Niin. Poikani eilen valitti korvakipua. En saanut enää aikaa terkkarii joten annoin kotona särkylääkettä. Tänään ei kuitenkaan enää ole valittanut ollenkaan. Eikä ole kiukkuinen ja nukkuu että syö hyvin. Kun kysyy että sattuuko korviin niin vastaus on "joo-o"...
Pitäskö tätä kaveria lähtä näyttämään lääkäriin? Oikein mitään oireita ei ole, vähän aristaa sitä että vetää korvalehdestä. Nuhaa tai kuumetta ei ole eikä ole ollutkaan viime päivinä....
Pitäskö tätä kaveria lähtä näyttämään lääkäriin? Oikein mitään oireita ei ole, vähän aristaa sitä että vetää korvalehdestä. Nuhaa tai kuumetta ei ole eikä ole ollutkaan viime päivinä....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käydä näyttämässä korvaa varmuuden vuoksi. Korvassa oleva kipu ei ole koko ajan samanlaista eikä tuon ikäinen kyllä osaa kertoa välttämättä asiasta sen tarkemmin. Kehoittaisin menemään terveyskeskukseen lapsen kanssa, varmuuden vuoksi.
Vie lekuriin vaan. Meidän pimu ei valittanut korvakipua ennen kuin oli kunnon flunssa päällä, jolloin korvatulehdus oli jo erittäinkin akuutti.
Se siinä onkin hankalaa kun lapsi ei valita jolloin et voi tietää onko hän kipeä.
?no haloo, onko valoo!
kuinka vanha oikein olet?ei kukaan täysjärkinen äiti kirjottele suomi24 palstalle että vienkö nyt lapsen lääkärille vai enkö vie?
pahimmillaan korvatulehdus voi viedä kuulon, tai muuttua krooniseksi, että mitä jos menisit sinne lääkäriin sen lapsesi kanssa ettei kuole käsiin...
kysyisitkö täällä ohjeita siihenkin jos lapsellasi vuotaisi päästä verta ja verenvuoto ei lopu?
nyt se järki käteen, vaikkei se korvakipu vakava olisikaan.
Juu ihan varmasti poika parka on nyt käsiin kuolemassa. Voi mua, ois heti pitäny soittaa ambulanssi, kun lapsi vähän korvaansa aristaa kun sitä vetää... Nyt on pienen lapsen kuolema mun harteilla. *nyyh*
Ps: "?no haloo, onko valoo!" -Hajosin :)
sen lapses korvan vetelemisen ja viet sen lekurille. Jos korvaa särkee niin, että pitää lääkettä antaa, eiköhän siellä jotain ole. Ja jos sanoo vielä et on kipee korva ni mikä tässä on susta nyt EPÄSELVÄÄ?
Mulla ei ole koskaan ollu korvatulehduksessa nuhaa tai kuumetta. Ihan vaan pistelyä välillä korvassa ja pahaks mennessä sitte sairaan hirveetä särkyä niin että ei voi ku huutaa kivusta ja sillon ne sit tahtooki alkaa puhkasemaan niitä korvia ja se vasta sattuu :S
Ihan oikeesti olet aika tauno kun täällä kysyt mitä sun pitäs lapselles tehä. olis kannattanu varmaan antaa se lapsi isälleen (oletan että olet yh koska kyselet tyhmiä täällä, lapsen isä olis jo varmasti sua kehottanu viemään sen lekuriin, ellet sit ole paritellu jonku ihan yhtä tampion kanssa ku itse olet)Mikäli lapsen isä on menehtynyt (tai muuten vaan retardi ja siksi ulkona kuvioista), otan osaa ja jumala sitä lasta auttakoon sun kanssas.
Mikäli sulla on se mies ni sit vaik voisitte alkaa harjottamaan kommunikointia, kun joskus sitä vois vaiks kysästä siltä toiselta vanhemmalta et mitä lasten kans tehtäs, et jatketaanko korvan vetämistä vai ihan oikeesti tehään jotain hyödyllistä.
