Olipa kerran golfaaja, joka halusi lähteä testaamaan lainaamaansa rautavitosta läheisen Riversiden viereiseen metsään. Hän pakkasi muutaman poksin palloja golfbägiinsä (ei omaansa), heitti bägin olalleen ja innokkaana suunnisti Riversidelle.
Aikansa taivallettuaan viheriöllä ja kuullosteltuaan Riversiden ääniä, hän saapui suurehkolle metsäaukealle. Aukea oli muuten vihreän heinän peitossa, siististi ajettu ja aivan puuton lukuunottamatta keloa männyntynkää, joka seisoi sen keskellä. Golfaaja tarkasteli keloa matkan päästä ja huomasi sen ympäristön olevan täynnä golf-palloja. "Kuka ihme nyt pelkkää keloa sihtailisi?", golfaaja mietti ja meni katsomaan puuta lähempää.
Hän havaitsi kelon kyljessä suurehkon reiän ja uteliaisuuttaan työnsi siitä päänsä sisään. Samassa kelon sisällä piileskellyt Metsänpeikko tarttui golfaajaa korvista. "Ota suihin!" Peikko vaati pitäen samalla metsämiestä tiukasti korvista kiinni. "En ota." golfaaja vastasi. "Ota kerran suihin, niin päästän korvistas irti ja saat mennä." Peikko ehdotti. Golfaaja tunsi olevansa ansassa ja tovin mietittyään päätti ottaa peikon kalun suuhunsa, jotta pääsisi pinteestä.
Peikko alkoi vetkuttaa lantiotaan ripeään tahtiin ja samalla kiimoissaan hoki; "Taijat tykätä tästä?! Taijat tykätä tästä?!" Aikansa vetkutettuaan peikko ärjäisi kovaan ääneen ja päästi mahtavan lastin golfaajan suuhun. Lauettuaan peikko lupauksensa mukaisesti päästi golfaajan korvista irti. Golfaaja kimposi vapauduttuaan irti kelon reiästä ja räki limaiset mällit suustaan pihalle. "Ja nyt sää metsänpeikko kuolet!", "mies” huusi raivoissaan ja tarttui rautavitoseensa mäiskien taskussaan olleet pallot keloa kohti. Se ei vielä riittänyt, vaan haki bägistään lopultkin pallot ja löi ja löi, niin kauan kunnes kaikki pallot olivat loppuneet.
Kelo oli entistäkin reikäisempi ja metsän täytti hiljaisuus. "Kuolikohan se?", ”mies” tuumaili itsekseen ja koska halusi varmistua asiasta meni katsomaan keloa lähempää. Varovasti Laitinen työnsi päänsä samaisesta reiästä sisään ja samassa Metsänpeikko tarttui häntä korvista sanoen: "Nonni, mähän sanoin että taijat tykätä tästä!"
Aikansa taivallettuaan viheriöllä ja kuullosteltuaan Riversiden ääniä, hän saapui suurehkolle metsäaukealle. Aukea oli muuten vihreän heinän peitossa, siististi ajettu ja aivan puuton lukuunottamatta keloa männyntynkää, joka seisoi sen keskellä. Golfaaja tarkasteli keloa matkan päästä ja huomasi sen ympäristön olevan täynnä golf-palloja. "Kuka ihme nyt pelkkää keloa sihtailisi?", golfaaja mietti ja meni katsomaan puuta lähempää.
Hän havaitsi kelon kyljessä suurehkon reiän ja uteliaisuuttaan työnsi siitä päänsä sisään. Samassa kelon sisällä piileskellyt Metsänpeikko tarttui golfaajaa korvista. "Ota suihin!" Peikko vaati pitäen samalla metsämiestä tiukasti korvista kiinni. "En ota." golfaaja vastasi. "Ota kerran suihin, niin päästän korvistas irti ja saat mennä." Peikko ehdotti. Golfaaja tunsi olevansa ansassa ja tovin mietittyään päätti ottaa peikon kalun suuhunsa, jotta pääsisi pinteestä.
Peikko alkoi vetkuttaa lantiotaan ripeään tahtiin ja samalla kiimoissaan hoki; "Taijat tykätä tästä?! Taijat tykätä tästä?!" Aikansa vetkutettuaan peikko ärjäisi kovaan ääneen ja päästi mahtavan lastin golfaajan suuhun. Lauettuaan peikko lupauksensa mukaisesti päästi golfaajan korvista irti. Golfaaja kimposi vapauduttuaan irti kelon reiästä ja räki limaiset mällit suustaan pihalle. "Ja nyt sää metsänpeikko kuolet!", "mies” huusi raivoissaan ja tarttui rautavitoseensa mäiskien taskussaan olleet pallot keloa kohti. Se ei vielä riittänyt, vaan haki bägistään lopultkin pallot ja löi ja löi, niin kauan kunnes kaikki pallot olivat loppuneet.
Kelo oli entistäkin reikäisempi ja metsän täytti hiljaisuus. "Kuolikohan se?", ”mies” tuumaili itsekseen ja koska halusi varmistua asiasta meni katsomaan keloa lähempää. Varovasti Laitinen työnsi päänsä samaisesta reiästä sisään ja samassa Metsänpeikko tarttui häntä korvista sanoen: "Nonni, mähän sanoin että taijat tykätä tästä!"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sonnimies meni ilmakiväärillä karhumetsälle ja yllättäen karhu syöksyi esiin ja löi aseen Sonnivatkulin käsistä. Karhu painasi Sonnivatkulia hanuriin ja katosin metsään nirvanssa ja piereskellen.
Sonnivatkuli suuttui pahan päiväisesti ja otti pienoiskiväärin ja vannoin kepulaista kostoa. Sonnimies hiippaili taas pula-ajan kommandon tapaan metsässä ja eikös karhu yllättänyt. Karhu huitaisi pienoiskiväärin Sonnimiehen käsistä ja taas Sonnivatkulin housut kinttuihin. Karhu katosi metsään vihellellen iloisesti kumparsiittaa. Nyt Sonnimies suorastaan repesi, otti omatekoisen ison pyssyn ja tukka putkella metsään karhun kaatoon. Pula-ajan tartsanimme syöksyi metsiköstä toiseen. Eikös vaan karhumme yllättänyt Sonnivatkulin ja omatekoinen pyssy lensi jorpakkoon. Karhu teki temput ja pyyhki vielä Sonnivatkulin paitaan pilinsä ja tokaisi;
Et sinä täällä ainakaan metsällä käy, sinä taidat pitää tästä". Aikansa mietittyään Sonnimies tokaisi; totta, tulee ihan nuoruus ruotsissa mieleen".