuttaa myös Euroopan vientiin, koska USA on Euroopan suurin kauppakumppani. Samoin vaikuttaa, mikäli Japanissa ja Kaukoidässä ajaudutaan USA:n ostovoiman romahtaessa kysyntäongelmiin ja sitä kautta taantumaan dollarin romahtaessa. Tosin Euroopan ja Kaukoidän välinen kauppa voi jatkaa kasvuaan siitäkin huolimatta, mutta se ei yksin riitä pelastamaan kumpaakaan. Siis täälläkin on odotettavissa vähintään taantuma.

Koko ongelma olisi voitu välttää vain vaatimalla Yhdysvalloilta tasapainoista vaihtotasetta ja heikompaa dollaria jo aikoja sitten. Tällöin ei tosin olisi nähty varmaankaan samanlaista huikeaa kasvua Kaukoidässä – mutta sehän olisi ollut vain hyväksi, koska nyt liian raju kasvu aiheuttaa siellä vakavia ongelmia lyhytjänteisen suunnittelun takia. Ja Yhdysvalloissa olisi täytynyt tyytyä huomattavasti vaatimattomampaan kulutustasoon jo ajat sitten – mikä olisi ollut juuri parasta mm. ympäristön ja luonnonvarojen käytön kannalta!

*Summa summarum: Näen tilanteen sellaisena, ettei tilanteesta ole muita teitä kuin alas. Ikävä juttu. Eväät on syöty, ja on pakko palata hakemaan lisää. Yhdysvaltain jatkuva velkaantuminen loppuu vain brutaalia tietä. Ja siitä kärsii koko maailmantalous. Toivottavasti vain se ei johda mihinkään isompiin konflikteihin. Sodat kun ovat useimmiten seuranneet vakavista taloudellisista ristiriidoista.

====================

PS. Näin vuosi myöhemmin haluaisin tekemieni havaintojen perusteella lisätä tekstiini ainoastaan sen, että maailman - erityisesti eurooppalaisten - osakemarkkinoiden kehitys näytttäisi olevan jonkin verran voimakkaammin sidoksissa USA:n talouden heikkenevään kehitykseen kuin tuolloin arvioin. Tämä johtunee ilmeisesti siitä, että USA:n rahoitusmarkkinoiden kohdattua voimakkaita likviditeettiongelmia yhdysvaltalaiset yritykset ja sijoittajat ovat alkaneet likvidoida omistuksiaan ulkomailla. Viimeisten kuukausien aikana tämä on ilmeisesti johtanut dollarien kysynnän lisääntymiseen valuuttamarkinoilla ja dollarin pyrkimykseen vahvistua, mitä hillitäkseen keskuspankit joutuivat ryhtymään viime viikolla voimakkaisiin toimiin globaalisti, koska dollarin vahvistuminen olisi romuttanut kaikki USA:n viennin mahdollisuudet kasvaa ja tasapainottaa ulkoinen talous.

Tästä yhdysvaltalaisten pääomien palauttamisesta johtuvasta dollarin tilapäisestä vahvistumispyrkimyksestä huolimatta näkemykseni pysyy perusteiltaan edelleen täysin ennallaan - mukaan lukien dollarin tarve lopulta heikentyä voimakkaasti siitä seuraavine ongelmineen.

- Sama

Yllä oleva kirjoitus ei siis ole omani, mutta erittäin kattava ja hyvin kiteytetty näkemys

-Mika

1. Piiiitkä ja vaikea lama 30-luvun tyyliä mukaillen, tällä kertaa vain maailmanlaajuisena vaikka tietysti Jenkeissä pahimpana.

2. Nyt on mahdollista tehdä tuon suuren talousmahdin puikoissa jopa sellaisen kaliiberin virheitä että tuloksena on (hyperinflaatio ja) KOKO nykyisen valuutta-, kauppa- ja rahoitusjärjestelmän täydellinen romahtaminen & täysin tuntematon tulevaisuus.

Taidan tästä lähteä kultakauppaan.