Tuskin hän toissa päivänäkään olisi sitä lääkettä tarvinnu oikeasti. Äiti vaan hätäpäissään sitä anto kun lapsi ei ole koskaan ennen mistään valittanu.
Ja kyllä se on epäselvää kun, poika vielä ei puhu kunnolla, ja se välillä vastaa samaan kysymykseen että "ei"
Kiva sulle. Aikuiselta saakin vähän paremman vastauksen kysymykseen: "sattuuko sinuun", entä alle kolmi vuotiaalta lapselta. Ja ihan vaan tiedoksi että nykyään ei korvia puhkohta samallain kuin 10 vuotta sitten, nykyään se on hyvin harvinaista. Ja poikaani ei muuten sattunut lääkärissä ollenkaan (kyllä me kävimme siellä).
Myönnän kyllä että oli tyhmää tulla tänne kysymään neuvoa, tietäen tämän palstan tason (johtuen juuri sinun kaltaisista ihmisistä, joilta ei mitään järkevää apua saa, kettuilua vain). Mutta taas toisaalta en kadukkaan että tulin kyselemään, sillä sain kaksi hyvääkin vastausta. Lapsillai ei ole koskaan ennen ollut korvatulehdusta, joten en tiennyt miten näin vähäisiin oireisiin tulisi suhtautua. Menin vielä lukemaan muiden palstojen keskusteluja joissa oli saman tyyppisiä tapauksia, ja niissä monet kehotti odottamaan pari päivää että muuttuuko lapsen tila. Tapaukset ei kuitenkaan ollu aivan vastaavia niin ajattelin kysyä asiasta muilta äideiltä, sillä osaan arvostaa muiden Fiksujen äitien (jos sinä olet äiti, et kuulu mielestäni tähän fiksujen joukkoon) neuvoja ja elämänkokemusta!
En ole yh, elän hyvinkin tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa lasteni isän kanssa.
Olemme myöskin hyvin fiksuja ihmisiä, joskus vaan tulee eteen tilanteita joita ei ole ennen tapahtunut eikä ole siksi olemassa valmiita käyttäytymismalleja. Siksi on mielestäni aivan sopivaa kysyä myös muiden mielipidettä asiaan. Jumalaan en usko, enkä muutenkaan "hänen" apua tarvitsisi.
Harjoitamma komminikointia paljonkin, puhumme jopa lastemme terveydentilasta.
Se on kumma miten sinunkaltaisia ihmisiä on olemassa. Onko se nyt niin hirveää jos joku pyytää apua hänelle uuteen tilanteeseen? Miksi sellaista ihmistä pitää alkaa "kiusaamaan"? Miksi avunpyyntöihin pitää alkaa kettuilemaan, miksi sitä apua vaan ei voisi antaa??? Mistä kumpuaa tuollainen negatiivisuus? Olitko koulukiusattu lapsena? Tai kenties se hämmentynyt koulukiusaaja, joka näyttää jatkavan tänäkin päivinä hyökäten äitien kimppuun kun he kohtaavat asian johon eivät heti löydä vastausta? Toivottavasti löydät elämällesi parempaa sisältöä kuin Suomi24 kettuilun. Rakkaine terveisin kahden lapsen onnellinen 22-v äiti.
Korvalääkärin nyrkkisääntö lapsen korvatulehduksen tunnistamiseen: "lapsi huutaa". On olemassa "oireettomia" korvatulehduksia, mutta toki lastaan seuraavalla vanhemmalla on mahdollisuus tunnistaa sekin.
Osa lääkäreistä on myös sitä mieltä, että korvatulehduksen takia ei tarvitse mennä lääkäriin. Tulehdus kun paranee myös itsestään.
Joten, muut, etenkään lääkärit, eivät jaa kiihkeää mielipidettäsi.
