Tänään vihdoinkin pääsin psykiatriseenlääkäriin vaikean masennuksen sekä sos.pelkojen vuoksi. Huoneessa oli kaksi naista. Toinen kyseli muutaman kysymyksen ja sen jälkeen antoi toiselle vuoron kertoa lääkkeistä. He passittivat minuun kotiin pilleripaketin kanssa, että otapa siitä niin rupee helpottamaan ja katellaan kuukauden päästä uudestaan.
Näinkohän pääsen napeilla eroon masennuksesta, kammosta ja huonosta itseluottamisesta?
Epäilen. Sitä paitsi maha meni ihan sekaisin, huimasi ja väsyttää on huono olo. Hienot sivuvaikutukset noillakin nappuloilla. Oloni on kahta surkeampi.
Ajattelin että saan vihdoinkin jutella asioista jotka minua vaivaavat ja kuulisin toistakin näkökantaa asioihini, mutta ei. Pilleripakettia vaan kouraan ja potilas kotiin, silläkö mennään?
Tällä hetkellä ahdistaa ja hermostuttaa niin paljon taas huomena arkeen paluu ettei mitään rajaa. Ei ole vähään aikaan pyörinyt itsetuhoiset ajatukset mielessä, mutta ne täyttävät pikkuhiljaa jälleen mieleni. Olisi helpompaa vaan lakata olemasta. Enää en jaksa edes itkeä tai tehdä muutakaan.
Näinkohän pääsen napeilla eroon masennuksesta, kammosta ja huonosta itseluottamisesta?
Epäilen. Sitä paitsi maha meni ihan sekaisin, huimasi ja väsyttää on huono olo. Hienot sivuvaikutukset noillakin nappuloilla. Oloni on kahta surkeampi.
Ajattelin että saan vihdoinkin jutella asioista jotka minua vaivaavat ja kuulisin toistakin näkökantaa asioihini, mutta ei. Pilleripakettia vaan kouraan ja potilas kotiin, silläkö mennään?
Tällä hetkellä ahdistaa ja hermostuttaa niin paljon taas huomena arkeen paluu ettei mitään rajaa. Ei ole vähään aikaan pyörinyt itsetuhoiset ajatukset mielessä, mutta ne täyttävät pikkuhiljaa jälleen mieleni. Olisi helpompaa vaan lakata olemasta. Enää en jaksa edes itkeä tai tehdä muutakaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaiken tämän kruunaa myös seikka ettei minulla ole kavereita, puhumattakaan ystävistä. En voi keskustella kenenkään kanssa. Olen aivan yksin. Parisuhdekin kaatumassa. Äijä petti, kävi vieraissa pari päivää sitten enkä sellaista rupea yhtään katselemaan läpi sormien.
Kaikki muutkin asiat elämässä kusee pelkojen, yksinäisyyden ja masennuksen lisäksi.
Haluatko jatkaa tätä ketjua? Mistä päin Suomea olet? Minkä ikäinen? Minkälaisista asioista tykkäät? Harrastatko jotain? Pidätkö eläimistä, kasveista tai luonnosta? Elokuvista, kirjoista, musiikista?
Varmaan sulla menee aikaa vähän päästä omillesi, takaisin itsenäiseen elämään, jos parisuhde on kaatumassa.
Tule tänne sitten vaikka takaisin, jos nyt ei ole hyvä hetki jutella enempää. Tuo "otatyttöpilleri" otsikko/nimimerkki ainakin herättää mun huomion.
Laita sähköpostiosoitteesi, otan yhteyttä. Juttuseura kelpaa kyllä.
Ethän sinä kovin sosiaalinen pelkuri tai huonolla itsetunnolla varustettu voi olla, kun seurustelusuhteenkin olet tavoittanut. Kyllä se kertoo siitä, että olet eheä ihminen. Älä ihmeessä jääkään noin huonoon suhteeseen.
Esim. itse en osaa tavoittaa tyydyttäviä ihmissuhteita sairaan ujouteni takia, ja siksi pääsen psykiatrin kautta juttelemaan pian psykologin kanssa.
Mulle kanssa tarjottiin masennuslääkkeitä, koska olin väsynyt ja pientä kuumetta on jatkuvasti. Tekivät sitten "testejään" ja totesivat että olen masentunut. Aivan älytöntä, että rastiruutuun kyselyllä voi määrätä lääkkeitä potilaalle, kuuntelematta ollenkaan potilaan omaa mielipidettä asiaan! Sanoinkin lääkärissä, että onhan se mahdollista että olen hieman masentunut, MUTTA se johtuu armottomasta väsymyksestä ja jatkuvasta voimattomasta olosta, joka todennäköisesti johtuu kuumeilusta. Vähemmästäkin mieliala laskee.. Kun en ole väsynyt, en ole masentunut. En viitsinyt kieltäytyä hoidosta, joten kuuliaisesti söin lääkkeitä muutaman viikon. Ei niistä mitään hyötyä ollut, pitkä lista sivuvaikutuksia vain, joiden takia menin lääkäriin uudestaan.
Lääkärissä sain uuden mielialalääkereseptin käteen, vaikka lääkäri suoraan sanoikin etten vaikuta masentuneelta. Vähintään omituista minusta tuollainen. Tällä kertaa tosin sain lähetteen verikokeisiin. Noita lääkkeitä en ole aloittanut, enkä aloita. Minusta lääkkeitä ei pidä alkaa syödä varmuuden vuoksi, mielialalääkkkeitä ainakaan. Varsinkaan kun en itseni, enkä lääkärin mielestä masentuneelta vaikuta.
Mun tarina on vähän erilainen kuin sinulla, mutta ymmärrän hyvin kuinka turhauttavalta tuntuu kun lääkärit pitävät noita lääkkeitä "ihmepillereinä" jotka parantavat kaiken. On noista lääkkeistä varmasti paljon apua, jos välittäjäaineet ja muut on vinksallaan, mutta masennus on sellainen sairaus, että se harvoin hoituu pelkällä lääkepaketilla. Tai ainakaan ei pitäisi olettaa noin.
Ne ensin kokeilee, josko sun masennuksesi helpottuisi laakkeilla ennenkuin lahettaa sut terapiaan tms. Jos et halua laakitysta sun pitaa kertoa siita laakarille.