Eli kävimme eilen lääkärissä. Kummassakin korvassa oli tulehdus. Jos rehellisesti sanon, niin en olisi ikinä uskonut. Nyt on lääkkeet ja tulehdus hoidossa.
Kiitän kaikkia Hyvistä vastauksista. Olisin varmasti vienyt pojan lääkäriin, vaikka täällä olisikin neuvottu odottamaan ja katsomaan pari päivää.
Nyt on sitten ensimäinen korvatulehduskin koettu. Tämän jälkeen ei tarvitse tulla neuvoa kyselemään (vaikka siinä mitään pahaa olekkaan), kun nyt tietää kuinka tosissaan kannattaa lapsen epäselviä vastauksia kuunnella =)
Ihmettelen kyllä vieläkin kun mitään muita oireita ei ollut kuin korvan aristus sitä vetäessä. Noh loppu hyvin kaikki hyvin, kiitos vielä vastanneille =)
Niin, en ole mitään noista mitä epäilit. Olen ihan vaan tavallinen ihminen jota suunnattomasti VITUTTAA tollanen tyhmyys. Varsinkin kun kyse ei ole susta itestäs vaan viattomasta lapsesta.
Sit huuli pyöreenä ihmetellään et OHO siel oli korvatulehdus? No shit sherlock?
Miehelläs ei sit ollu mitään kantaa tähän asiaan? Tai äidilläs? Kuitenkin on siis ookoo syöttää lapselle särkylääkettä jotta saa sen hiljaseks, vaikka onkin itte sitä mieltä et sitä ei mikään vaivaa?
Voit myös lopettaa sen lapsen korvan repimisen, se tuskin yhtään helpottaa kipeetä korvaa.
lapsi tosiaan HUUTAA ku syötävä kun korvatulehdus on niin pahaksi mennyt että sattuu sietämättömästi. Kannattaa katella noita hienovarasempia merkkejä, ettei tartte turhaan huudattaa pientä kun helpommalla pääsee kun saa lääkkeet ajoissa.
Mulla taitaa olla itelläni korvatulehdus sattuu korvaan ikävästi. Meen huomena lääkäriin, ettei tartte odotella katooko se vai meneekö joku viikko yöunet perkeleen helvetillisen tulehduksen takia. Onneks mun mies ei revi mua korvasta, tulis pari kireetä ärräpäätä.
Hienoa että et ole koulu kisuattu tai muuta vastaavaa. Mutta et ole myöskään äiti?
Onko tyhmää kysyä neuvoa itselle ennalta kokoemattomaan asiaan?
Niin, ihmettelen vieläkin kun juuri mitään oireita ei ollut.
Oli kantaa, äidiltäni en kysynytkään. Ja annoin kyllä särkylääkkeen omastakin mielestä turhaan, mutta sen kyllä tein hätäisesti kun luulin että lapseen sattuu paljon enemmän mitä luulin. Ja kyllä annan lapsele kipulääkettä ilman omantunnontuskia jos lapsi on kivuissaan, en siksi että saan sen hiljaseksi.
En ole korvaa koskaan repinyt, vetänyt vain vähän, ja senkin olen jo lopettanut, älä huoli.
Kyllä se varmaan sitten huutaa kun siihen sattuu. Meidän poikaan ei sitten sattunut juuri lainkaan (ilmeisesti, hän ei osaa vielä ilmaista itseään niin hyvin että osaisi kertoa kuinka paljon sattuu), hän nukku jopa lääkärissä käynnin ajan. Ilmekkään ei värähtänyt kun lääkäri tutki korvat.
Enkö niin juuri tehnyt? Katselin näitä"hienovaraisia" merkkejä, ja vein lapsen lääkäriin ilman huuto konsertteja.
Sun onkin helppo arvioida omaa kiputilaasi. Pikku lapset kun vähän eri asia.
Mutta jätetäänkö jo asian puinti, tällä palstalla on varmaan järkevimpiäkin keskusteluja kuin sinun kettuilusi...?